Jekkuja, hyttysiä ja riemun kiljahduksia – näin Espoon, Vantaan ja Helsingin nuoret kokivat Pisara-suurleirin
Uiminen, yhteinen vapaa-aika ja teltassa nukkuminen tekivät kirkon varhaisnuorisotyön Pisara-suurleiristä monelle lapselle kesän kohokohdan.
Leiriä ei saa ottaa liian vakavasti!
Tätä mieltä ovat vantaalaiset Kristo ja Julius, jotka ovat saapuneet Pieksämäelle, Partaharjun toimintakeskuksessa sijaitsevalle Pisara-leirille edellispäivänä.
Vajaan vuorokauden aikana pojat ovat ehtineet jo pystyttää telttoja ja osallistua koko leirin yhteiseen avajaistapahtumaan. Teltassa nukkuminen on kummallekin tuttu juttu ja ensimmäinen yö on sujunut hyvin, ellei teltassa iniseviä hyttysiä lasketa. Hyttysten määrä tosin vaihtelee riippuen siitä, kummalta kysytään.
– Hyttysiä oli ihan liikaa, Kristo toteaa.
– Kuulin teltassa ehkä yhden hyttysen, vastaa Julius.
Molemmat ovat olleet jo useaan kertaan erilaisilla leireillä. Pisaralta he odottavat erityisesti vapaa-aikaa, jolloin he saavat ”tehdä mitä haluavat”.
Vapaa-ajan suunnitelmiin kuuluu esimerkiksi jalkapallon pelaamista ja erilaisten jekkujen tekemistä. Pojat ovat tuoneet mukaan Scream-kauhuelokuvista tutun maskin, jolla aikovat säikäytellä ihmisiä.
– Tätä ilman ei leirillä pärjää, kumpikin vakuuttaa.
Suurleiri on isoselle erilainen kokemus
Purolan alaleirissä teltat ovat nousseet pystyyn kohisten, ja jokaiselle on löytynyt oma nukkumapaikka. Eri puolilta pääkaupunkiseutua tulleilla lapsilla on takanaan monen tunnin mittainen bussimatka, jonka aikana he ovat ehtineet suunnitella, mitä tekevät kuusi päivää kestävän leirin aikana.
Monen lapsen suurimmat odotukset liittyvät järvessä uimiseen, toisille teltassa nukkuminen ensimmäisen kerran on jännittävintä. Jotkut ovat jo löytäneet viereiselle jalkapallokentälle kyhätyn boffaus- eli pehmomiekkailupisteen.
Leirissä kuuluu riemun kiljahduksia, kun leiriläiset tapaavat ystäviään, joita eivät kesäloman vuoksi ole nähneet moneen viikkoon.
Isosella on enemmän vastuuta, koska ryhmät ovat suurempia. - Ada Sin
Kallion seurakunnasta tulevat Ada Sin ja Rockie Tsan ovat kumpikin kokeneita leiriläisiä ja lastenleirien isosia. Suurleirillä he ovat kuitenkin ensimmäistä kertaa.
– Täällä isosella on enemmän vastuuta, koska ryhmät ovat suurempia, Ada pohdiskelee.
Tytöt ovat ohjelmaisosia. Heidän työnkuvaansa kuuluu muun muassa ohjelmateltasta vastaaminen ja yhden kyläillan pitäminen. Ohjelmaa kyläiltaan he ovat jo suunnitelleet, mutta Rockien mukaan se on salaisuus, jota ei vielä paljasteta toimittajalle.
Lastenleireihin tottuneille isosille Pisara-leiri on mukavaa vaihtelua. He olettavat suurleirin olevan erilainen kokemus, järjestetäänhän se vain kerran neljässä vuodessa.
– Odotan leiriltä hyviä yhteisiä kokemuksia ja uusiin ihmisiin tutustumista, Ada sanoo.
– Vielä emme ole ehtineet tutustua muihin leiriläisiin, mutta onneksi leiri on vasta alussa, Rockie täydentää.
Pääkaupunkiseudun lasten ja nuorten alaleirin johtajat Stella Björkholm ja Pauli Syrjö esittäytyvät koko leirille avajaisiltanuotiolla. He ovat pukeutuneet Purolan väriin, oranssiin.
