Marit Olander on pystynyt puolison päivätoiminnan ansiosta pitämään yhden harrastuksen viikossa. Viime syksynä hän opiskeli ruotsia.
Marit Olander kannattelee omaishoitajana iäkästä puolisoaan – ”Olen opetellut pyytämään läheisiltä enemmän apua”
Kyllä me vielä pärjätään, sanoo moni puolisoaan hoitava eläkeläinen. Omaishoitoliitossa tiedetään kuitenkin, että lähipiirin avulle on jo silloin tarvetta. ”Tarjoa vaikka kyytiä tai kaupassakäyntiä”, kehottaa koordinaattori Elina Koponen Omaishoitajaliitosta.
Espoolaisella Marit Olanderilla, 72, on tänään kuusi tuntia vapaata. Hän aikoo mennä kävelylle ystävänsä kanssa.
– Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tässä tilanteessa tosi tärkeää. Liikuntaa ja ystäviä ei saa unohtaa, Olander sanoo.
Kumpikaan asia ei ole hänelle itsestäänselvyys, vaan vaatii erillisiä järjestelyjä. Olander on nimittäin puolisonsa omaishoitaja. Kahdesti viikossa, tänäänkin, puoliso on päivätoiminnassa.
Kun puolison muistisairaus diagnosoitiin viisi vuotta sitten, perheen kolme aikuista lasta olivat toisinaan vanhempien luona yötä ja vapauttivat Olanderin muutaman päivän omalle reissulle. Nyt lapsilla on itsellään pieniä lapsia, ja isoisä puolestaan vaatii yhä intensiivisempää hoivaa.
– Enää häntä ei voi jättää hetkeksikään yksin, Olander sanoo
Mun vuoro auttaa -hanke tarjoaa maksutonta keskusteluapua
Omaishoitajaliiton viime huhtikuussa alkanut Mun vuoro auttaa -hanke pyrkii auttamaan juuri tällaisissa tilanteissa. Sen tavoite on helpottaa iäkkäiden puoliso-omaishoitajien tilanteita Länsi-Uudellamaalla.
Tarjolla on maksutonta keskustelutukea. Ammattilaiset auttavat omaishoitajia vahvistamaan läheisverkostojaan ja pohtimaan, ketkä voisivat auttaa arjessa nykyistä enemmän.
– Keskusteluihin voidaan ottaa mukaan myös läheisiä. Tämä voi auttaa heitä hahmottamaan, millaisia perheen avuntarpeet ovat, kertoo hankkeen koordinaattori Elina Koponen.
Marit Olander hoitaa kuntoaan samalla kun puoliso katselee vieressä televisiota.
Iso osa omaishoitajista on kuten Marit Olander: itsekin eläkeikäisiä. Siksi hanke on suunnattu juuri heille.
Omaishoitajaliiton mukaan omaishoitajia on Suomessa vähintään 350 000. Vain pienellä osalla on virallinen sopimus omaishoidosta hyvinvointialueen kanssa.
– Laskemme omaishoitajiksi kaikki sellaiset ihmiset, jotka hoitavat läheistään vamman, sairauden tai muun hoivan tarpeen vuoksi, Koponen määrittelee.
Lastenlasten vierailuja täytyy rajoittaa
Ihan tällaisia eläkepäiviä Marit Olander ei suunnitellut. Hän on elänyt puolisonsa kanssa 50 vuotta ja oli varustautunut yhteisiin kulttuurielämyksiin, kirjoihin uppoutumiseen ja lastenlasten kanssa olemiseen.
Nyt puolisoa ei enää voi viedä konserttiin, kirjaan ei voi hänen tarpeiltaan keskittyä ja lastenlasten vierailuja täytyy rajoittaa, koska puoliso hermostuu.
– Olen joutunut sopeutumaan siihen, että tästä elämänvaiheesta tulikin erilainen, Olander sanoo.
Raskainta on se, että keskustelukumppani ja paras ystävä on menettänyt osan persoonastaan. Se tuntuu pahalta.
– Toisaalta olen oppinut, että kommunikaatio voi perustua muillekin asioille kuin puheelle, Olander toteaa.
Hän on saanut voimaa vertaistukiryhmästä. Myös omaishoitosopimuksen solmiminen kaksi vuotta sitten auttoi. Se takaa omaishoitajalle tietyn määrän vapaapäiviä kuukaudessa.
Omaishoitaja pyytää apua usein vasta viime tinkaan
Kyllä me vielä pärjätään. Omaishoitajaliitossa tiedetään, että tämä on suomalaisten omaishoitajien tyypillisimpiä toteamuksia. Aina se ei ole ihan totta.
– Meillä on sellainen kulttuuri, että apua pyydetään vasta kun se on aivan välttämätöntä, Elina Koponen toteaa.
Sekä hän että Marit Olander sanovat, että viisaampaa olisi toimia ennakoivasti: pyytää lähipiiri auttelemaan jo silloin, kun oikeasti pärjäillään vielä hyvin.
– Avun pyytäminen ja antaminen on vaikeampaa sitten, kun hoito on vaativampaa, Koponen muistuttaa.
Kotona vessa on pari vuotta sitten viitoitettu, mutta enää ei opasteistakaan ole puolisolle apua.
Marit Olander on Mun vuoro auttaa -hankkeen kautta saamansa keskustelutuen avulla tajunnut, että hänkin vakuuttelee usein omaa pärjäämistään.
– Olen nyt tietoisesti opetellut pyytämään läheisiltä enemmän apua – korostaen kuitenkin, että heidän on kieltäydyttävä, jos ajankohta ei sovi, Olander sanoo.
Kokemukset ovat olleet hyviä. Kun serkku, ystävä tai puolison lapsuudenstävä tulee kylään, Olander jättää hänet katselemaan valokuvia puolison kanssa ja livahtaa hetkeksi vapaalle: kävelylle tai lapsenlapsia tapaamaan.
– Pienikin hengähdyshetki auttaa jaksamaan.
Elina Koponen muistuttaa, että melkein kaikkien lähipiirissä on joku, jota puoliso hoitaa ympäri vuorokauden. Tällainen perhe hyötyy konkreettisista avuntarjouksista.
– Tarjoa vaikka kyytiä tai kaupassakäyntiä ja toista tarjouksesi usein, Koponen rohkaisee.
Lisätietoa Mun vuoro auttaa -hankkeesta löytyy Omaishoitajaliiton verkkosivuilta. Espoon seurakuntayhtymä on hankkeen yhteistyökumppani.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kun toinen rakastaa elämää, häntä jaksaa hoitaa”, sanoo omaishoitaja Maria Jukka – elämäntapa edellyttää kylmiä suihkuja ja meditaatiota
Hyvä elämäMaria Jukka on huomannut, että lentokoneessa annettava ohje pätee myös omaishoitajiin. Hänestä tuli omaishoitaja, kun puoliso sai aivoinfarktin.
