null Kun ystävä pyysi Mika Hanénia lapsensa kummiksi, hän ei epäröinyt hetkeäkään

Kummipäivänä Matias Lapinharju (oik.) haluaa haastaa kummisetänsä Mika Hanénin lasersotaan.

Kummipäivänä Matias Lapinharju (oik.) haluaa haastaa kummisetänsä Mika Hanénin lasersotaan.

Hengellisyys

Kun ystävä pyysi Mika Hanénia lapsensa kummiksi, hän ei epäröinyt hetkeäkään

Mika Hanénin mielestä kummin tehtävä on olla turvallinen aikuinen lapselle.

Mika Hanén, 30, muistelee tilannetta, jolloin häntä pyydettiin kummiksi. Siitä on yhdeksän vuotta. Olikohan se niin, että äiti vielä odotti vauvaa, vai nukkuiko poika jo kantokopassa?

– Olen aina kertonut vaimolleni, että minua kysyttiin kummiksi ennen kuin lapsi syntyi. Mutta nyt kun rupesin muistelemaan, on tosi vaikea sanoa, olikohan se kuitenkaan niin. No, ennen ristiäisiä se oli, Mika kertoo nauraen.

Mika on syntynyt Vantaalla, ja hän eli lapsuutensa ja nuoruutensa Tikkurilassa. Opiskeluaikoina hän muutti Helsinkiin, mutta palasi pari vuotta sitten takaisin Vantaalle. Uusi koti löytyi Anna-vaimon kanssa Nikinmäestä. Mika työskentelee IT-asiantuntijana teleoperaattoriyrityksessä Helsingissä.

– Meille on tulossa lapsi, laskettu aika on heinäkuussa. Ollaan aika lähellä h-hetkeä. Uusi elämänvaihe alkaa. Arki kyllä mullistuu. Ihan innolla sitä odottaa!

Kunnia-asia olla lapselle tärkeä aikuinen

Nuorena Mika meni Tikkurilan seurakunnan isoskoulutukseen. Koulutettavista muodostui tiivis ja läheinen ystäväporukka. Nuoret viettivät paljon aikaa toistensa luona ja kävivät seurakunnan nuorten ja myöhemmin nuorten aikuisten tilaisuuksissa.

Mikan ja Matiaksen ensikohtaaminen.

Mikan ja Matiaksen ensikohtaaminen.

Ystäväporukkaan kuului myös Taru Lapinharju. Mika ja Taru toimivat muun muassa Walkers-kahvilan vapaaehtoistyöntekijöinä ja juttelivat paljon toistensa kanssa. Taru muistaa hyvin sen, kun hän lähti tutusta ja turvallisesta piiristä kauas pois. Ystävyys Mikaan vahvistui.

– Olin Australiassa työharjoittelussa, kun sain tietää olevani raskaana. Mika teki silloin paljon töitä tietokoneella ja juuri sellaiseen aikaan, kun olin toisella puolella maapalloa seuraa vailla. Viestittelimme Mikan kanssa tiiviisti Messengerissä, Taru muistelee.

Tulevan lapsen Taru piti vielä salaisuutena, ja kertoi siitä Mikalle vasta palattuaan Suomeen.

– Oli itsestään selvää, että Mikasta tulee lapsen kummi. Ajattelin niin jo heti alkuraskauden aikana, koska hän oli tuossa elämänvaiheessa minulle niin suuri tuki.

Kun kummipyyntö tuli, nuori mies oli otettu. Mikalle oli päivänselvää lupautua tehtävään.

– En miettinyt missään vaiheessa, pystynkö kummiksi tai mitä vastuita minulle tulee. En tiennyt, mitä minun piti tehdä, mutta pärjäsin lasten kanssa suhteellisen hyvin.

Mika huomasi, että kummiksi pyytäminen voi herkistää. Vanhemmilla voi olla useita vaihtoehtoja, mutta lapsen kummiksi valitaan vain tietyt.

– On kunnia-asia, kun vanhemmat ajattelevat, että juuri sinä olet se henkilö, jonka he haluavat olevan omalle lapselleen tärkeä.

Koulupäivän jälkeen kummipojan kanssa leikkimään

Ristiäiset järjestettiin lapsen vanhempien Taru ja Jukka Lapinharjun kotitalossa Kauniaisissa taloyhtiön kerhotilassa.

Kummi ja kummipoika juhlapäivänä ristiäisissä.

Kummi ja kummipoika juhlapäivänä ristiäisissä.

Kummeja oli neljä. Mikan lisäksi toinen sinkku ja pariskunta. Lahjaksi kummit antoivat perinteisen kummilusikan. Kaiverruksia varten Mikan oli pitänyt urkkia Tarulta lapsen nimi etukäteen. Taru vannotti Mikaa, ettei sitä saanut kertoa kenellekään ennen kastamista. Poika sai nimekseen Matias.

– En ollut sylikummi, mutta kummin rooli on samalainen, pitää lasta kastehetkellä sylissä tai ei, Mika toteaa.

Hän muistelee, että Matias taisi olla heidän ystäväporukkansa ensimmäinen lapsi. Syntymää haluttiin juhlistaa mahdollisimman isolla joukolla.

– Kastetilaisuuden alussa olivat läsnä perheet ja kummit. Kun sukulaiset lähtivät pois, muut kaverit tulivat paikalle.

Kummin hommassa tosissaan

Varsinkin vastasyntyneen ja taaperoikäisen Matiaksen kanssa Mika vietti paljon aikaa. Hän kävi kylässä kummipojan luona ja ”otti homman ihan tosissaan”.

– Opiskelin lähellä Matiaksen kotia, ja koulupäivän jälkeen, kun ei ollut muutakaan tekemistä, menin käymään heillä ja samalla tuli leikittyä Matiaksen kanssa. Silloin näin häntä tosi usein ja meidän suhteemme muodostui aika läheiseksi.

Nykyään yhteistä aikaa on vähemmän, kun sekä Mikalla että Matiaksella on omat velvollisuutensa ja harrastuksensa.

Matias on visiitillä Tikkurilan Walkers-kahvilassa.

Matias on visiitillä Tikkurilan Walkers-kahvilassa.

Mikalla on ollut kummilapsensa kanssa selvä linja: tavatessa hän leikkii Matiaksen kanssa.

– Olemme tehneet yhdessä paljon kaikenlaista. Kun Matias oli pieni, teimme palapelejä ja leikimme autoilla. Jossain vaiheessa juoksimme sitten jo ympyrää ja painimme. Sitten tulivat kaikenlaiset miekat ja kilvet ja vaahtomuoviammuspyssyt. Sittemmin olemme käyneet uimassa ja harjoitelleet pesäpalloa.

Kummin rooli on samalainen, pitää lasta kastehetkellä sylissä tai ei.

Mikasta on kiva, että hänet ja hänen vaimonsa Anna on aina kutsuttu Matiaksen synttäreille.

– Kummin tärkein tehtävä ei ole hankkia lahjoja, vaan mieluummin viettää aikaa lapsen kanssa. Mutta toki olen halunnut muistaa Matiasta lahjoilla synttäreinä ja jouluna.

Kummisedän kanssa lasersotaan?

Kummipoika Matias on nyt yhdeksänvuotias. Hän käy koulua Kauniaisissa. Hänellä on nelivuotias pikkusisko Malla.

Viime vuonna Kummipäivänä Matias kävi Mikan ja Annan kanssa tiedekeskuksessa Vantaalla.

– Heurekassa rakensimme palikoilla. Siellä sai tehdä auton ja kokeilla sitä radalla. Sitten sai ottaa kisan, kenellä on nopein auto. Mika ja Anna tekivät myös autot. Minulla oli nopein, Matias kertoo.

Matiaksen mielestä Mika on kiva, koska he tekevät yhdessä monenlaista. Kysymykseen, onko kummi koskaan joutunut komentamaan häntä, Matias vastaa silmiin katsoen.

