Islannissa asuva Satu Rämö on sijoittanut Hildur-sarjansa tapahtumat kotikylänsä tuttuihin maisemiin.
Satu Rämön kirjoissa myös jokaisesta pahantekijästä löytyy jotain hyvää, eräänlainen valosuikale – ”Ihmisethän eivät ole yksioikoisia”
Supersuositun Hildur-dekkarisarjan tekijän Satu Rämön mukaan vauraassa Islannissa monen on vaikea uskoa, että maassa elää myös köyhiä ja syrjäytyneitä.
Kirjailija Satu Rämö, olet nyt kiertueella Suomessa. Miten dekkariesi Hildur-poliisin hahmo sai alkunsa, ja miksi halusit sijoittaa rikostarinasi pieneen islantilaiskylään?
– Hildurin hahmo syntyi jo ennen kuin sain idean dekkarisarjasta. Loin korona-aikana eristyksissä itselleni tällaisen mielikuvitusystävän. Hildurissa on joitain samoja piirteitä kuin minussa itsessäni kuten suoraviivaisuus, toimeliaisuus ja urheilullisuus. Tosin Hildurin lempilajia surffaamista olen kokeillut vain kerran.
– Olen sijoittanut dekkarien tapahtumat kotikylääni Ísafjörðuriin, koska pienet paikkakunnat kiehtovat muutenkin minua. Ne ovat suljettuja ja suhteellisen rauhallisia yhteisöjä, mutta pinnan alla kytee kaikenlaista.
Lokakuussa ilmestyy sarjan viides kirja, Tinna (WSOY). Suunnitteletko etukäteen tarkasti kirjojesi rikokset ja Hildurin ja muiden henkilöiden elämänkulun?
– Olen suunnitellut Hildurille ja hänen hurjia asioita kokeneelle perheelleen aikajanan. Kun alan kirjoittaa uutta kirjaa, mietin ensin parin kuukauden ajan, mitä nyt kerron heistä. Tämä suunnitteluvaihe on tärkeä, koska ensimmäisen version kirjoittaminen tuntuu aina työläältä. Lopullinen versio voi poiketa siitä paljonkin.
Miksi pyrit tuomaan dekkareissasi esiin myös yhteiskunnan nurjaa puolta?
– Islannin matkailukuvastossa esitellään tietenkin maan parhaita puolia. Ja vauraassa maassa moni islantilainenkaan ei usko siellä olevan köyhiä ja syrjäytyneitä ihmisiä. Muualta Islantiin muuttaneena olen ehkä nähnyt paremmin myös tämän puolen.
– Dekkarien Hildurilla on asiat hyvin, onhan hänellä työpaikka ja oma talo. Hän kuitenkin tapaa työssään ihmisiä eri yhteiskuntaluokista, ja näkee, että osalla menee huonosti. Hildurin työkaverin, suomalaisen Jakobin, kautta puolestaan näkyy suomalainen todellisuus. Tinna-romaanissa Suomi on esillä enemmän kuin edellisessä kirjassani.
Mitä dekkarisi kertovat ihmismielestä?
– Vaikka kirjoissani on rankkoja aiheita, olen yrittänyt kuvata henkilöitä niin, että myös kaikissa pahantekijöissä olisi jotain hyvää, eräänlainen valosuikale. Ihmisethän eivät ole yksioikoisia, vaan meissä on useita puolia. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ei edes sympaattinen villapaitoja neulova Jakob-poliisi. Se tekee myös kirjoittamisesta ja kirjojen lukemisesta kiinnostavaa.
Satu Rämön dekkareissa on mukana myös islantilaisia saagoja, joihin hän tutustui maan kieltä opiskellessaan.
Miten paljon olet perehtynyt islantilaisiin saagoihin, joita on mukana myös kirjoissasi?
– Opiskelin Reykjavikin yliopistossa aikoinaan kolme vuotta islannin kieltä, josta on ollut paljon iloa ja hyötyä jokapäiväisessä elämässäni. Tutkintoon liittyi myös saagoihin tutustumista. Niitä on kirjoitettu 1200-luvulla, ja ne ovat iso osa pohjoismaista kulttuurihistoriaa.
– Suurin osa lähinnä henkilöiden sukulinjoja selostavista saagoista ei innosta, mutta välillä tulee vastaan jokin hieno tarina. Halusin tuoda saagat osaksi Hildurin tarinaa, koska niissä on samantyyppistä perheyhteyttä ja rakkauteen ja rikoksiin liittyviä ristiriitoja.
Miltä dekkariesi suosio tuntuu, ja tapaatko mielellään lukijoitasi?
– Suosio tuntuu tosi hyvältä ja samalla yllättävältä. Olen innoissani käännöksien määrästä ja kirjojeni pohjalta tehdyistä näyttämö- ja televisioversioista. Tämä on ainutlaatuinen tilanne, mutta yritän olla miettimättä asiaa kirjoittaessani.
– Kun kirja on valmis, on ihanaa tavata ihmisiä. Nyt syksyllä olen kolme kuukautta putkeen tien päällä sekä Suomessa että ulkomailla. Joululomien jälkeen keskityn taas kirjoittamiseen.
Miten näet kirjallisuuden roolin nyky-yhteiskunnassa, ja millaisia teemoja uskot lukijoiden kaipaavan eniten tänä päivänä?
– On tärkeää lukea, mitä sitten ikinä lukeekaan. Älypuhelimella voi saada jostain videosta hetkeksi hyvän olon, mutta kirjaa lukiessa joutuu usein vähän tylsistymään ennen kuin se lähtee vetämään. Lukemisesta saatu mielihyvä on kuitenkin pitkäkestoisempaa, ja se lisää meissä ymmärrystä ja inhimillisyyttä.
– Uskon ihmisten kaipaavan nykyään apua maailman ymmärtämiseen, pitkiä tekstejä ja analyysejä. Toisaalta moni kaipaa hengähdystaukoa, ja esimerkiksi fantasia-, dekkari- ja viihdekirjat vievät ajatukset muualle ja tarjoavat lepoa todellisuudesta.
Kirjailija Satu Rämö ke 22.10. klo 18–20 Kalajärven kappelissa, Ruskaniitty 3. Pastori Kirsi Muurimäki haastattelee kirjailijaa, jonka jälkeen on kahvitus. Kahvituksen tuotto menee Kirkon Ulkomaanavun kautta Ukrainaan. Maksu käteisellä ja Mobilepaylla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ääni kodittomille – Kaisu Tuokko haluaa tuoda dekkarimaailmaan empatian sävyjä
Hyvä elämäKirjailija Kaisu Tuokko kuvaa kirjoissaan rikosten ohella ihmissuhteita ja yhteiskunnan vähäosaisia.