Pisara-leirille voidaan osallistua myös perheen kesken. Helsinkiläinen Mari Kanerva on hammaspesulla lapsiensa Remun ja Fridan kanssa. Marin mielestä on hienoa, että leirillä lapset ja aikuiset voivat löytää yhteistä tekemistä ja myös aikuiset voivat välillä leikkiä. Perhe on seuraavana päivänä menossa uimaan. Remu ilmoittaa uivansa jo melkein lujempaa kuin iskä.
Ensimmäisen päivän lipunnostoon ovat kerääntyneet sekä Purolan alaleiri että Perhelän perheleiri. Lipunnostosta suunnataan päivälliselle syömään risottoa.
Frida ja Remu Kanerva osallistuivat isänsä Ile Kanervan (oik.) kanssa Itä-Helsingin seurakuntien iltahartauteen, jossa kysyttiin päivän kohokohtia. Vastauksissa nousivat esiin muun muassa pehmomiekkailu, iltanuotion Jakke-jääkahu, helmien keräily, telttojen pystyttäminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen.
Helsinkiläiset Evelia, Pinja ja Aada Koivisto kurkistavat Purolan alaleirin leiriportista.
Espoolaisten raamattutyöskentelyssä piirrettiin ja väritettiin päreitä, joita tarvittiin televisioitavassa jumalanpalveluksessa lauantaina. Espoolaisilla Kiialla ja Sonjalla ei ole kokemusta kalastamisesta, mutta kalojen piirtäminen on heistä kivaa. Tytöt pohtivat, käyttäisivätkö kaloihin lempivärejään: Sonja punaista ja oranssia ja Kiia vaaleansinistä.
Helsinkiläinen Mika Koivisto on ollut itse leiriläisenä noin kymmenen vuotta sitten. Nyt Partaharjulla ovat mukana myös vaimo Pinja sekä tyttäret Evelia ja Aada. Mika odottaa leiriltä vähintään yhtä hyvää yhteishenkeä kuin hänen nuoruudessaan oli. Aada-tytär haluaa nukkua teltassa.
Iltanuotiolla noin 1 700 osallistujaa ja puhuva jääkarhu
Illalliseksi Purolan alaleirissä tarjotaan broileririsottoa, salaattia ja näkkileipää. Juotavaksi saa valita vettä tai mehua.
– Metsässä ruoka maistuu paremmalta, kuuluu jostain.
Syöjiä on paljon, mutta leiriläiset jaksavat odottaa vuoroaan ja ruokailu sujuu kitkattomasti. Tiskattuaan astiansa lapset hajaantuvat kuka minnekin: osaa jatkaa pehmomiekkailua, toiset pelaavat jalkapalloa. Ohjaajat askartelevat ohjelmapaketteja tuleville päiville.
Puoli seitsemän aikaan Purolan väki kerääntyy pitkään kiemurtelevaan parijonoon ja ottaa suunnakseen leirin keskivaiheilla sijaitsevan amfiteatterin. Alaleiripäälliköt Pauli Syrjö ja Stella Björkholm kulkevat joukossa, joka huutaa vuoroin jotakin alaleirin useasta huudosta. Kaikki ovat pukeutuneet oranssiin, Purolan väriin.
Jalkapallo oli 12 vuotta sitten kova juttu, niin kuin nytkin. - Mika Koivisto
Iltanuotiolle saapuu koko Pisara-leiri, yhteensä noin 1 700 osallistujaa.
Katsomossa voi havaita ainakin kuuteen eri väriin pukeutuneita leiriläisiä: oranssin lisäksi on muun muassa pinkkiä ja tummansinistä. Kuorolaisilla on vihreät paidat ja ensimmäistä kertaa järjestettävällä perheleirillä vaaleansiniset. Niin ikään ensimmäistä kertaa pidettävän nuortenleirin osallistujilla on harmaat lippalakit.
Amfiteatterin lavalle on rakennettu laiva vesiteemaisen Pisara-leirin kunniaksi. Illan esiintyjinä ovat muun muassa vatsastapuhuja Taika-Petteri ja hänen Jakke-jääkarhunsa sekä lastenkirkon maskotit Päkä ja Pulmu.
Leiriläisillä on iltanuotiolla niin hauskaa, että kehotus mennä nukkumaan kirvoittaa useita vastalauseita.
