Omituisten otusten kerho? Kristinuskon totuus ei ole eri kirkkojen äänekkäissä iskulauseissa vaan Jeesuksen persoonassa.

Hyvä elämä

Luterilaiset ovat maailmalla prosenttikerho

Maailmassa on 38 000 kristillistä kirkkoa. Niitä eivät erota opin ydinkysymykset, vaan jokin aivan muu.

Virsikirjalehden oikeassa yläkulmassa lukee Enn Võrk 1962. Melodia tuntuu oudolta, ja sanat... ovat sellaista virsikirjan peruskauraa: Herää, sydän, nukkumasta, talviunen horteesta... Näin alkaa sunnuntaiaamun messu Pitäjänmäen kirkossa. Pastori on toivottanut seurakuntalaiset tervetulleeksi, ja nyt soivat urut.

Armonlaakson laitumilla sydän liikkuu suvisilla.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko otti vuonna 1986 käyttöön virsikirjan, jossa on paljon lainauksia meteorologian alalta. Kevät joutuu, elämämme Kristukselta toivon saa, lauletaan tässä virressä 569.

Pitäjänmäen kirkko rakennettiin 1959. Sodan jälkeen uusiin kirkkoihin integroitiin kerhotila, joihin rakennettiin sähköautorata poikakerhoa varten. Pitäjänmäen kirkkoon tehtiin jumppasali. Täällä ei ole edes alttaritaulua.

Voidaanko edes puhua kristinuskosta yhtenäisenä ilmiönä? Ekumeniikan professorin Risto Saarisen mielestä voidaan.

Kukaan ei (toivottavasti) huomaa, jos virren aikana pää painuneena livahtaa puhelimella internetiin. Enn Võrk, virolainen säveltäjä. Syntynyt 14. maaliskuuta 1905, kuollut syyskuussa 1962. Eli joutunut 39-vuotiaana Neuvostoliiton miehittäjävallan alle. Silloin joutuivat kymmenettuhannet virolaiset härkävaunuissa Siperiaan. Kommunistivainoissa sai surmansa jopa 20 miljoonaa kristittyä. Sekään ei tappanut kristillistä kirkkoa. Tämä artikkeli koskee juuri kirkon syntymistä.

Kristinusko oli vuonna 988 tullut Kiovan Venäjälle, kun Vladimir Suuri otti kasteen. Islam oli silloin valloittanut Pohjois-Afrikan, Etelä-Espanjan sekä šiialaisessa muodossaan Sisilian. Rooma oli luhistunut ja kristikunta jakautunut latinalaiseen länteen ja kreikkalaiseen itään. Kirkot julistivat toisensa kirkonkiroukseen vuonna 1054. Vladimir Suuren kulttuuripiiri oli kreikkalainen. Kun ottomaanit valloittivat Bysantin 1453, idän kirkon keskus siirtyi pikku hiljaa Konstantinopolista Moskovaan.

Ajatella, jos Martti Luther ja paavi olisivatkin väärässä. Ja että totuus olisi Moskovassa. Kristinuskon tärkein uskontotuus Jeesuksesta Kristuksesta Jumalan Poikana muotoiltiin Etu-Aasiassa vuonna 325. Kristinusko on pitkälti itämainen uskonto.

Pian kirkkoherra Arto Antturi lukee päivän evankeliumin. Siinä ylösnoussut Jeesus Kristus puhuu kuin guru: "Maailma on väärässä... Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden." (Joh. 16:8–13)

Meidätkö?

Rooma on kristinuskon selkäranka

Maailmassa on noin 38 000 kristillistä kirkkoa. Niistä luterilaisia on noin 140. Yhteensä luterilaisia on hieman yli 70 miljoonaa. Maapallon väkilukuun nähden luterilaisuus on prosenttikerho. Suomessa toimivia kristillisiä kirkkoja tai yhteisöjä on parisenkymmentä. Voidaanko edes puhua kristinuskosta yhtenäisenä ilmiönä? Ekumeniikan professorin Risto Saarisen mielestä voidaan.

