Marjukka Riihimäki johti 13.8. viimeisen kerran Kuorojen kierroksen suurkonserttia Senaatintorilla.
Marjukka Riihimäki heittää kuoronsa kanssa taikaverkon yleisön ylle viimeistä kertaa – ”Luotan, kuuntelen, olen läsnä”
Marjukka Riihimäki johtaa jäähyväiskonserttinsa Meilahden kirkossa Helsingissä.
Marjukka Riihimäki, olet musiikkineuvos, palkittu kuoronjohtaja, musiikinopettaja – ja äiti. Sinulla on ollut monipuolinen ura ja elämä, mutta mistä rakkaus musiikkiin syntyi?
– Vanhempani ovat alun perin kotoisin Karjalasta, mutta olen syntynyt Heinolassa. Helsinkiin muutimme, kun olin 7-vuotias. Soitin korvakuulolta kappaleita, mutta minulla ei ollut itsestään selvää ajatusta siitä, että alkaisin opiskelemaan musiikkia. Kuitenkin kahdeksan vuotta vanhempi siskoni Leena opiskeli musiikinopettajaksi ja ajattelin, että kun hänkin, niin miksen sitten minäkin. Musiikinopettajan tutkintoon kuului myös kuoronjohdon opiskelu. Olen oikeastaan laulanut itse kuoroissa vasta päästyäni Sibelius-Akatemiaan.
Kuoronjohtajana mottosi on ”luotan, kuuntelen, olen läsnä”. Mitä tämä tarkoittaa?
– Olin kerran menossa pitämään kurssia ja minulta kysyttiin, miten sanoisin tiiviisti, mitä teen. Sen seurauksena keksin mottoni. Sitä olen myös noudattanut. Olen halunnut olla aina tosi vuorovaikutteinen. Kun kuoro tulee lavalle, heillä on ikään kuin taikaverkko, joka tuodaan lavalle ja heitetään yleisön ylle. Sitten olemme kaikki sen saman taikaverkon alla. Joku sellainen taika siinä on.
Kuorojen kierroksen suurkonserttiin Senaatintorilla osallistui tuhansia laulajia.
Senaatintori täyttyi kuulijoista Kuorojen kierroksen suurkonsertissa.
Muusikko Antti Riihimäki oli seuraamassa viimeistä äitinsä johtamaa Kuorojen kierroksen suurkonserttia.
Mitä kuorolta, kuoronjohtajalta ja yleisöltä vaaditaan, että laulaja uskaltautuu heittäytymään mottosi ja kuvailemasi taikaverkon vietäväksi?
– Tärkeintä on säännöllinen työskentely kuoron kanssa. Käytän myös paljon mielikuvia. Jos haluan johonkin kohtaan lisää herkkyyttä, saatan sanoa vaikka niin, että kuvitelkaa saavanne päähänne maailman kauneimman hatun. Mitä paremmin kuorolaiset luottavat toisiinsa ja johtajaan ja kuuntelevat toisiaan, sitä paremmin kuoro soi. Aika varhaisessa vaiheessa on tullut myös se ajatus, että haluaisin kuoron laulavan ilman nuotteja. Toisinaan nuottien kanssa voi tulla sellainen tunne, että kuoro on ikään kuin ”pois päältä”.
Johdat Klemetti-Opiston Naiskuoro KLONKin konsertin ensimmäistä ja viimeistä kertaa Helsingissä. Kuoro kokoontuu viikoittaisten harjoitusten sijaan laululeireille kahdesta kolmeen kertaan vuodessa. Mikä on tällaisen harvemmin harjoittelevan kuoron yhteisöllisyyden salaisuus?
– Sanon tähän aina, etten ole ihan paras henkilö paljastamaan tätä. Mutta ehkä siihenkin vaikuttaa se, että leirit ovat pitkähköjä, kesällä melkein viikon. Samoin tietysti silläkin on merkitystä, että kuorolaiset tuntevat toisensa ja minut ja matkustavat nimenomaan kuoron vuoksi omilta paikkakunniltaan leireille ja konsertteihin.
