Maria ja Lauri Jukka ovat olleet naimisissa 55 vuotta. Elämä mullistui kymmenisen vuotta sitten, kun Lauri sai aivoinfarktin, ja Mariasta tuli miehensä omaishoitaja.
”Kun toinen rakastaa elämää, häntä jaksaa hoitaa”, sanoo omaishoitaja Maria Jukka – elämäntapa edellyttää kylmiä suihkuja ja meditaatiota
Maria Jukka on huomannut, että lentokoneessa annettava ohje pätee myös omaishoitajiin. Hänestä tuli omaishoitaja, kun puoliso sai aivoinfarktin.
Aamusuihku on niin kylmä, että pitää haukkoa henkeä. Se on osa vantaalaisen Maria Jukan joka-aamuisia rutiineja sen jälkeen, kun hän on ensin auttanut puolisonsa Lauri Jukan vessaan.
– Kylmä suihku tuottaa endorfiinia. Sen jälkeen olen kuin eri ihminen ja parempi hoitaja, Maria Jukka sanoo.
Hän haluaa myös pukeutua ja suorittaa omat aamupuuhansa ennen kuin ryhtyy hoitamaan puolisoaan.
– Haluan tuntea itseni fressiksi. En myöskään pärjäisi ilman jokapäiväistä meditaatiohetkeäni.
– Rutiinit ovat tulleet koko ajan vahvemmiksi. En ollut nuorena ollenkaan niin rutiineihin sitoutunut kuin tällä hetkellä. Nyt päivät eivät sujuisi ilman niitä.
Rutiinit ja se, että on jotakin yhteistä ohjelmaa joka päivä, auttavat Maria Jukkaa jaksamaan omaishoitajana. Sellainen hänestä tuli kohta kymmenisen vuotta sitten, kun puoliso sai massiivisen aivoinfarktin.
Maria ja Lauri Jukka pärjäävät nykyään kotona kaksin. Heille on muodostunut omat tavat toimia.
Alku oli kaoottinen
Kymmenen vuotta sitten Lauri Jukka oli liikunnallinen ja aktiivinen eläkeläinen, joka pelasi vielä seitsemänkymppisenäkin jalkapalloa ikämiesten joukkueessa. Pääomasijoittamisen maailmassa työskennellyt, miestään kymmenen vuotta nuorempi Maria Jukka oli jäänyt hiljattain eläkkeelle. Sitten tuli päivä, joka muutti kaiken. Parisuhdekin muuttui hoivasuhteeksi.
– Se oli tietyllä tavalla kaoottinen tilanne. Ensin ihmiset tulevat apuun, ja sitten piiri vähitellen pienenee ja olemme kahden, Maria Jukka kertoo.
Kuten moni läheistään hoitava, hänkään ei heti anonut virallista omaishoitajan statusta ja omaishoidon tukea.
– Naapurustossa asuva entinen terveydenhoitaja sanoi, että Maria, sinä olet omaishoitaja, kannattaisi ottaa yhteyttä kuntaan, se saattaisi helpottaa. Niin sitten tein ja todella, siitä oli apua.
Ennen kotona kävi hoitajia auttamassa Laurin pesemisessä, mutta nykyään pariskunta selviää arjesta pääosin kaksin, sillä näin on helpompi.
– Aivoinfarktin seurauksena vasen puoli kehostani halvaantui. Yleensä puhutaan, että jos halvaantuu, ei pitäisi tuntea mitään, mutta minulle kävi niin, että vasen puoli on erittäin kosketusarka. Pieni kosketuskin tuntuu kipeältä, Lauri Jukka kertoo.
Laitoshoidossa taantuminen tapahtuu todella nopeasti.
Asia on ratkaistu nyt niin, että Maria pesee Laurin, mutta sen aikana ei puhuta.
– Muuten se menee liian raskaaksi, se että minä yritän sivellä varovaisesti, mutta toinen sanoo, että sattuu.
Jos Lauri asuisi laitoksessa, hän ei olisi ollenkaan niin hyvässä kunnossa kuin nyt, Maria Jukka uskoo.
– Meillä on hyviäkin lyhytaikaisia hoitopaikkoja, mutta ei siellä ole tarpeeksi henkilökuntaa, eikä tämän vuoksi riittävästi aikaa asiakkaille. Laitoshoidossa taantuminen tapahtuu todella nopeasti.
Vertaisryhmässä taakka kevenee
Monien muiden omaishoitajien tavoin Maria Jukka on aina töissä, paitsi yhtenä päivänä viikossa, kun Lauri on kuusi tuntia päivätoiminnassa.
