"Majan rakentaminen on sairaan kivaa" – Arkkitehtuurikoulun leirillä opetetaan lapsille rakentamisen perusteet
Vili Sakko ja Joonas Mattila tekivät leirillä pajumajan.

Vili Sakko ja Joonas Mattila tekivät leirillä pajumajan.

"Majan rakentaminen on sairaan kivaa" – Arkkitehtuurikoulun leirillä opetetaan lapsille rakentamisen perusteet

Majaleirillä oppii rakentamaan vain niin korkealle, että pääsee itse alas. Arkkitehtuurikoulu Arkki on järjestänyt lasten majaleirejä jo yli 20 vuotta.

Vaikka koululaisilla on kesäloma, ei Espoon Ruukinrannassa säästellä voimia eikä hikipisaroita. Majaleirillä rakennetaan majoja luonnon materiaaleista oikeilla työkaluilla.

Leirin ensikertalaisille, kymmenenvuotiaille Joonas Mattilalle ja Vili Sakolle, majanrakennus on tuttua. Majoja on noussut kotiympyröissä niin takapihalle, puihin kuin läheiselle hiekkakuopalle.

– Majan rakentaminen tekee hyvää ja on sairaan kivaa. Valmiissa majassa voi sitten leikkiä, tai sinne voi mennä piiloon, serkukset kertovat.

Kokemukset ovat opettaneet monenlaista.

– Majoja ei voi rakentaa kiireellä vaan ajan kanssa ja huolella. Niin tulee hyvää jälkeä, pojat tietävät.

– Ratkaisuihin vaikuttavat ainakin ympäristö ja välineet. Esimerkiksi puumajaa rakennettaessa pitää katsella vähän maisemaa, Joonas selittää.

Hiekkakuopan maja muovautui siltä pohjalta, mitä kaikkea alueelta löytyi.

– Tiiliä, rautoja ja yksi vanha kastelukannu, Vili luettelee.

– Kaikkea käytettiin.

Paras maja syntyy yhteistyönä.

Paras maja syntyy yhteistyönä.

Korkealla puumajassa ruoka on suojassa ja itse on turvassa karhuilta.
- Vili Sakko

Kenttäluennoilla saadaan tietoa

Pojat tulivat leirille hankkimaan lisäoppia.

– Koko kevät tätä odotettiin, Joonas huokaa.

Kahden ensimmäisen päivän aikana metsän keskelle on noussut monta tiipiitä ja pajumajaa. Samalla muun muassa käyttökelpoiset solmut ja sidontatekniikat ovat tulleet entistä tutummaksi. Nyt lankkuja ja puunrunkoja kannetaan vuosien kestosuosikkia, ”The Puumajaa” varten.

Senkin oppii, miten paksuja lautoja pitää käyttää puumajan lattiaan, että se kestää kävelemistä, ja kuinka kovaa täytyy hakata naulaa tuoreeseen puuhun.

Päivittäin pidetyillä ”kenttäluennoilla” on saatu tietoa siitä, miksi majat ovat juuri sellaisia kuin ne ovat.

– Esimerkiksi korkealla puumajassa ruoka on suojassa ja itse on turvassa karhuilta. Turvallista on siksikin, että sieltä näkee kauas, Vili sanoo.

Käytännön touhujen lomassa on myös huomattu, ettei kannata mennä niin ylös, ettei itse pääse alas, ja että maja kannattaa rakentaa hyvällä yhteishengellä.

– Rakentamiseen tarvitsee kaverin. Jonkun täytyy esimerkiksi kannatella lankkuja, Joonas painottaa.

Moni ei aluksi meinaa uskoa, että osaa tehdä.
- Leirin vetäjä Pietari Kellokumpu

Turvallisuudesta ei tingitä

Ohjaajien mukaan majan rakentaminen vahvistaa myös itsetuntoa.

– Moni ei aluksi meinaa uskoa, että osaa tehdä ja saa jotain tällaista aikaan. Valmiin tuloksen näkeminen motivoi kovasti, toteaa leirin vetäjä Pietari Kellokumpu.

Päällimmäisenä leirillä on saa tehdä -henki. Turvallisuudesta ei kuitenkaan tingitä, joten laastareita ja desinfiointiainetta isompia ensiaputarvikkeita ei ole tarvittu.

– Vähän tiipiin rungon nostamisessa pelotti, että kaatuuko se päälle. Ja yksi niistä romahtikin, mutta ei siinä pahemmin käynyt, Vili kertoo.

Toisaalta – siitäkin oppi jotain.

– Nyt osataan kotona tehdä majasta tukevampi, Joonas täydentää.

Uusien oppien myötä majoja syntyy poikien mukaan loppukesällä lisää. Kotipihalle ilmestyy ainakin uusi tiipii.

– Mutta todellakin vasta leirin jälkeen. Näiden päivien jälkeen ei kyllä iltaisin jaksa tehdä enää mitään, pojat huokaavat.

Ensi kesän jatkoleirillä voisi sitten olla edessä vaikkapa pärekaton teon tai punamullan käytön opettelu.

Majaa ei kannata rakentaa niin ylös, ettei sieltä pääse itse alas.

Majaa ei kannata rakentaa niin ylös, ettei sieltä pääse itse alas.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi