Tähtäimessä japanilaisten suosikkisieni valmuska: Maarit Niemi etsii joka vuosi uudenlaista saalista
Maarit Niemi tuntee tatit.

Maarit Niemi tuntee tatit.

Tähtäimessä japanilaisten suosikkisieni valmuska: Maarit Niemi etsii joka vuosi uudenlaista saalista

Niemi sienestää kotiseudullaan Vuosaaren Mustavuoressa ja löytää syötäviä sieniä kaupunkinurmikoltakin.

1. Montako korillista tatteja olet poiminut tänä vuonna?

– Tänä kesänä en ole vielä päässyt sienimetsään. Mustikanpoimintareissulla löysin yhden herkkutatin, ja söin sen välittömästi – tai siis paistinpannun kautta. Olen sieneen menon kanssa vasta lähtökuopissa. Sienestämiseni painottuu syksyyn. Herkkutattien lisäksi kerään hyvänmakuisia suppilo- ja kosteikkovahveroita. Suppilovahveroita voi löytyä vielä marraskuussa.

– Minulla on tavoitteena, että tutustun joka vuosi uuteen sieneen. Tatit ja vahverot tunnistan jo aika hyvin. En tunne esimerkiksi valmuskoja. Olisi aivan ihana löytää männyntuoksuvalmuskoja, niitä kuuluisia matsutake-sieniä. Ne ovat japanilaisten suurta herkkua.

2. Mikä sienestämisessä kiehtoo ja koukuttaa?

– Käyn sienestämässä monissa eri paikoissa. Saalis ei ole minulle kuitenkaan tärkein. Metsään pääseminen on ykkösjuttu. Sienestäminen on motiivi, jolla saan itseni liikkeelle.

– Metsässä aika pysähtyy. Maailman pahuus ja ahdistus kaikkoavat hetkeksi. En ikinä pitkästy metsässä enkä koe oloani yksinäiseksi, vaikka useimmiten käyn sieniretkillä yksin. Metsä on turvapaikka, ja sieni on kiva tuliainen.

Luonto on Jumalan suuri suu.

3. Voiko sieniä kerätä vain maaseudulla?

– Syötäviä sieniä löytyy yllättävän paljon myös kaupunkiympäristöstä. Sieniä voi löytää vaikka kotinurmikolta. Jo keväällä nousee parhaita kolmen tähden ruokasieniä, esimerkiksi kevätkaunolakkeja, nurminahikkaita ja suomumustesieniä.

– Kotiseudullani Vuosaaressa on hyviä sienipaikkoja, kuten Mustavuoren alue, ja Vuosaaren huipun liepeiltä alkavat Sipoon maastot. Sieniä löytyy myös Sipoonkorvesta, Nuuksiosta ja Kirkkonummelta. Kaikki metsäalueet, missä ei ole lähellä isoja teitä, ovat mahdollisia hyviä sienipaikkoja. Useimmiten vanhat metsät ovat parhaita.

4. Sienet maistuvat, mutta hirvikärpäset ahdistavat. Pitäisikö jättää sienet metsään?

– Hirvikärpäset ovat ikäviä, mutta nehän vain listitään kärpänen kerrallaan. Kun sen ensimmäisen kerran listii, seuraava ei ole enää niin hirveä mörkö.

– Kerran minulle kävi niin, että ollessani avustajana Tuomasmessussa hirvikärpänen käveli ohimollani kesken messun. Olin ollut päivällä sienimetsässä ja luulin nitistäneeni kaikki kärpäset iholtani ja vaateistani. Mietin siinä penkissä istuessani, että mitäs, jos tämä olisi tapahtunut silloin, kun joku oli edessäni siunattavana.

5. Mikä sinulle on pyhää?

– Luontosuhde on pyhä. En halua levittää mitään panteismia, mutta luomakunta puhuu minulle vahvasti. Luonto on Jumalan suuri suu. Luonto ei tarvitse ihmistä, mutta me ihmiset tarvitsemme luontoa.

– Luonnossa oleminen on minulle myös vahva esteettinen kokemus. En jaksa enää kauheasti innostua ihmisten tekeleistä. Ne eivät vain vedä vertoja ihmeelliselle luonnolle.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi