Neljän julkaistun romaanin lisäksi Markus Nummelta on ilmestynyt lastenkirja, oopperalibretto sekä ”kaikenlaista pientä”.
Markus Nummi kirjoitti romaanin aborttioikeudenkäynnistä: ”Historia on koskettavaa – aina löytyy erilaisuutta, mutta myös samanlaisuutta”
Henkilöhahmot Käräjät-kirjaan löytyivät Markus Nummen lapsuuden kesien maisemista Etelä-Pohjanmaalta.
Markus Nummi, mistä kirjoittamasi 575-sivuinen historiallinen romaani Käräjät (Otava 2024) kertoo?
– Kirjan tapahtumat sijoittuvat Etelä-Pohjanmaalle vuoden 1938 kevääseen ja kesään. Siellä käydään käräjiä, jossa on iso sikiönlähdetysjuttu käsittelyssä. Sikiönlähdetys tarkoittaa laitonta aborttia. Isäntiä, emäntiä, piikoja ja renkiä on kuulusteltavina ja syytettyinä ja lopulta tuomittuina.
– Lääninetsivä Juho Iivonen Vaasasta saapuu tutkimaan juttua. Hän on ulkopuolinen tarkkailija, joka hoitaa kuulusteluja, mutta joutuu eri tavoin vähän vahingossakin osalliseksi yhteisön touhuista ja ongelmista.
– Kirjan keskushenkilö on Vilja-täti, jolle on tapahtunut jotakin kamalaa nuoruudessa. Kerronnan myötä hänen taustansa ja historiansa avautuvat. Sitä rytmittää pieni tarina tytöstä ja pojasta kahta puolen jokea, kun Vilja-tyttö kohtaa vastarannalla asuvan suutarin pojan Hugon.
Miksi kiinnostuit Etelä-Pohjanmaan sikiönlähdetysoikeudenkäynnistä?
– Esikoisteokseni Kadonnut Pariisi (Otava 1994) julkaisusta lähtien minulla oli mielessä, että haluaisin kirjoittaa jotakin Etelä-Pohjanmaan miljööstä. Olen viettänyt lapsuuden kesiä siellä. Olin myös viehättynyt Etelä-Pohjanmaalla asuneista ihmisistä ja sukutarinoista. Kirjoitin Käräjät-kirjaa kahdeksan vuotta, mutta aborttioikeudenkäynnin löysin vasta suhteellisen myöhäisessä vaiheessa.
– Haastattelin äitiäni ja tätiäni jo 1990-luvulla ja keräsin kirjaa varten monenlaista aineistoa pikkuhiljaa. Teuvalaisen äitini lapsuuden opettajaperheessä asui Hilja-täti, joka on Viljan esikuva. Käräjät-kirjassa Teuva on kuvitteellisen Tarvajoki-paikkakunnan taustalla.
Onko Käräjät-kirjan tarina totta vai tarua?
– Kaikki on totta, eikä mikään ole totta. Olen käyttänyt muun muassa käräjäoikeuden pöytäkirjoja materiaalina. Totta tarina on siinä mielessä, että kaikilla kirjan tapahtumilla on yhteyksiä todellisuuteen. Osittain yhteyksiä on hyvinkin läheisesti ja konkreettisesti, kuten henkilöhahmoilla, joilla on esikuvat todellisuudessa.
– Mutta samaan aikaan voisi melkein sanoa, että kun kirjassa on vähänkin kuviteltua, mikään ei enää ole totta.
Markus Nummin on ollut kiinnostunut historiasta kouluajoista lähtien. Hänestä on mielenkiintoista pyrkiä ymmärtämään erilaisuutta.
Miten historia on tullut sinulle merkitykselliseksi?
– Historia on kiinnostanut minua jo kouluajoista lähtien. Minulla on varmaan ollut hyviä historianopettajia koulussa. Kun pääsin Helsingin yliopistoon, opiskelin eri aineita, ja yksi niistä oli yleinen historia. Historian opiskelu toi asioihin koko ajan uusia näkökulmia.
– Historiassa on kiehtonut juuri se, että lukemalla ja kuulemalla entisajoista saa ikään kuin yhteyden tapahtumiin ja ihmisiin, jotka ovat eläneet kauan aikaa sitten. Siinä on jotakin jännittävää, että yrittää ymmärtää erilaisuutta. Yhtä aikaa historiassa on jotakin koskettavaa, koska aina sieltä löytyy myös samanlaisuutta verratessa nykypäivään. On tiettyjä elämänkulun puolia, jotka toistuvat aikakaudesta toiseen.
Löytyykö Käräjät-kirjasta uskonnollista ulottuvuutta?
– Jätän sen kunkin lukijan tulkittavaksi. Mutta raamatuntekstiotteilla on osuutensa kerronnassa ja uskonnolla on merkitystä tarinan ihmisille.
– Kirjan alussa on kolmena eri käännöksenä sitaatti Jobin kirjasta. Vilja-tätihahmo saa tarinassa vähän niin kuin terapeutin tai rippipapin roolin, kun kyläläiset tulevat kertomaan murheitaan hänelle. Viljasta tulee luottohenkilö, koska hän elelee itsekseen, eikä kerro mitään eteenpäin.
– Vilja lukee paljon ja ahkerasti Raamattua ja kommentoi usein asioita raamatunlausein, joten sitaattien nauha kulkee Viljan kautta läpi kirjan.
Lukupiiri ti 16.12. klo 15 Espoonlahden kirkolla, Kipparinkatu 8. Vieraana kirjailija Markus Nummi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Satu Rämön kirjoissa myös jokaisesta pahantekijästä löytyy jotain hyvää, eräänlainen valosuikale – ”Ihmisethän eivät ole yksioikoisia”
Hyvä elämäSupersuositun Hildur-dekkarisarjan tekijän Satu Rämön mukaan vauraassa Islannissa monen on vaikea uskoa, että maassa elää myös köyhiä ja syrjäytyneitä.