– Minun mielestäni ei ole ollut sellaista tilannetta.

Pohdimme, millä tavoin kummisetä on erilainen kuin isä.

– Esimerkiksi Mikalla ei ole rastoja niin kuin isillä. Ja sitten me nähdään isiä yleensä useammin, Matias toteaa.

Käymme Matiaksen kanssa läpi listaa paikoista, joihin voi mennä kummin kanssa tänä vuonna Kummipäivänä. Pojan kiinnostuksen herättää koirien halaaminen, Megazone-lasersota ja vankila­saari.

Siltä varalta, että Mika-kummi vie tänä vuonna Matiaksen Kummipäivänä jonnekin, toivomus heitetään ilmaan.

– Megazone tai se koirajuttu. Ai niin! Koirajuttu ei ehkä onnistu, kun Mika on allerginen. Eli Megazone.

Mikan luona on laulettu Singstaria.

Mikan luona on laulettu Singstaria.

Mika ja Matias ovat hurvitelleet Linnanmäellä.

Mika ja Matias ovat hurvitelleet Linnanmäellä.

Kaverit sopivat kummin tehtävään

Vauvaa odottavat Mika ja Anna ovat joutuneet viime aikoina miettimään kummeja omalle lapselleen. Mikan mielestä kaverit sopivat hyvin kummin tehtävään.

– Sukulaisilla, kuten sedillä ja tädeillä, on jo rooli ja syy olla lapsen elämässä. Mieluummin valitsen kummiksi hyviä ystäviä, koska silloin lapsen ympärille tulee enemmän aikuisia.

Mika kokee, että kummius on ollut hyvä asia myös omaan vanhemmuuteen valmistautumisessa. Matias on Mikan ainoa kummilapsi ja ensimmäinen lapsi, jonka kanssa hän on harjoitellut lapsen kanssa olemista.

– Perinteisessä kummin tehtävässä, kristinuskoon kasvattamisessa, olen onnistunut Matiaksen kanssa kohtalaisesti.

– Olemme käyneet seurakunnan järjestämillä lastenpäivillä ja lasten messuissa, kun Matiaksen äiti Taru on pyytänyt meitä kummeja mukaan. Mutta mitään omaa pyhäkoulua en ole Matiakselle pitänyt.

– On hienoa, jos kummit antavat jotakin kristillistä kasvatustakin, mutta tärkeimpänä näen sen, että kummi on turvallinen aikuinen. Heitä ei ikinä ole lapsen elämässä liikaa.

Turvallinen aikuinen on Mikan mielestä sellainen, jonka voi luottaa hoitamaan lasta ja joka haluaa lapsen parasta.

Vielä yksi tärkeä aikuinen lisää

Mikan ja Matiaksen äidin, Tarun, ystävyys on kestänyt pitkään. Heistä ei aikanaan tullut paria, vaikka suhde oli läheinen alusta pitäen.

– Ei me olla missään vaiheessa rakastuttu sillä tavalla. Suhteemme on hyvin sisaruksellinen. Tosi läheinen, mutta ei parisuhde, Taru toteaa.

En tiennyt, mitä minun piti tehdä, mutta pärjäsin lasten kanssa suhteellisen hyvin.

Taru muistelee Mikan käyneen heillä opiskeluaikoina viikoittain. Mutta sitten Mika tapasi Annan.

– Olimme puolisoni kanssa tosi huolissamme, että kuinkahan tässä käy. Entä jos Anna ei tykkääkään meistä, ja jos Mika ei enää ehdikään käydä meillä, Taru mietti silloin.

Hyvin siinä kävi. Tarusta ja Annasta tuli niin hyvät ystävät, että myös Annaa pyydettiin Matiaksen kummiksi, vaikka ei tiedetty, onko se ristiäisten jälkeen edes mahdollista. Asia selvitettiin. Siihen tarvittiin kirkkoherran lupa.

– Halusimme, että Annan nimi lisätään kummeihin. Annoimme hänelle kummitodistuksen Matiaksen viisivuotissynttäreillä.

Matias harjoittelee Mikan kanssa pesäpalloa.

Matias harjoittelee Mikan kanssa pesäpalloa.

Kummi on sponsori, joka muistuttaa rakkaudesta ilman ehtoja

Kummin tehtävä syntyi varhaisissa kristillisissä seurakunnissa lähes kaksi tuhatta vuotta sitten. Kun joku halusi liittyä kirkkoon ja kristittyjen joukkoon, hän sai kokeneemman kristityn perehdyttäjäkseen ja tukihenkilökseen.

Kun kristityksi haluava oli saanut opetusta ja hän oli ilmaissut tahtonsa liittyä ylösnousseen Jeesuksen seuraajien joukkoon, hänet kastettiin ja otettiin seurakunnan jäseneksi. Kummi oli kastejuhlassa mukana. Jos kastettava oli pieni lapsi, kummi vastasi hänen puolestaan kastettavalle esitettyihin kysymyksiin. 

Kummin vastauksista muodostui sittemmin, 300-luvulla, apostolinen uskontunnustus. Se luetaan kastetilaisuudessa edelleen. Antiikin Roomassa kummista käytettiin latinankielistä nimitystä sponsor. Se merkitsee tukijaa. Suomen kieleen sana kummi tulee venäjästä, kuten monet muutkin kirkkoon liittyvät sanat. Venäjäksi kummi on kum.

Kirkkoon liitytään vieläkin kasteessa. Yhä edelleen kummit vastaavat ristiäisissä kysymyksiin kummilapsensa puolesta. Luterilaisessa kirkossa, samoin kuin ortodoksisessa ja katolisessa sekä anglikaanikirkossa, on tapana kastaa vauvoja. Toisinaan tällaista käytäntöä kuulee arvosteltavan siitä, että on kyseenalaista liittää henkilö uskonnolliseen yhteisöön kysymättä hänen omaa mielipidettään. Mutta toisaalta myös päätös olla antamatta uskonnollista kasvatusta on päätös, jonka vanhemmat tekevät lapsen puolesta. 

Suhde uskoon ei ole ollenkaan ainoa asia, jossa vanhemmat tekevät lastaan koskevia suuria ratkaisuja kysymättä häneltä itseltään. Eivät he voi esimerkiksi olla puhumatta lapselleen odottaessaan, mitä kieltä hän mahdollisesti haluaa alkaa puhua. 

Kastetta kuvataan vanhassa uskonnollisessa kielessä ”armoliitoksi”, siihen viittaavat pesemistä kuvaava vesi ja puhtautta kuvaava valkea kastepuku. Kasteen armoliitolla tarkoitetaan sitä, että vaikka ihminen itse pilaisi elämänsä ja sotkisi asiansa, Jumala rakastaa häntä ilman ehtoja. Tämän ehdottoman rakkauden muistaminen ja siitä muistuttaminen ovat olennainen osa sitä kristillistä kasvatusta, jota lapsen lähiaikuiset ristiäisissä lupaavat yhdessä seurakunnan kanssa yrittää.

Koska lapsena kastettavalta ei kasteen hetkellä kysytä, haluaako hän olla mukana siinä yhteisössä ja siinä henkisessä ilmapiirissä, johon hänet kastetaan, hän saa myöhemmin mahdollisuuden muodostaa oman kantansa. 

Siksi nuorille pidetään rippikoulu. Se vastaa sitä opetusta, jonka jo muinaiset roomalaiset saivat aikuisena ennen omaa kastettaan. Jos rippikoulun käynyt nuori haluaa edelleen olla mukana siinä kirkossa, johon hänet on lapsena kastettu, hänet konfirmoidaan täysivaltaiseksi kirkon jäseneksi. Latinan sana confirmatio merkitsee vahvistusta. Konfirmaatiossa nuori vahvistaa itse sen päätöksen, jonka toiset ovat aikanaan hänen puolestaan tehneet.

Jaakko Heinimäki
 

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.