Antti Nylénin terveiset luterilaisille: Kirkko voisi olla paljon ankarampi ja hurjempi
Kuopion piispa haastattelee Antti Nylénia, joka on katolinen esseisti.

Kuopion piispa haastattelee Antti Nylénia, joka on katolinen esseisti.

Antti Nylénin terveiset luterilaisille: Kirkko voisi olla paljon ankarampi ja hurjempi

Palkkapapit alkavat harvoin ajatella toisin, koska heiltä menisi toimeentulo, arvioi esseisti Antti Nylén. Hän kysyy, tarvitseeko kirkko niin monta piispaa ja pappia.

Mitä muut meistä ajattelevat? Piinallisen tuttu kysymys suomalaisille, ja näköjään suomalaisille luterilaisillekin. Porin SuomiAreenassa Kuopion piispa Jari Jolkkonen oli kutsunut Keski-Porin kirkkoon haastateltavakseen katolisen esseistin Antti Nylénin. Reformaation merkkivuoden kunniaksi otsikoksi oli muotoiltu ”Pilasiko Luther kristinuskon?”, mutta sitä Jolkkonen ei missään vaiheessa kysynyt. Eripuraa heidän välilleen ei muutenkaan syntynyt. Nylén kertoi ihailevansa monia luterilaisuuden piirteitä.

‒ Syntyhistoriansa vuoksi luterilainen kirkko on vastalauseen kirkko, jolle on luontaista tehdä uudistuksia ja muuttua ajan ja tilanteen muuttuessa. Katolisessa kirkossa sen sijaan pidetään kiinni myytistä, että kirkko on muuttumaton. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, jos ajatellaan, kuinka järkyttävän paljon katolinen kirkko on muuttunut sadassa vuodessa.

Hyvän tekeminen ei ole vain kirkon tehtävä

Kovin puoleensavetävä laitos luterilainen kirkko ei Nylénin mielestä nykyisin ole.

‒ Ihmiset vieraantuvat yhä lisääntyvässä määrin kirkon elämästä. Luterilaisen kirkon yksi kipeä kohta on se, miten se kokee itsensä tarpeelliseksi nykyisessä institutionaalisessa muodossaan. Tarvitaanko niin monta kirkkoa, niin monta piispaa ja niin monta pappia? Nylén kysyi.

Hänen mielestään luterilainen kirkko voisi muuttua paljon radikaalimmaksi ja ankarammaksi.

‒ Jos papeilla ei olisi mitään pelättävää, he voisivat tehdä hurjia teologisia avauksia. Mutta on ymmärrettävää, että palkkapapit harvoin ryhtyvät ajattelemaan toisin uskosta, koska toimeentulo on sidottu pappina toimimiseen.

Kirkon yhteiskunnallista asemaa tai kirkkoon kuulumista perustellaan nykyisin monesti sillä, että kirkko tekee niin paljon hyvää työtä ja hoitaa kaikenlaiset apua tarvitsevat ryhmät. Nylénin mielestä se on laiska ajatus. Tärkeitä tehtäviä ei voi delegoida vain kirkon hoidettavaksi.

Kirkko on toiset ihmiset

Luterilaisia arvostellaan usein tapakristityiksi, jotka käyvät kirkossa lähinnä jouluna. Nylén huomautti, että tapakristittyjä on yhtä lailla katolilaisissakin, mutta se vain näkyy eri lailla: he harrastavat messussa käymistä tunnollisesti ja säännöllisesti.

‒ Mutta molemmat perustuvat suoritukseen, ulkonaiseen toimintaan.

Piispa Jolkkosen mukaan yhä useampi tuntuu ajattelevan, että hengellistä elämää voi elää myös kirkon ulkopuolella. Nylénin mielestä kristinuskoa ei ole ilman kirkkoa.

‒ Kukaan ei voi yksin päättää, mitä kirkko sisältää tai ajattelee, vaan se muodostuu ihmisten kesken. Kirkko on yksinkertaisesti toiset ihmiset. Ja se, joka kuvittelee, ettei tarvitse toisia, on kyllä hukassa.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi


Minuutissa mystikoksi

Villi city