Koska Lauri pärjää yksin kotona muutaman tunnin, ja myös tytär ja lastenlapset auttavat välillä, Maria pääsee toisinaan teatteriin, ystäviä tapaamaan tai liikuntaa harrastamaan. Hän käy myös espanjan kielen kurssilla ja omaishoitajien vertaistukiryhmässä Asolan seurakuntatalolla. Ryhmässä käyvien elämäntilanteet ovat erilaisia, mutta moni asia myös yhdistää.
– Sillä on tervehdyttävä vaikutus, kun saa vähän jutella jonkun kanssa. Ryhmässä saa päästellä vähän höyryjäkin. Aluksi oli vähän vaikea kuunnella muita, mutta nyt olemme oppineet senkin. On hyvä, että ryhmässä käy myös asiantuntijavieraita, muutoin puhuisimme vain hoidettavista.
Yhdessä Maria ja Lauri käyvät joka viikko Hämeenkylän kirkolla jumalanpalveluksessa ja Yhteisen pöydän lounaalla.
– Minä olen roomalais-katolilainen ja Lauri luterilainen. Jos olisi mahdollista kuulua kahteen kirkkokuntaan, voisin vaikka maksaa kirkollisveroa Hämeenkylän seurakunnalle, se on niin hyvä yhteisö meille ja muille. Kirkko on ollut yksi kivijalkamme, kuten myös Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry, Maria Jukka kertoo.
Lauri Jukka on luterilainen, suomalais-espanjalaiset juuret omaava Maria Jukka katolinen. Hämeenkylän seurakunnasta on tullut heille tärkeä yhteisö.
Kaiken pohjana on pitkä parisuhde
Omaishoitaja ja hoidettava ovat kuin yksi ihminen siinä mielessä, että heidän hyvinvointinsa ovat sidoksissa toisiinsa. Siksi omaishoitajan täytyy pitää huolta myös itsestään.
– Tämä on niin klisee, että oikein inhottaa sanoa tätä, mutta niin se vaan on, että kuten lentokoneessa, niin myös omaishoitajana pitää laittaa se happinaamari ensin itselle, muuten saattaa happi loppua hoitajalta. Aluksi en osannut noudattaa tuota ohjetta.
Omaishoitajille ja presidenteille pitäisi laittaa jokin yläikäraja!
Kunnan, nykyään Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen, ja Kelan toimintaan Maria Jukka on ollut tyytyväinen. Nyt omaishoitajien tilanne kuitenkin huolestuttaa. Yhteiskunta tuntuu luottavan yhä enemmän siihen, että ihmiset hoitavat läheisiään, jopa hyvin iäkkäät ihmiset puolisoitaan. Se ei tunnu reilulta.
– Omaishoitajille ja presidenteille pitäisi laittaa jokin yläikäraja! Minulla on vielä aikaa, mutta näen kyllä, miten kuluttavaa omaishoito on.
– Meillä on hyvä yhteiskunta, mutta Petteri Orpo ja Riikka Purra ovat viemässä sitä väärään suuntaan.
Yhteiskunnan tuki omaishoitajille on oma kuvionsa, mutta omaishoitajuuden pohjalla on kuitenkin rakkaus. Maria ja Lauri Jukka ovat olleet naimisissa 55 vuotta. Luonteeltaan he ovat erilaiset, Lauri rauhallinen ja Maria temperamenttinen. Hän sanoo, että sitovan omaishoitajuuden myötä hän on tullut entistä kärsimättömämmäksi.
– Lauri on varsinainen viilipytty. Vai mitä olet mieltä, miten meillä on mennyt?
– Hyvin ilmeisesti, kun yhdessä yhä ollaan, Lauri vastaa.
– Siitä haluan kiittää sinua, että olet ihan jumalattoman sitkeä jätkä. Minulle on suuri lahja, että Lauri rakastaa elämää. Kun toinen rakastaa elämää, silloin häntä jaksaa hoitaa, Maria Jukka sanoo.
Omaishoitajien vertaistukiryhmä Asolan seurakuntatalolla parittomien viikkojen tiistaisin klo 13. Ei ennakkoilmoittautumista. Lisätietoja Irene Juvonen-Rokkanen p. 050 573 6329.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hilkka Ahde on tietoinen optimisti, joka luottaa johdatukseen: ”Vaikka murehtisi itsensä kuoliaaksi, se ei auta mitään”
Hyvä elämäPitkän avioliiton, puolisonsa ja äitinsä omaishoitajuuden ja heidän kuolemansa jälkeen Hilkka Ahde opettelee nyt olemaan välillä jouten ja yksin.
