"Taide jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat" – Hämeenkylän kirkko antaa uuden elämyksen joka päivä
Kaarina Suonperä valitsee kirkossa katseensa kohteeksi aina mielialaansa kuvaavan taulun.

Kaarina Suonperä valitsee kirkossa katseensa kohteeksi aina mielialaansa kuvaavan taulun.

"Taide jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat" – Hämeenkylän kirkko antaa uuden elämyksen joka päivä

Hämeenkylän seurakunta on julkaissut taidekirkostaan kaksi kirjaa viiden vuoden sisällä. Miksi? Siihen vastaavat kirkkoherra Jukka Nevala ja tapakouluttaja, kamarineuvos Kaarina Suonperä.

Tapakouluttajana tunnetuksi tullut ”rouva Sininen” eli kamarineuvos Kaarina Suonperä osoittaa penkkiä Hämeenkylän kirkon takaosassa. Hän käy kirkossa niin usein, että hänellä on siellä tavallaan oma paikka. Ei sitä hänelle ole merkitty, mutta siinä hän yleensä istuu.

– Viimeksi yksi herra istui sillä paikalla. Menin istumaan hänen viereensä. Niin sitä ihminen tottuu asioihin, naurahtaa Suonperä.

Hänellä on kirkkoon lyhyt matka kodistaan Pähkinärinteeltä, metsän poikki vaan. Hän tulee kirkkoon joskus myös arkisin, kuuntelemaan kanttorien harjoittelua uruilla. Musiikki ja kirkon taide ovat hänelle elämyksiä, joista saa joka kerta aina jotain uutta.

– Otan katseeni kohteeksi jonkun taulun sen mukaan, minkälainen mielialani sattuu sillä hetkellä olemaan. Erityisesti pidän Silja Rantasen työstä, jossa menevät tikkaat ylöspäin. Taulu kuvaa ristiltä ottoa. Lähetyskynttelikköön sytytän kirkkoon tullessa aina kolme kynttilää poisnukkuneille: yhden äidille, yhden edesmenneelle miehelleni, yhden sisareni miehelle. Myös kastepuu, johon tulevat kastettujen nimet, on minulle tärkeä, Suonperä kertoo.

Suonperä on aktiivinen seurakuntalainen, jolle kotikirkko on tullut vuosien varrella rakkaaksi. Hämeenkylässä, Vantaan läntisimmässä nurkassa, tällaisia seurakuntalaisia on paljon. Jumalanpalveluksissa käy enemmän väkeä kuin missään muualla Vantaalla.

Seurakunta järjestää teemajumalanpalveluksia, joihin kutsutaan milloin minkäkin alueella toimivan yhdistyksen väkeä. Keskiviikon ilmainen ruokailu, jossa valmistetaan Yhteisen pöydän toimittamasta hävikkiruosta maukkaita aterioita, on tuonut myös jumalanpalveluksiin uutta väkeä.

Elämässä on paljon tilanteita, iloja ja suruja tai lohdutusta, joissa sanat eivät riitä.

– Jukka Nevala, kirkkoherra

Kotiseuturakkaus on tärkeää

Hämeenkylän kirkko seisoo Vihdintien risteyksessä. Toisella puolella on Petikon teollisuusalue, toisella omakotitaloja. Seurakunta on kaupunkiseurakunta, mutta siinä on myös perinteistä ”kirkko keskellä kylää” -ajattelua. Yhteisöllisyys on voimissaan, kirkkorakennus on monille seurakuntalaisille tärkeä ja kotiseuturakkautta arvostetaan.

– Se, että olemme viiden vuoden sisään julkaisseet kaksi kirjaa seurakunnasta ja kirkosta, kertoo kotiseuturakkaudesta. Ja kyllä tämä liittyy myös siihen, että kirkko on oleellinen osa alueen kulttuuria ja elämää. Ei täällä ole juuri muita arkkitehtonisesti kiinnostavia paikkoja, pohtii Hämeenkylän kirkkoherra Jukka Nevala.

