null Papu Designin Hanna-Riikka Heikkilä kuvitti seurakuntien adventtikalenterin: ”Toivon, että joulukalenteri voisi olla valonlähde pimeän ajan keskellä”

Hanna-Riikka Heikkilän mielestä vanhoja tapoja kannattaa välillä miettiä uudesta näkökulmasta.

Hanna-Riikka Heikkilän mielestä vanhoja tapoja kannattaa välillä miettiä uudesta näkökulmasta.

Hyvä elämä

Papu Designin Hanna-Riikka Heikkilä kuvitti seurakuntien adventtikalenterin: ”Toivon, että joulukalenteri voisi olla valonlähde pimeän ajan keskellä”

Hanna-Riikka Heikkilä halusi luoda kalenteriin myös perinteestä poikkeavia joulukuvia.

Kuvataiteilija Hanna-Riikka ­Heikkilä ja bloggaaja Karoliina Pentikäinen ystävystyivät kolmisen vuotta sitten tekemällä talokaupat Tampereella.

Sitä ennen he olivat moikkaustuttuja ja seurasivat toisiaan somessa.

– Karoliina kirjoitti blogissaan, minkälainen hänen unelmakotinsa olisi. Asiat, jotka hän luetteli, vaikuttivat meidän kodiltamme.

– Laitoin hänelle viestin, että olemme myymässä asuntoamme, tuletteko katsomaan. Ja se oli siinä. Karoliina perheineen osti meidän vanhan kotimme, Heikkilä kertoo.

Tänä vuonna ystävykset tekivät yhdessä pääkaupunkiseudun seurakuntien joulukalenterin. Heikkilä kuvitti ja Pentikäinen kirjoitti.

Pentikäiselle joulukalenterin tekstin teko oli tuttua, sillä hän teki saman työn viime vuonna. Hän lähetti Hanna-Riikalle kuvan siitä, mitä oli tehnyt. Kuvassa joulukalenterin luukku oli auki, ja siinä näkyivät kuva ja ­teksti.

– Kuvan perusteella olin, että voi vitsi, miten mahtava kalenteri! Sisältö viehätti, vaikka en nähnytkään kokonaisuutta. Juttelimme silloin ihan vain leikillämme, että olisipa joskus kiva tehdä yhdessä joulukalenteri.

– Sitten pääkaupunkiseudun seurakunnista kysyttiin minulta kuvitustarjousta ja onneksemme toiveemme toteutui, Heikkilä kertoo.

Yhteistyöllä kuvat ja teksti

Hanna-Riikka Heikkilän ja Karoliina Pentikäisen joulukalenterin teko alkoi Teams-palaverista. Seurakunnista kalenterin aiheeksi annettiin toivo. Luukkuja siihen tuli 29, sillä kalenteri alkaa ensimmäisestä adventista ja päättyy ensimmäiseen joulupäivään.

Heikkilä ja Pentikäinen jatkoivat työtä tahoillaan miettimällä kuvia ja tekstejä. He järjestivät kaksistaan myös workshopin, jossa he peilailivat tuotoksia keskenään.

– Tein esimerkiksi opaskoiran kuvan ja kysyin Karoliinalta, tulisiko hänelle siitä joku teksti mieleen. Ja toisinpäin niin, että Karoliina kirjoitti tekstiluonnoksen ja minä mietin, miten sen kuvittaisin.

Heikkilän kuvitus on myös pääkaupunkiseudun seurakuntien joulukalenterin ruotsin- ja englanninkielisissä versiossa.

Kahden joulukalenterin kokemuksella

Joulukalenterin kuvittaminen ei ollut Hanna-Riikka Heikkilälle täysin outo tehtävä. Hän on tehnyt aiemmin kaksi joulukalenteria. Prosessi oli tuttu, mutta silti tekemisen määrä yllätti hänet.

– Kuvien teossa meni kauan. Oli iso työ saada kaikki palat yhteen. Jos tekisin nyt heti saman uudelleen, olisin varmaan hirveän paljon nopeampi, hän toteaa nauraen.

Heikkilä halusi luoda kalenteriin ei-perinteistä joulukuvaa, koska hänen mielestään vanhoja tapoja on hyvä välillä miettiä toisesta näkökulmasta. Heikkilä haluaa antaa kuvillaan uutta inspiraatiota katsojalle.

– Ahaa, tämän voi ajatella näinkin! Ai tätä väriä voi käyttää jouluna! Tai onpa ihanaa, että pimeään vuodenaikaan tulee näin herkullisia värejä! Heikkilä kuvailee.

Joulukalenteria tehdessään Heikkilä ei voinut olla miettimättä nykymaailman tilannetta. Vaikka korona on vähentynyt, eteen on noussut muita synkkyyksiä, kuten sota Euroopassa, taloudellista ahdinkoa ja nuorten pahaa oloa. Siksi hän haluaa välittää joulukalenterin kuvilla iloa.

– Toivon, että joulukalenteri voisi olla jonkinlainen keidas ja valonlähde pimeän ajan keskellä. Haluan sen muistuttavan, että vaikka on vaikeaa, aina on toivoa.

Kuvallisissa töissä Heikkilälle on tärkeintä tunnejälki, jonka ne jättävät katsojaan.

– Haluan, että ihminen saisi kuvistani itselleen jotakin. Se on iso toive, eikä jokainen kuva tietenkään voi sitä tehdä. Mutta toivon, etteivät kuvat olisi vain kuvia, vaan niillä olisi selkeä viesti.

”Voin olla kaikkea”

Päätyökseen Hanna-Riikka Heikkilä suunnittelee kuoseja ja toimii AD:na lasten ja naisten vaatefirmassa ­Papu Designissa. Heikkilä on myös yrityksen perustajaosakas.

– Papussa yhdistyy kaikki se, mihin olen tähdännyt. Se on ollut hämmentävä juttu, sillä parikymppisenä ajattelin, että vähän päälle kolmikymppisenä löydän oman juttuni, ja juuri niin se on mennyt.

Aikoinaan Taideteollisen korkeakoulun lopputyönäyttelyssä opettaja sanoi, että Heikkilän maalaukset voisivat olla hyviä kuoseja. Niissä oli rytmiä, toistoa ja graafisuutta.

– Opettajan sanat jäivät alitajuisesti kytemään sillä tavalla, etten ole ikinä lokeroinut itseäni, että olisin vain kuvataiteilija tai vain kuvittaja tai vain kuosisuunnittelija. Voin olla kaikkea niitä.

Joulun odotukseen Hanna-Riikka Heikkilällä kuuluvat joulukalenterin lisäksi kynttilät ja joululaulut. Ideaalina adventtisunnuntaina hän sytyttäisi kynttilän, soittaisi pianoa ja laulaisi joululauluja perheen ja ystävien kesken.

– Lempijoululauluni on Jul, jul, strålande jul. Musiikillisesti aivan ihana on myös Jean Sibeliuksen En etsi valtaa loistoa. Joulunajan viihdemusiikki ei vetoa minuun niin suuresti. Pidän traditionaalisista joululauluista.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.