null Luoma: Oikeassa elämässä vihollinen on harvoin robotti tai älykäs hai vaan yleensä toinen ihminen

Luoma: Oikeassa elämässä vihollinen on harvoin robotti tai älykäs hai vaan yleensä toinen ihminen

Viihteessä dehumanisointi eli vihollisen epäinhimillistäminen on näppärä tapa vapauttaa katsoja pohtimasta moraalisia kysymyksiä. Tosielämässä se on vaarallista. 

Elokuvissa tappajahai ja Deep Blue Sea sankarit yrittävät tappaa luonnottoman älykkään ja vaarallisen hain. Independence Day ja War of the Worlds kertovat, kuinka avaruusoliot ovat hyökänneet maan päälle ja haluavat tuhota ihmiskunnan. Matrixissa ihmiset nousevat kapinaan tietokoneita vastaan. Viesti on sama: ei-ihmiset pitää tuhota, koska muuten ne tuhoavat meidät. Paitsi ehkä Matrixissa, josta ymmärsin lopulta melko vähän.

Viihteessä dehumanisointi eli vihollisen epäinhimillistäminen on näppärä tapa vapauttaa katsoja pohtimasta moraalisia kysymyksiä, kuten saako tuntevan ja ajattelevan olennon räjäyttää tai onko sankarilla oikeus tappaa silmittömästi. Voi keskittyä nauttimaan toimintaviihteestä.

Kun dehumanisoinnista tulee todellisen elämän politiikkaa, siitä tulee samasta syystä vaarallista. Sen tarkoitus on vapauttaa ihminen pohtimasta moraalisia kysymyksiä, vaikka vastassa ei ole avaruusolio tai tietokone vaan toinen ihminen.  

Kun dehumanisointi on kerran aloitettu, ei sitä saa enää pois sormia napsauttamalla vaan arvot ja asenteet jäävät elämään.

Yksi natsi-Saksan keskeisimmistä propagandametodeista oli juutalaisten dehumanisointi. Juutalaiset rinnastettiin eläimiin, heidän kykynsä tuntea empatiaa kyseenalaistettiin ja esitettiin, että heitä motivoi ainoastaan raha. Antisemitistinen Der Sturmer julkaisi viikoittain sarjakuvia, joista useimmat kuvasivat juutalaiset hahmoina, joilla oli voimakkaasti liioitellut kasvonpiirteet ja vääristyneet ruumiit. Määrätietoinen propaganda tasoitti tietä kansanmurhalle. 

Vaikka toinen maailmansota päättyi jo kauan sitten natsien tappioon, antisemitismi on jälleen nousemassa Euroopassa. Kun dehumanisointi on kerran aloitettu, ei sitä saa enää pois sormia napsauttamalla vaan arvot ja asenteet jäävät elämään.

Dehumanisointi on mahdollistanut kansamurhia ja oikeuttanut orjuutta ja vähemmistövihaa. Amerikan alkuperäiskansan edustajia kuvattiin pitkään eläimen kaltaisiksi verenhimoisiksi villeiksi ja Tuulen viemää kuvaa etelävaltioiden orjat enimmäkseen vaarattomiksi, osaansa tyytyväisiksi olennoiksi, jotka eivät kuitenkaan ole ihan kuin valkoihoiset.

Vihollisia dehumanisoivat elokuvat selittävät harvoin, miksi ihmiskuntaa pitää puolustaa. Sitä pidetään itsestään selvänä. Ihmiskuntaa tulee puolustaa, koska ihmiset kykenevät empatiaan ja ihmisiä motivoi keskinäinen rakkaus emmekä me ole verenhimoisia luonnostamme. Jos todella olemme sellaisia, pitäisi olla itsestään selvää, että emme voi alkaa dehumanisoida toisiamme.  


Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: