Arkkipiispa Kari Mäkinen, valtakunnansovittelija Minna Helle ja Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson keskustelivat luterilaisuudesta.
Luterilaisuus on arkista ja vähän ankeaa, mutta sille on käyttöä myös nykyaikana
SuomiAreenan panelistien mukaan luterilaisuus on osaltaan luonut Suomesta hyvinvointivaltion. Lisää iloa ja armollisuutta kulttuurimme kuitenkin kaipaa.
Kirjailija Roman Schatz on entinen katolilainen, joka on asunut 30 vuotta maailman luterilaisimmassa maassa. Vieläkään hän ei kuulemma ole ihan selvillä siitä, mikä oikein on luterilaisuuden juju. SuomiAreenan keskustelussa sitä avasivat hänelle arkkipiispa Kari Mäkinen, valtakunnansovittelija Minna Helle ja Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson.
Wilhelmssonille luterilaisuuden keskeistä antia on luottamus ihmiseen ja siihen liittyvä järjen ja osaamisen arvostaminen. Konkreettisesti se on näkynyt esimerkiksi siinä, että kaikki kansalaiset on haluttu koulutuksen piiriin. Helle nosti esille aktiivisuuden, ahkeruuden ja sen, että yritetään vaikuttaa yhteiskuntaan ja tehdä hyviä asioita. Mäkinen arvioi, että pohjimmiltaan luterilainen usko on arkista: pyhä kytkeytyy arkeen ja armo laskeutuu tavalliseen elämään.
Schatzille panelistien vastaukset toivat mieleen pikemminkin sosialidemokratian kuin uskonnon. Hänestä myös alkoi kuulostaa siltä, että luterilaisuus vaatii ihmiseltä paljon. Pitää olla vastuullinen, pysyä arkisena ja omata korkea työmoraali.
– Ei se ole sattumaa, että juuri luterilaisissa Pohjoismaissa on maailman kehittynein hyvinvointivaltio. Kyllä luterilaisuus on vaikuttanut valtavasti yhteiskuntaan, Wilhelmsson sanoi.
– Ei ole tyydytty heittämään lantteja köyhille vaan on lähdetty etsimään yhteiskunnallisia ratkaisuja, Helle jatkoi.
Vastalääke huuhaalle
Panelistit näkivät luterilaisuudelle ja sen perinnölle käyttöä myös nykyajassa. Wilhelmssonin mielestä luterilainen kulttuuri, jossa koulutusta ja tiedettä arvostetaan, toimii nykyisessä totuuden jälkeisessä ajassa vastalääkkeenä kaikenlaiselle huuhaalle ja vaihtoehtoisille totuuksille. Siitä hänen mukaansa kertoo se, että maailmalla tieteen arvostus on laskussa, mutta Suomessa se on noussut.
Helle kaipaisi kirkolta arvojohtajuutta. Sen pitäisi muistuttaa sellaisista perusasioista kuin toisista välittämisestä ja rakkaudesta.
– Kirkko voisi opettaa sydämen sivistystä: sitä, että toisia ihmisiä arvostetaan ja yritetään kohdella hyvin riippumatta siitä, millaisia he ovat, Helle sanoi ja lisäsi yleisöltä aplodit saatuaan, että ehkä hänen olisi pitänyt ryhtyä papiksi.
Luterilaisuus korostaa armon merkitystä, mutta meidän yhteiskuntamme on kyllä aika armoton. - Thomas Wilhelmsson
Syyllisyyttä kantamassa
Helppoahan katolilaisten on olla iloisia. Synninpäästön saa vaikka murhasta, jos katuu. Tällaisia kärjistyksiä Roman Schatz on kuullut taustastaan. Se on saanut hänet miettimään, kuuluuko luterilaiseen mentaliteettiin sitten synnin ja syyllisyyden kasaaminen ja mukana kantaminen.
– Luterilaisuus korostaa armon merkitystä, mutta meidän yhteiskuntamme on kyllä aika armoton. Epäonnistuneita hyljeksitään, arvioi Wilhelmsson.
Helle kertoi tunnistavansa jonkinlaisen suomalaisille ominaisen syyllisyydentunteen ja itsensä ruoskimisen.
– Me emme ole kovin huolettomia ja elämästä nauttiminen on meille vaikeaa. Toivoisin kyllä pikkuisen enemmän positiivisuutta, hän sanoi.
– En tiedä, onko riittämättömyydentunne tai häpeä luterilaista perua, mutta varmaan kirkolla on suomalaisessa mentaliteetissa joku rooli. Kirkko on historian aikana paitsi kasvattanut, myös kurittanut kansaa ja luonut moraalinormeja, ja pietistinen luterilaisuuden haara on paheksunut maallista iloa ja koreutta, Mäkinen pohti.
Mutta arkkipiispakaan ei osannut vastata siihen, onko Schatzin siteeraama sanonta ”Alakuloisesta perseestä ei tule iloista pierua” todella itseltään Lutherilta peräisin.
Liudentuuko hengellisyys?
Entä se hengellisyys? Schatzin mielestä luterilainen kirkko saattaa vaikuttaa aika etäiseltä sellaiselle, joka kaipaa hengellisyyttä ja lohtua.
– Minua tapakristittynä viehättää luterilaisen kirkon intellektuaalisuus, mutta se voi olla ongelmallista henkilölle, joka haluaisi tunnepohjaisia elämyksiä, Wilhelmsson myönsi.
– Luterilaisuus on meillä arjessa, kraanavedessä ja peruskalliossa. Kun uskonnollisuus on niin arkista ja yksityistä, voi olla vaarana, että se liudentuu ja katoaa, Helle mietti.
Hän kuitenkin lisäsi, että ihmisillä on rauhoittumisen ja hiljentymisen kaipuu. Ja varsinkin luterilainen musiikkiperinne on monille hyvin tärkeä.
– Itse en jätä koskaan väliin Kauneimpia joululauluja. Kun Enkeli taivaan alkaa, se on jotakin järisyttävää. Ei sitä fiilistä pysty selittämään, Helle kuvaili.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Psykoanalyytikko syväluotasi luterilaisuuden
HengellisyysSaksalaisen teologin ja psykoanalyytikon Eugen Drewermannin mukaan luterilaisuus syntyi pelon voittamisesta. Sen voima ja vaara on yksilön arvostamisessa.
.jpg)