Vaan ei auta. Iltapalan ja iltahartauden jälkeen on aika käydä yöunille. Ohjaajat lupaavat, että vielä saa katsoa YouTubesta ensimmäisen leiripäivän uutislähetyksen, joka julkaistaan kello kymmenen. Mutta sitten nukkumaan!
Vantaalaiset tytöt saivat telttansa nopeasti pystyyn ensimmäisenä leiripäivänä. Kuvassa telttaansa esittelevät Nacho, Nina ja Nemo-Emil.
Pisara-leirin medialeiriläiset kiertävät ympäri leiriä kuvaamassa sen tapahtumia. Kuvassa Johannes kokeilee pehmomiekkailua Johnin avustuksella. Taustalla Joonas kuvaa ja medialeiriläisten ohjaaja, Nuori kirkon Tuukka Joru, valvoo tilannetta.
Frida Kanerva ylittää puron köysitrapetsilla.
Leirinjohtaja Eija Kallinen kurkistaa teltasta. Hänen mielestään parasta on nähdä, miten leiri alkaa rakentua.
16-vuotias Emma Lampen-Smith jakaa vettä Birgitta Kokolle. Lampen-Smith on ollut kahdesti isosena, mutta Pisara on hänen ensimmäinen suurleirinsä.
Vantaalaispojat ovat pakanneet mukaansa pelottavan naamarin, jota kuvassa esittelee Kristo. Paras tapa säikytellä muita leiriläisiä on yllättää toinen teltan ovella, pojat suunnittelevat.
Purolan keittäjällä Sikke Kyyhkysellä on mukanaan lapinkoira Pulle, josta koulutetaan leirikoiraa. Lapset saavat silittää Pullea, jos esimerkiksi koti-ikävä yllättää.
Leiriläiset kokoavat itselleen helminauhat, joiden helmet he pyrkivät leirin aikana vaihtamaan muiden alaleirien kanssa. Espoolaiset tytöt ovat jo koonneet helmensä. Kuvassa Anja, Ellen ja Sonja.
Pisara-leiri on alaleirinjohtaja Pauli Syrjön yhdeksäs suurleiri. Alaleirinjohtajana hän on nyt kolmatta kertaa, ja olisi mielellään jatkossakin.
Moni leiriläinen palaa omien lastensa kanssa
Espoolaisille Sonjalle, Maijalle ja Kiialle ensimmäinen yö leirillä on ollut hauska, vaikka selän alla saattoikin tuntua pari juurta.
Toisena leiripäivänä he ovat aamiaisen jälkeen ehtineet jo piirtää kaloja päreille. Niitä käytetään perjantaina televisioitavassa jumalanpalveluksessa. Omassa leirissään he ovat pystyttäneet pyykkinarun ja telineen ruokavälinepusseille.
Tytöt odottavat eniten uimaan pääsemistä. Salvos-järven rannalle on pystytetty omatekoinen vesiliukumäki, jossa purolalaiset pääsevät liukumaan lauantaina.
Kuusi päivää kestävä Pisara-leiri on vasta päässyt alkuun. Luvassa on muun muassa kylien omaa ohjelmaa ja sunnuntaina IlonPisara-markkinat, joilla leiriläiset saavat ”myydä” omia aineettomia tuotteitaan, kuten letityksiä.
Monelle lapselle ja nuorelle suurleirit ovat niin merkittävä kokemus, että he käyvät leireillä aikuisuuteen asti ja tuovat myöhemmin omatkin lapsensa leireilemään.
Helsinkiläinen Mika Koivisto on tullut Pisara-leirille vaimonsa Pinjan ja tyttäriensä Aadan ja Evelian kanssa. Leirielämä on vuosien aikana muuttunut jonkin verran, mutta Koivisto on huomannut monien asioiden myös pysyneen hyvin samanlaisina.
– Jalkapallo oli 12 vuotta sitten kova juttu, niin kuin nytkin. Myös yhteishenki jäi silloin mieleen, ja sitä odotan tältäkin leiriltä, Koivisto toteaa keskellä Kallion seurakunnan telttakylää.
Vieressä seisova Aada-tytär ilmoittaa odottavansa teltassa nukkumista.
Espoolaistytöillä on uusille leiriläisille muutama ohje.
– Kuunnelkaa ohjaajia, Maija kehottaa.
– Niin, eikä kannata valvoa liian myöhään, Sonja ja Kiia täydentävät.