– Yli puolet maailman kristityistä on roomalaiskatolilaisia. Roomalaiskatolinen kirkko on vähän kuin aurinko ja muut kirkot taivaankappaleita, jotka kiertävät aurinkoa, Saarinen sanoo.

Rooma on kristinuskon selkäranka. Globaalin massiivisuutensa lisäksi sen katkeamaton historia ulottuu aivan varhaiseen kristillisyyteen. Siinä mielessä kristinusko ei ole ihan niin itämainen uskonto.

– Lisäksi kaikki suuret maailmanuskonnot ovat hyvin monimuotoisia. Kristinusko on yhtenäisempi kuin vaikka hindulaisuus, joka myös luetaan yhdeksi uskonnoksi. Voidaan sanoa, että 95 prosenttia kaikista kristillisistä kirkoista allekirjoittaa 95 prosenttia apostolisesta uskontunnustuksesta, Saarinen sanoo.

Uskon ydinkohtia koskevat kiistat eivät useinkaan hajota kirkkoja, vaikka aiheuttavat skismaa. Kirkot hajoavat muista syistä.

Loput viisi prosenttia ovat enemmän tai vähemmän rajatapauksia. Yksi tällainen on Kongossa toimiva Jeesuksen Kristuksen Kirkko Maan Päällä Hänen Erityisedustajansa Simon Kimbangun Kautta (Church of Jesus Christ on Earth by His Special Envoy Simon Kimbangu) eli kimbanguismi. Tästä luulisi kirkkolaivan natisevan.

– Kimbanguistikirkko oli vielä 1960-luvulla Kirkkojen Maailmanneuvoston jäsen. Sen perustaja Simon Kimbangu oli alkuaan baptisti. Kimbanguisteilla on jäseniä joitain miljoonia, Saarinen kertoo.

Sitten lähtee lapasesta.

– Kimbanguistit opettavat, että Simon Kimbangu on Pyhä Henki. Hänellä oli kolme poikaa, jotka olivat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Sen lisäksi Simon Kimbangun pojanpoika eli kirkon nykyinen johtaja Simon Kimbangu Kiangani on hänkin Pyhä Henki. Kimbanguistit myös ovat siirtäneet joulunvieton toukokuun 25. päivään, koska silloin syntyi Kimbangun pojista se, joka heidän mukaansa on Kristus, Saarinen kertoo.

Kimbanguistikirkko ei kuulu enää Kirkkojen Maailmanneuvostoon. Sinänsä se ei ole mikään kristillisyyden mittari, koska ei siihen kuulu myöskään roomalaiskatolinen kirkko.

Ihmiskunta oppii virheistä

Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä... Virsi 484 on valittu Pitäjänmäessä päivän virreksi, koska evankeliumi puhuu totuudesta. Säveltäjää ei sanota, mutta Martti Luther oli 24-vuotias, kun melodia otettiin käyttöön. Piinallinen korvamato, johon kuuluu ihan tietty soundi.

Wikipedia selittää taustoja. Polkuharmoni on tanskalainen keksintö, joka 1800-luvulla tuli laajaan käyttöön Yhdysvalloissa. Suomessakin se on kuulunut luokkahuoneiden peruskalustoon. Että tätä virttä veivattiin ala-asteen aamunavauksissa. Mitä hitaammin, sen "parempi".

Arto Antturi kävelee saarnapulpetin taakse.

– Ajattelin sanoa jotain tästä Jeesuksen pöyristyttävästä väitteestä, että maailma on väärässä. Eikä hän ainoastaan sano, että maailma on väärässä, vaan lisäksi Totuuden Henki tulee ja johtaa Jeesuksen seuraajat tuntemaan koko totuuden, Antturi aloittaa.

Tämä selvästi kaivertaa kirkkoherraa, jonka mielestä luovuus ja tieteelliset teoriat perustuvat siihen, että huomaamme olleemme väärässä.

– Kun teoria osoitetaan vääräksi, tiede ei ole suinkaan epäonnistunut, vaan se edistyy. Väärässä oleminen ei siis johda pois totuudesta vaan sitä kohti, Antturi sanoo.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin inhoavat erehtymistä, eikä tämä rajoitu vain uskontoon. Ehdottomuutta on joka lähtöön.

– Valitettavan usein käy niin, että tämä periaate unohtuu, eikä pelkästään tieteessä vaan myös politiikassa, taloudessa ja jopa taiteessa. Mikä tahansa, mikä kulloinkin saa vahvimman näkyvissä olevan tuen, alkaakin edustaa totuutta, Antturi sanoo.

Kirkko ei kuitenkaan ole olemukseltaan poliittinen lobbari. Sen totuus on jotakin muuta. Pitääkin katsoa, miten kirkko Raamatun mukaan syntyi.

Tästä se alkoi Raamatun mukaan

Matteuksen evankeliumin mukaan kristinusko syntyi Golanilla. Kun Jeesus Nasaretilainen oli seuraajiensa kanssa Hermon-vuoren juurella Filippoksen Kesareassa, hän kysyi oppilailtaan: "Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?" (Mt. 16:13) Galilealainen kalastaja Simon Pietari vastasi Jeesukselle: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika."

Silloin Jeesus sanoi:

"Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika... Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari (suom. Kallio), ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." (Mt. 16:17–20)

Rippikoulussa opitaan, että Jumala rakastaa ihmistä ihan kohtuuttoman paljon. Juuri muuta totuutta kirkolla ei ole.

Koska roomalaiskatolinen kirkko uskoo, että paavius on Pietarin viran seuraajien katkeamaton ketju, paavillisissa symboleissa vaalitaan kalastusaiheita ja avaimia. Pietari oli naimisissa oleva kalastaja, jonka anopin Jeesus kerran paransi. (Mt. 8:14–17)

Kirkko juhlii syntymäänsä kuitenkin helluntaina. Helluntai on Mikael Agricolan sana, joka mukailee muinaisruotsin ilmaisua hælgho dagher, pyhät päivät. Kreikankielinen Uusi testamentti käyttää ilmaisua penteekostee, joka tarkoittaa yksinkertaisesti järjestyslukua 50. – eli 50. päivä pääsiäisestä. Siitä tulee Pyhän Hengen armolahjoja, kuten kielillä puhumista, korostavan helluntailaisuuden englanninkielinen nimi Pentecostalism.

Juutalaisuudessa helluntai on šavuot, jota juhlitaan seitsemän viikkoa pääsiäisen eli pesahin jälkeen. Se on Mooseksen lain antamisen ja sadonkorjuun juhla, joka nykyäänkin rytmittää juutalaista elämänmenoa. Kirkon syntymää juhlitaan helluntaina, koska Apostolien tekojen mukaan silloin vuodatettiin Pyhä Henki. Ensimmäisen kristillisen helluntain kuvaus on dramaattinen:

"Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi... Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään." (Apt. 2:1–8)

Kaikkein tärkeimmästä ollaan samanmielisiä

Kristinuskon uskontunnustukset koskevat ennen kaikkea Jumalaa Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Risto Saarisen mukaan uskon ydinkohtia koskevat kiistat eivät useinkaan hajota kirkkoja, vaikka aiheuttavat skismaa. Kirkot hajoavat muista syistä.

– Nykyekumeenisessa keskustelussa kysymys pappeuden luonteesta koetaan erityisen vaikeaksi. Puolet kristikunnasta ei vihi naisia papeiksi. Joudutaan punnitsemaan, että jos kaikissa muissa asioissa ollaan suhteellisen yksimielisiä, niin romuttaako kiista pappeudesta kaiken muun hyvän, Saarinen pohtii.

Tämän lisäksi kirkkojen välejä on Saarisen mukaan ruvennut hiertämään etiikka.

– Aiemmin eettiset kysymykset olivat luonteeltaan yhteiskunnallisia, kuten ydinvoima. Nykyään kirkkojen välejä hiertävät yksilöeettiset kysymykset, kuten eutanasia, Saarinen sanoo.

Ikään kuin tähän diiliin kuuluisi jotenkin sen itsensä vuoksi kärsimys.

Edes ehtoollinen ei vaikuta kovin vaikealta.

– Jos ortodoksit tai katolilaiset huomenna tarjoaisivat samaa ehtoollispöytää, niin en tiedä, olisiko luterilaisilla tähän heittää jotain tunnustuskirjojen artiklaa, jonka vuoksi se ei kävisi, Saarinen sanoo.

Kasteestakin koko kristikunta on käytännössä yksimielinen – mutta nyt on käynnissä kiinnostava murros.

– On nähtävissä, että globaalisti aikuiskaste ennen pitkää syrjäyttää lapsikasteen. Tämä kehitys ei kuitenkaan johdu opillisesta ajattelusta vaan perustuu ihmisoikeusnäkökohtiin. Suurissa metropoleissa ihmiset kokevat, ettei heillä ei ole oikeutta tehdä lastensa puolesta tällaisia päätöksiä, Saarinen sanoo.

Herää kysymys, johon ei oikein ole vastausta. Jos kirkkoja eivät hajota uskonnolliset vaan ei-uskonnolliset kysymykset, vieläkö uskonto ihan aidosti on uskontoa?

Lopulta ei jää kuin tyhjyys

Arto Antturin saarna Pitäjänmäen kirkossa on kestänyt kahdeksan minuuttia. Sitä on jäljellä viisi minuuttia. Saarna menee perusasioihin, ihmisen peruskokemukseen olemassaolosta. Antturi viittaa amerikkalaiseen elämäntaitobestsellereiden kirjoittajaan Dale Carnegieen, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on loputon halu olla tärkeä. Menestyksen avaimena on, että kykenee tarjoamaan ihmisille sitä, mitä he haluavat.

– Jos haluat menestyä, anna ihmisten tuntea olevansa tärkeitä. Jos tunnen olevani tärkeä ja saan, mitä haluan, maailma näyttää oikealta ja totuudelliselta. Näin totuudelle saadaan kätevästi markkinahinta, Antturi sanoo.

Totuuden markkinoilla siis menee parhaiten kaupaksi se, mihin halutaan uskoa. Tähänkö Jeesus viittasi sanomalla, että maailma on väärässä?

Kristinuskon kauppatavara taas on syvästi paradoksaalinen. Rippikoulussa opitaan, että Jumala rakastaa ihmistä ihan kohtuuttoman paljon. Juuri muuta totuutta kirkolla ei ole. Mutta sitten sanotaan, ettei se tarkoita helppoa tai edes mukavaa elämää. Ikään kuin tähän diiliin kuuluisi jotenkin sen itsensä vuoksi kärsimys. Jeesushan sanoo: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." (Luuk. 9:23) Niinpä Antturikin julistaa, että totuus on "poissaolossa".

– Synkässä pimeässä on hehkuva valo. Ristiinnaulitussa on ilo. Se, mikä sinulta puuttuu maailman silmissä, se sinulla on tallella Jeesuksessa. Hänessä inhimillinen arvoasteikko kääntyy päälaelleen, Antturi puhuu.

– Jos sinulta siis puuttuu jotain, se kiinnittää sinut maailman suurimpaan aarteeseen, persoonalliseen totuuteen, Jeesukseen.

Kirjallisuutta: Martin Marty: Kristitty maailma. Kristinuskon globaali historia. Suom. Juha Meriläinen. Kirjapaja 2010.