Viisi vuotta sitten ilmestyi kirkon 20-vuotisjuhlien kunniaksi Kuninkaan tiellä -niminen kirja, joka kertoo kirkon ja seurakunnan historiaa. Viime viikolla ilmestynyt kirja Kuvat kertovat – Hämeenkylän kirkon taiteen äärellä kertoo kirkossa ja sen hautausmaalla olevasta taiteesta. Kertojina ovat seurakuntalaiset sekä seurakunnan entiset ja nykyiset työntekijät.

Kirja ilmestyi kirkon 25-vuotisjuhlien kunniaksi, ja juhlassa oli mukana niin piispa Teemu Laajasalo kuin Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Jaakko Niinistö, joka on seurakunnan jäsen. Itse asiassa kirkko on osaksi vielä tätä vanhempi, sillä arkkitehti Olli -Pekka Jokelan suunnitteleman uuden kirkon sisälle on jätetty toisen, vuonna 1966 rakennetun kirkon rakenteita. Nevala esittelee sen tiilimuuria matkalla kirkkosaliin.

Kirkkosalissa käy ilmi, miksi kirkosta puhutaan taidekirkkona. Ihan ensimmäiseksi kannattaa katsoa lattiaan, sillä siellä ja yhdessä kirkkosalin seinässä on luonnon taidetta, aitoja kivettyneitä fossiileja Gotlannista louhitussa kalkkikivessä. Kirkossa on käynyt paleontologeja niitä ihastelemassa.

Keskellä alttarille johtavaa pääkäytävää on lasilaatta ja sen alla taiteilija Martti Aihan teos Jeesuksen hauta. Suonperä kertoo varovansa, ettei astu haudan päälle, mutta kaikki eivät teosta huomaa.

Kirkon alttariseinällä on lisää Aihan teoksia ja kirkkosalin kattoa kiertävät Rantasen kuvat. Molemmat taiteilijat ovat kuvanneet hiljaisen viikon ja pääsiäisen tapahtumia. Lisäksi alttariseinällä on Terttu Lemströmin enkelihahmoja ja seurakuntasalissa tuorein taidelahja Pete Koivusen maalama Kristus. Siitä Nevala poimii myös Pyhää henkeä symboloivan kyyhkysen, jonka huomatakseen on hyvä katsoa taulua hieman tarkemmin.

Kaarina Suonperä ja Jukka Nevala kotikirkossaan.

Kaarina Suonperä ja Jukka Nevala kotikirkossaan.

Kun sanat loppuvat

Kirkon taidetta esitellään tuoreessa kirjassa, jonka on kirjoittanut Jouko Siirilä. Nevala on kirjoittanut kirjan esipuheen, josta käy ilmi, että kirkkoherra rakastaa ”hengellistä kotiaan” ja arvostaa sen rikasta symboliikkaa. Siksi hän myös valokuvaa jatkuvasti kirkkoa ulkoa ja sisältä.

– Kuvaamisen kannalta tässä on erityisen hienoa valon ja varjon leikki, valo luo tänne monenlaisiaan yksityiskohtia. Eilen viimeksi katsoin suntion kanssa yhtä seinää sakastin yläpuolella. En ollut koskaan aiemmin huomannut kohtaa, jossa valo tulee pylvään takaa, ihmettelee Nevala, joka aloitti seurakunnassa kappalaisena vuonna 1983.

Nevalan mukaan taide puhuttelee jokaista kirkossa kävijää eri tavalla, ja Raamatun tekstien tapaan myös eri tavalla eri elämäntilanteissa. Ennen, kun ihmiset eivät osanneet lukea, heille kerrottiin asioista kuvien kautta. Nyt elämme taas hyvin visuaalista aikaa.

– Ajattelen, että taide jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Tämä pätee paitsi kuvataiteeseen myös musiikkiin. Elämässä on paljon tilanteita, iloja ja suruja tai lohdutusta, joissa sanat eivät riitä. Kun tullaan ihan äärimmäisille rajoille, jossa meiltä viedään omat voimat ja mahdollisuudet, siinäkään ei ole enää sanoja. On vain Kristuksen kasvot.

Hämeenkylän kirkon taide tukee Nevalan mukaan tätä kirkon syvintä sanomaa Jumalan armosta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi