Luoma: Elokuva siitä, kuinka kukaan ei suorita joulua, ei olisi kenenkään mieleen
Joulua ei pidä suorittaa - mantrassa ei ole kyse siitä, että joulun kanssa pitäisi ottaa rennosti, vaan että asiat pitää saada näyttämään siltä, että joulun kanssa on otettu rennosti.
Helsingin seurakuntien adventtikalenterissa on perinteisesti muutaman luukun verran aforismeja siitä, kuinka joulua ei pidä suorittaa. Jouluna ei tarvitse siivota, ei ostella hienoja lahjoja, ei näännyttää itseään hellan ääressä. Pitää ottaa rennosti: sieltä se joulu tulla jollottaa, vaikka röhnöttäisi pieruverkkareissa sohvan pohjalla ja syljeskelisi kattoon. Aforismit ovat osa kuvastoa, jossa kiireen ja stressin alle musertunut perheenäiti (useimmiten) tekee ruuat, paketoi lahjat, hoitaa lapset ja – kuten Siskonpedin marttyyriäiti – paleltuu miltei kuoliaaksi kuusimetsään. Meidän katsojien tehtäväksi jää surkutella tätä hupaisaa hahmoa ja lempeästi todeta: ”Ei ole reppana ymmärtänyt joulun todellista merkitystä. Ottaisi rennommin.”
Haluaisin joskus nähdä sellaisen jouluelokuvan tai vastaavan, jossa tämä stressaantunut hahmo todellakin ottaa rennommin. Lapset ja lapsenlapset saapuvat kylään perheen matriarkan luo ja kopistelevat ovella matkalaukkuineen ja lahjoineen, mutta vastassa on kylmä, pimeä ja sotkuinen koti. Biojäteastia lemuaa eteiseen saakka, pöydällä lojuu tiskaamattomia astioita ja ainoa joulukoriste on seurakuntien adventtikalenteri, jonka luukut on avattu puoliväliin. Viimeisessä avatussa luukussa lukee: ”Taivaallinen enkeli ilmoitti juur, ettei jouluna ole siivouspakkoa.”
”Viittisikö joku käydä Alepassa?”, matriarkka huikkaa sohvan pohjalta ja sylkäisee kattoon.
Sitä, että aidosti ja rehellisesti ollaan tekemättä mitään, ei oikeasti odota kukaan.
Jotenkin tuntuu, että aforismin kirjoittaja ei olisi kuitenkaan tyytyväinen tähän näkyyn, vaikka aforismin henkeä tässä toteutetaan.
Eräs ystäväni sanoi aikoinaan tästä joulua ei pidä suorittaa -mantran hokemisesta, että kyse ei ole siitä, että joulun kanssa pitäisi ottaa rennosti, vaan että asiat pitää saada näyttämään siltä, että joulun kanssa on otettu rennosti.
”Pitää aina muistaa teeskennellä, että oman panostuksenkin hedelmät tulee jotenkin itsestään ja vaivatta, ilman yrittämistä”, hän totesi.
”Tää on sukua sille, kun vieraiden astuessa eteiseen pyydellään vuolaasti anteeksi, kun täällä on vähän sotkuista, vaikka oikeasti on puunattu koko aamu.”
Sitä, että aidosti ja rehellisesti ollaan tekemättä mitään, ei oikeasti odota kukaan. Siinä vaiheessa nyrpistellään nenää ja kauhistellaan, että miten joku viitsii elää noin, vieraita tulossa ja joulukin vielä.
Miten jouluelokuva sitten päättyisi? Kun perhe on hetken seurannut matriarkan syljeskelyä, kääritään hihat ja ryhdytään tämän avuksi, siivotaan, kokataan ja laitetaan joulu yhdessä. Ei hänen olisi pitänyt jäädä yksin joulun kanssa alun perinkään. Aiheesta löytyy aforismi myös adventtikalenterista: ihmeistä suurin tapahtuu silloin, kun ihminen ojentaa toiselle kätensä.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Luoma: Uskon, toivon ja rakkauden ympärille kiedotut tarinat ovat suurempia kuin vallasta ja kostosta kertovat
PuheenvuorotTelevisiosarja Game of Thrones oli pettymys ehkä myös siksi, ettei pahuuden kuvaamisen ympärille rakenneta vahvoja tarinoita.
