Luoma: Huikea dystopiasarja Severance muistuttaa, ettei surua voi paeta ikuisesti
Populaarikulttuurissa sankarit menettävät läheisiään, kamppailevat elämästä ja kuolemasta, mutta kävelevät lopulta palavasta talosta kasvoillaan muutama ruhje ja psyyke ehjänä.
Huikeassa dystopiasarjassa Severance – erotus ihmiset voivat halutessaan erottaa työminänsä ja yksityisminänsä toisistaan. Töissä ollessaan he eivät muista mitään yksityiselämästään eivätkä vapaalla ollessaan, mitä tekevät työkseen. Erotusprosessi jakaa ihmisen kahdeksi persoonaksi, jotka eivät tiedä toisistaan.
Sarja kuvaa työelämää ja leikittelee modernin teknologian mahdollisuuksilla, mutta käsittelee oivallisesti myös surua. Kuka haluaa unohtaa elämästään kahdeksan tuntia päivässä? Joku, jolla on valtavasti surua. Sarjan edetessä sitä paljastuukin paljon.
Viihteessä, etenkään populaarikulttuurissa, surua ei yleensä käsitellä erityisen hyvin. Sankarit menettävät läheisiään, kamppailevat elämästä ja kuolemasta ja ajautuvat epäinhimillisten valintojen eteen, mutta kävelevät lopulta palavasta talosta kasvoillaan muutama ruhje ja psyyke ehjänä.
Töissä ollessaan he eivät muista mitään yksityiselämästään eivätkä vapaalla ollessaan, mitä tekevät työkseen.
Kuollutta tyttöystävää (ja se on usein tyttöystävä) surraan muutama minuutti jonkin kaihoisan musiikin tahdissa kaukaisuuteen katsoen. Tai päähenkilö käy menetyksensä jälkeen jonkinlaisen lyhyehkön prosessiin, jossa mököttää aikansa luostarissa tai mökissä, kunnes hänet kiskaistaan jälleen pelastamaan maailmaa.
Kuvaus heijastelee aikaamme, jossa surulle annetaan aikaa noin viikko. Jos vielä viikon päästä menetyksestä on julkisesti kovin suruissaan ja työkyvytön, aletaan ympärillä vilkuilla, että jotain parannusta pitäisi tapahtua ja eteenpäin pitäisi mennä.
Ennen surutyöhön katsottiin menevän ainakin vuosi. Siihen kuului surupukuun pukeutuminen, ääneen itkeminen ja surussa piehtarointi. Nykyään haluamme päästä surusta eroon mahdollisimman nopeasti ja paeta, jos vain mahdollista. On vaikea hyväksyä sitä, että suru on prosessi, jonka vaiheet eivät aina noudata selkeää kaavaa.
Severance-sarja muistuttaa, että surua ei voi paeta ikuisesti. Asioiden unohtaminen ei ole niiden työstämistä, toteaa päähenkilön sisar. Erään erotusprosessin läpikäyneen työntekijän suru puskee väkisin työntekijän tajuntaan näyttäen mustalta maalilta, joka valuu toimiston katosta.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Luoma: Kimaltelevat vampyyrit pahoittivat aikoinaan monien mielen, koska kulttuurissamme vihataan teinityttöjä
Puheenvuorot2000-luvun alun Twilight-kritiikki oli laiskaa ja ilkeämielistä, koska amerikkalainen kotiäiti meni sörkkimään vampyyritarinoiden kaanonia.
