Luoma: Kimaltelevat vampyyrit pahoittivat aikoinaan monien mielen, koska kulttuurissamme vihataan teinityttöjä
2000-luvun alun Twilight-kritiikki oli laiskaa ja ilkeämielistä, koska amerikkalainen kotiäiti meni sörkkimään vampyyritarinoiden kaanonia.
Mikä on hyvää ja mikä huonoa populaarikulttuuria? Kun olin parikymppinen opiskelija, itseäni vanhemmat harrastajat, yleensä miehet, kertoivat sen minulle. Yksipuolisista keskusteluista opin, että amerikkalaisen kotiäidin kirjoittama Twilight on huono. Stephanie Meyer kun on nainen ja kaiken lisäksi mormoni.
Twilight-kirjasarjassa vampyyri Edward ja amerikkalainen teini Bella rakastuvat toisiinsa, ja se on vaikeaa. He päätyvät lopulta naimisiin, mutta välissä pohditaan, kumman Bella valitsee, komean vampyyrin vai ihanan ihmissuden. Twilight on romanttinen sekamelska.
Kirjoittajan hengellisen taustan huomaa, jos osaa etsiä: Bella käy läpi eräänlaisen kiirastulen, raskaudenkeskeytyksiin otetaan kielteinen kanta ja avioliitto on sanan kirjaimellisessa merkityksessä ikuinen. Vampyyrit elävät ikuisesti ja ovat naimisissa ainiaan.
Kirjasarjaa on kritisoitu epäterveestä parisuhdekuvauksesta: Edward murtautuu Bellan kotiin ja katselee, kun tämä nukkuu. Miespuoliset ihmissudet leimaantuvat vauvoihin, jonka jälkeen ne elävät elämänsä odottaen, että nämä kasvavat aikuisiksi ja menevät heidän kanssaan naimisiin. Edward ja ihmissusi Jakob suhtautuvat Bellaan omistushaluisesti, ja Bella tekee itsekin melko kyseenalaisia ratkaisuja.
Näistä teemoista olisi voitu käydä hyvää julkista keskustelua, mutta koska se olisi vaatinut kirjasarjaan tutustumista, negatiivinen keskustelu Twilightin ympärillä tiivistyi yhteen asiaan, jonka kaikki tiesivät: vampyyrit eivät kimalla.
Meyerin kirjoissa vampyyrit eivät välttele suoraa auringonvaloa siksi, että se tappaa heidät, vaan siksi, että vampyyrit alkavat kimaltaa ja täten paljastavat itsensä. Muutos vampyyritarinoiden kaanoniin oli niin epäpyhä teko, että siitä tehtailtiin loputtomasti ilkeämielisiä meemejä.
Jos jostain tulee suosittua teinityttöjen keskuudessa, tuote on automaattisesti pilalla.
Kirjailija Lindsay Ellis on todennut, että meidän kulttuurissamme vihataan teinityttöjä. Jos jostain tulee suosittua teinityttöjen keskuudessa, tuote on automaattisesti pilalla. Kimaltavat vampyyrit horjuttivat ikiaikaista tapaa, jolla erityisesti miehet olivat tottuneet vampyyreita kuvaamaan.
Vastareaktiona syntyi niin ylimielistä kritiikkiä, että vieläkin ahdistaa. Etenkin, kun se kohdistui Meyeriin henkilönä: kotiäiti ja kaiken lisäksi mormoni ei voi kirjoittaa mitään oikeasti hyvää.
2000-luvun alussa taiteilijan uskonto, sukupuoli tai jokin muu ominaisuus määritteli sen, onko teos hyvä. Tämänkaltainen portinvartijuus alkaa onneksi olla enää meidän vanhenevien nörttinaisten muistelmien aihe. Mutta aina toisinaan sitä yllättää itsensäkin vähättelemästä jotain teosta, koska se on teinien suosiossa. Sellaisiin hetkiin lienee hyvä pysähtyä.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Britney Spearsin muistelmat kertovat naisvihasta ja hyväksikäytöstä – mutta myös myötätunnon voimasta
PuheenvuorotEnsin oli tavallinen pikkukaupungin tyttö, joka halusi laulaa ja tanssia. Tavallisuudella ei kuitenkaan tehdä rahaa, joten hänestä luotiin kuva vaarallisena naisena, jota on kontrolloitava, Ella Luoma kirjoittaa.
