null ”Meillä on koronakriisin lisäksi mielenterveyskriisi” – Psykoosiin joutuneen nuoren äiti Johanna Piispa ymmärsi vertaistuen avulla, että on tehnyt parhaansa

Johanna Piispa on huomannut, että omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta senkin vuoksi, että vahvana auttaa kuntoutujaa paremmin.

Johanna Piispa on huomannut, että omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta senkin vuoksi, että vahvana auttaa kuntoutujaa paremmin.

”Meillä on koronakriisin lisäksi mielenterveyskriisi” – Psykoosiin joutuneen nuoren äiti Johanna Piispa ymmärsi vertaistuen avulla, että on tehnyt parhaansa

Jos psyykkisesti sairastuneen omainen jää yksin, hän sairastuu herkästi itsekin. Omaiset hakevat nyt tukea entistä väsyneempinä.

Kaksi ja puoli vuotta sitten tapahtui jotain hämmentävää: perheen teini-ikäinen esikoinen sairastui psykoosiin. Psykoosin jälkeen hänelle tuli masennus ja itsetuhoisia ajatuksia.

Tämä laittoi Johanna Piispan ja koko perheen elämän mankeliin. Perheenjäsenen sairastuminen oli asia, jollaista ei ollut osattu ennakoida.

Lapsen sairastuttua Piispa haki tukea myös omaan jaksamiseensa. Hän löysi netistä FinFamin eli Mielenterveysomaisten keskusliiton, joka tarjoaa monenlaista apua mielenterveyskuntoutujien omaisille.

Aivan aluksi Piispa meni puolisonsa kanssa tapaamaan FinFamin työntekijää, jolta he saivat apua vaikean tilanteen käsittelemiseen. FinFamin jäsenyhdistyksiin on tullut korona-aikana paljon yhteydenottoja.

– Tuen tarve on selvästi kasvanut, ja omaiset hakevat tukea jaksamiseensa entistä väsyneempinä. Meillä on koronakriisin lisäksi mielenterveyskriisi. Nyt on todella tärkeää satsata mielen­terveys-, omais- ja perhepalveluihin, sanoo FinFamin toiminnanjohtaja Pia Hytönen.

FinFamilla on 18 jäsenyhdistystä ympäri maata. Järjestö tarjoaa mielenterveyskuntoutujien omaisille maksutta muun muassa chat- ja puhelinneuvontaa, yksilötapaamisia, erilaisia vertaistukiryhmiä sekä luentoja ja kursseja. Korona-aikana toiminta on siirtynyt suurelta osin verkkoon ja puhelinyhteyksiin.

– Kasvokkain tapaaminen on tärkeää, mutta toisaalta osa omaisista ei jaksa lähteä edes tapaamisiin, Hytönen kertoo.

Omassakin elämässä on pohtimista, ei vain sairastuneen

Johanna Piispa käy ­FinFamin suljetussa vanhempien ryhmässä.

– Olen saanut kaivattua vertaistukea ryhmän muilta samoja asioita kokeneilta. Olemme kokoontuneet nyt korona-aikana keskenämme joka kolmas viikko, koska järjestön tiloissa tapaamisia ei voi järjestää.

Johanna Piispaa on auttanut tunteiden purkaminen paperille.

Johanna Piispaa on auttanut tunteiden purkaminen paperille.

Johanna Piispa sai tukea myös FinFamin kirjallisuusterapiaryhmästä, joka järjestettiin kahtena viikonloppuna.

– Auttoi paljon, kun sain purkaa paperille tuntojani, kaikkea sitä hätää, huolta, surua ja ahdistusta, jota lapsen sairastuminen oli aiheuttanut.

– Mieleeni nousi myös omasta lapsuudestani ja nuoruudestani asioita, joita en ollut aiemmin käsitellyt. Tajusin, että kaikki ei ole itsellänikään täysin hallinnassa, vaikka olin niin luullut.

Piispa alkoi miettiä syvemmin omaa polkuaan ja sitä, mitä hän yli 40-vuotiaana haluaa elämältä. Hän havahtui siihen, että oli elänyt koko aikuisikänsä jonkun toisen elämää muun muassa äidin, vaimon, tyttären ja työntekijän roolissa. Oli tullut aika ajatella enemmän itseään.