Kuorojen kierroksen suurkonsertin jälkeen tunteet olivat pinnassa ja onnittelijoita riitti.
Mitä sanoisit ihmiselle, joka pohtii, uskaltaako omaa ääntään käyttää tai hakeutua mukaan esimerkiksi kuoroon?
– Rohkaisisin ehdottomasti! Laulamisella on paljon tervehdyttäviä vaikutuksia. Susanna Haaviston sanoin ”laulaminen hieroo ihmistä sisältä päin”. Yhteislaulut tuovat myös paljon muistoja mieleen, eikä kukaan tule silloin sanomaan, että laulat ylä- tai alavireisesti. Kuoroja taas on niin monenlaisia, että jokaiselle varmasti löytyy se oma yhteisö, jossa tuntuu hyvältä laulaa. On tärkeää, että laulaminen tuntuu hyvältä.
Yksi aikakausi päättyy jäähyväiskonsertin myötä. Mitä odotat tulevaisuudelta?
– Täytän marraskuussa 80 vuotta, ja ensi vuonna edessä on tehtävä Tampereen Sävelen taiteellisena johtajana. Nyt on siis hyvä hetki hieman keventää työmäärää ja luopua KLONKin taiteellisen johtajan työstä. Odotan tulevaisuudelta aikaa lapsenlapsieni kanssa sekä kulttuuritapahtumiin osallistumista. Työ jatkuu myös senioreita ja muistisairaita laulattaen. Olen matkustellut, ja seuraan myös innolla urheilua, etenkin tennistä. Sekin on mukavaa, ettei jatkossa aamuisin tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan.
Marjukka Riihimäen jäähyväiskonsertti Meilahden kirkossa
Kesät kuin unta – Marjukka Riihimäen jäähyväiskonsertti Meilahden kirkossa (Pihlajatie 16) sunnuntaina 13.9. kello 15. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.
Marjukka Riihimäki
Marjukka Riihimäki (syntynyt 2.11.1946) työskenteli musiikinopettajana Rekolan yhteiskoulussa, Töölön yhteiskoulussa sekä sittemmin Sibelius-lukiossa noin 30 vuoden ajan.
Hän perusti Grex Musicus -kuoron, kun Sibelius-lukion kamarikuorossa laulaneet opiskelijat halusivat jatkaa kuorossa lukioaikojen päätyttyä. Grex Musicuksen ja Klemetti-Opiston Naiskuoro KLONKin lisäksi Riihimäki on työskennellyt muun muassa Philomelan taiteellisena johtajana.
Uransa kannalta merkittäviksi hahmoiksi Riihimäki mainitsee kuoronjohtajat Harald Andersenin sekä Ilkka Kuusiston. Andersen sytytti liekin kuorotyöskentelyyn, Kuusisto taas siihen, millainen musiikinopettaja Riihimäki halusi olla.
KLONKin konsertissa 13.9. kuullaan muun muassa Hanni Autereen, Anna-Mari Kähärän sekä latvialaisen Ēriks Ešenvaldsin musiikkia. Meilahden kirkko on konserttipaikkana merkityksellinen, sillä Riihimäen puoliso Ilmo Riihimäki työskenteli pitkään Meilahden seurakunnan kanttorina. Näinä vuosina kirkosta tuli tärkeä koko perheelle. Monipuoliseen konserttiohjelmistoon kuuluu myös Ilmo Riihimäen virsisovituksia.
Marjukka Riihimäki kertoo olleensa lukioaikoina porukan ”jukeboksi” ja ainoa pianoa soittava oppilas.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Iloisen meiningin jättikuorossa arjen huolet unohtuvat – Gospelia Kaikille -kuoro tarjoaa Heidi Savolaiselle ja Annika Luhtaselle rennon tavan harrastaa
Hyvä elämäGospelia Kaikille -kuoroon pääsee ilman pääsykoetta ja musiikillista taustaa. Ohjelmisto on englanninkielistä, menevää gospelia.