Suurleiri joka neljäs vuosi
Pisara-leiri on Nuori kirkko ry:n järjestämä lasten ja nuorten suurleiri. Suurleiri järjestetään joka neljäs vuosi.
Lapset ja nuoret eri puolilta Suomea kokoontuivat Partaharjun toimintakeskukseen Pieksämäelle Salvos-järven rannalle 24.–29.7.
Leirille osallistui noin 1 700 henkilöä. Teltat levittäytyivät parin kilometrin laajuiselle alueelle.
Pääkaupunkiseudun alaleirin osallistujia oli yli 300.
Tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa 0–9-vuotiaiden lasten ja heidän huoltajiensa perheleiri sekä 15 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien nuorten leiri.
Ulkomaalaisia vieraita tuli leirille Unkarista, Kiinasta, Belgiasta, Venäjältä, Virosta, Yhdysvalloista ja Karjalan tasavallasta.
Suurleiri on järjestetty 18 kertaa.
Syksy tuo nuorisokahviloita, kirkossa yöpymisiä ja koululaisten seikkailun
Kerhoja, retkiä ja musiikkitoimintaa. Nuortenleirejä, isostoimintaa ja alakouluikäisten leirejä. Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien syystarjonta lapsille ja nuorille rakentuu pääosin samankaltaisista aineksista.
Seurakuntien välillä on kuitenkin myös eroja. Tarkemmat tiedot kouluikäisille suunnatusta syksyn toiminnasta löytyvät Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien nettisivuilta.
Aila Mäkinen Helsingin seurakuntayhtymän kasvatus- ja seurakuntapalvelusta kertoo, että helsinkiläisperheiden pienimmille järjestetään muun muassa vauvakerhoja.
Vähän vanhemmille on tarjolla perinteisen isostoiminnan lisäksi kerhoja, retkiä ja leirejä. Musiikin harrastajille löytyy lasten- ja nuortenkuoroja ja bänditoimintaa.
Helsingin seurakunnissa järjestetään myös nuorisokahviloita. Ne ovat avoimia nuorisotiloja, joissa on paikalla työntekijä ja vapaaehtoisia. Nuorisokahvilassa voi pelata pelejä ja oleilla kavereiden kanssa.
– Olemme pyrkineet järjestämään toimintaa sen mukaan, mikä palvelisi nuoria parhaiten. Nuoret eivät välttämättä aina halua tehdä mitään erityistä, vaan haluavat vain tavata jossakin, Mäkinen kertoo.
Espoonlahden seurakunnan vastaava nuorisotyönohjaaja Stella Björkholm mainitsee, että Espoon seurakunnissa toteutetaan tänä vuonna alakoululaisille tarkoitettu Yö kirkossa -tapahtuma, joka liittyy kirkon koululaistyön satavuotisjuhlaan.
– Tarkoituksena on, että lapset pääsevät yöpymään kirkossa. Sinne on vapaa ilmoittautuminen vähän niin kuin leireillekin, Björkholm sanoo.
Vantaan seurakunnissa järjestetään esimerkiksi kokki-, liikunta- ja askartelukerhoja. Vantaalla tehdään myös monenlaista koulutyötä, kuten aamunavauksia ja ryhmäytyksiin osallistumista.
Vantaan seurakuntien kasvatusasiainsihteeri Iris Sotamaa nostaa esiin Vantaan kolmosluokkalaisille Pyhän Laurin kirkossa järjestettävän Laurentius-seikkailun.
Oppitunnin mittaisessa sessiossa lapset oppivat muun muassa kirkosta, historiasta, diakoniatyöstä ja Pyhästä Laurentiuksesta. Perimätiedon mukaan Rooman seurakunnassa toimi 200-luvulla Laurentius-niminen diakoni, jonka mukaan Pyhän Laurin kirkko on nimetty.
– Seikkailu järjestetään kaikille Vantaan kolmosluokkalaisille uskontokunnasta riippumatta, koska siinä oppii myös historiaa ja paikallistuntemusta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Colourful Espoon nuortenleirillä toteutuu lähimmäisenrakkaus – ”Muurit murtuvat, kun ihmiset tutustuvat toisiinsa”
AjankohtaistaSuositulle nuorten leirille kokoontuvat suomalaiset ja maahanmuuttajanuoret. Tärkeintä on yhdessäolo.