– Olen aina suorittanut jotain, esimerkiksi lasten harrastusten ja erilaisten luottamustehtävien kautta. Nyt olen vähentänyt näitä tehtäviä.

– Myös ulkoiset seikat ovat menettäneet merkitystään. Enää ei tunnu niin tärkeältä se, miten siistiltä koti näyttää.

Moni mielenterveyskuntoutujan omainen sairastuu itse

Jo ennen korona-aikaa lähes joka toinen mielenterveyskuntoutujan omainen oli vaarassa masentua itse. Jäsenyhdistyksiltä ja omaisilta tulevan tiedon perusteella Pia Hytönen arvelee luvun kasvaneen.

Osa uupuu hoivataakan alle kotona. Osalla taas on huoli läheisistä, joita he eivät voi tavata, koska nämä ovat riskiryhmäläisiä tai eristyksissä hoitoyksikössä.

– Monesti mielenterveyskuntoutujien omaiset kokevat olevansa näkymättömiä. Myös he tarvitsevat tietoa, tukea, apua ja toivoa, Hytönen sanoo.

Pia Hytösen mukaan mielenterveyskuntoutujien omaiset hakevat tukea jaksamiseensa entistä väsyneempinä.

Pia Hytösen mukaan mielenterveyskuntoutujien omaiset hakevat tukea jaksamiseensa entistä väsyneempinä.

– Omaisiin kuuluu kaikenikäisiä. On myös paljon nuoria, jotka ovat joutuneet omaishoitajan rooliin ja ottamaan vastuun perheen askareista. Näiden nuorten kohdalla huolestuttaa etäopetukseen siirtyminen. Etäopetukseen joutuessaan he saattavat menettää ainoat ympärillään olevat turvalliset aikuiset.

Hytösen mukaan on valitettavaa, että mielenterveysongelmia hävetään edelleen, vaikka ihmisen mieli voi murtua siinä kuin jalkakin. Moni ei uskalla kertoa perheen ongelmista edes ystävilleen tai sukulaisilleen.

– Siksi on tärkeää saada vertaistukea samassa elämäntilanteessa olevilta. Se auttaa näkemään, ettei oma perhe ole ainoa, jossa on mielenterveyden haasteita, ja että kaikesta voi selvitä, kunhan saa apua.

Perhe on opetellut puhumaan tunteista

Tällä hetkellä Johanna Piispan perheen elämä on melko hyvässä tasapainossa. Välillä on hyviä ja välillä huonoja päiviä. Vaikeimpina hetkinä Piispa saattaa miettiä, onko jokin lapsen käyttäytymisessä murrosikää vai merkki jostain vakavammasta. Myös perheen kuopus on teini, ja hänen käytöstään tulee nyt seurattua tavallista herkemmin.

– Tuntuu hyvältä, että perheen yhteys ja keskinäinen luottamus ovat lisääntyneet tämän kaiken keskellä. Myös lapset pitävät entistä enemmän yhtä.

– Tähän on osaltaan vaikuttanut, että olemme opetelleet tunteiden näyttämistä. Olemme opetelleet ihan sitä, että saa suuttua ja riidellä, mutta sen jälkeen pyydetään anteeksi ja jatketaan eteenpäin.

Korona-aika on asettanut perheelle omat lisähaasteensa. Piispan mukaan erityisesti perheen esikoisesta on tuntunut raskaalta, että niin opiskelu kuin kuntouttavat tukiryhmätkin ovat siirtyneet verkkoon. Kaikki aktiviteetit tapahtuvat nyt omassa huoneessa.

Tärkeä oivallus Piispalle on ollut, että elämässä on toivoa vaikeinakin aikoina.

– Vertaistukiryhmä on auttanut minua ymmärtämään myös sen, että olen tehnyt vanhempana parhaani.

– Vanhemman on toki oltava läsnä ja saatavilla. Hänen on kuitenkin ajateltava myös itseään. Omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta jo senkin vuoksi, että vahvana auttaa myös kuntoutujaa pa­remmin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi