Marzi Nyman punnitsee nykyään tarkkaan, ennen kuin lähtee määrittelemään kristillisyyttä. Jumala on hänestä täydellinen salaisuus.
Marzi Nymanille Hurriganes, hengellisyys ja Bach ovat sukulaisia
Sekä hengellisissä piireissä että musiikkikentällä ihmisillä on vaarana ajatella, että kaikki kokevat asiat samalla tavalla kuin itse.
Tommy Hellsten on sanonut, että luomistyö on katedraalin rakentamista olevaisen uloimmalle reunalle, missä ei ennen ole ollut mitään.
– Siksi säveltäminen on pelottavaa, sanoo Marzi Nyman.
Nyman on suomalaisen musiikkikentän moniottelija. Lukioikäisenä hänet napattiin soittamaan kitaraa Nylon Beatin livebändiin. Sen jälkeen yhtyeiden lista on käynyt pitkäksi. Vuonna 2003 Nyman palkittiin Pori Jazzin vuoden taiteilijana, ja vuodesta 2013 hän on toiminut Espoo Big Bandin kapellimestarina.
EBB työllistää etenkin nyt, kun April Jazz on kulman takana. Nyman johtaa jazzfestivaalin avajaiskonsertin. Siellä kuullaan myös trumpettikonsertto, jota Nyman paraikaa säveltää.
Ja vaikka April Jazz on Nymanille turvallinen kotikenttä, säveltäminen pakottaa kohtaamaan omia pelkojaan. Nyman tuijottaa kahvilan pöytään ja miettii.
– Muiden musan tulkitsemiseen voi suhtautua muovailuvahana, mutta oman luomistyön yksinäisinä tunteina mittasuhteet ovat välillä oudot, hän sanoo.
Intuitio tuottaa materiaalia, jolle järki luo arkkitehtuurin. Ja juuri silloin, kun Nyman miettii, että nyt tulee hyvää settiä ja tästä jengi tykkää, eteen voikin tulla este.
– Musan virta pysähtyy aina, kun ego tulee ja kysyy, että mitäs ne muut säveltäjät ajattelevat tästä ratkaisusta. Että pitäisikö minun miellyttää heitä.
Kun luo katedraalia olevaisen reunalle, jää itse paljaaksi.
Ilman sosiaalista ympyrää musa ei lähde lentoon, sanoo Marzi Nyman.
Sosiaaliset siteet hedelmöittävät musiikin
Kun Marzi Nyman kertoo menneistä ja tulevista projekteistaan, puhe vilisee nimiä. On Pekka Kuusisto ja Tatu Ferchen, on Arttu Takalo ja Harri Rantanen, on vaikka keitä.
Kyse ei ole pelkästään siitä, että tyypit ovat taitavia soittajia. Musiikki ei ole vain tarkka käsityöläisammatti, vaan jotain, jonka sosiaaliset siteet hedelmöittävät.
– Ilman sosiaalista ympyrää musa ei lähde lentoon, Nyman sanoo.
– Kun soitetaan yhdessä lavalla, luodaan side, jota syvennetään bussissa tai baaritiskillä. Sen yhteyden kautta musiikki tulee ikään kuin itsestään.
Musan virta pysähtyy aina, kun ego tulee ja kysyy, että mitäs ne muut säveltäjät ajattelevat tästä ratkaisusta.
Tunne on Nymanille tuttu jo ajoilta ennen keikkabusseja ja festarikesiä. Se muistuttaa hengellistä kokemusta.
– Siinä on jännä yhdistelmä itsensä kadottamista johonkin isompaan, mutta samaan aikaan oman persoonan täydeksi tulemista. Persoona ei katoa, mutta oman asennon tuijotus katoaa.
Nymanin vanhemmat työskentelivät Kansan Raamattuseurassa, joka on luterilaisen kirkon sisällä toimiva järjestö. Marzi vietti nuorena aikaa Vivamon toimintakeskuksessa Lohjalla.
– Kun on kasassa hyvä hengellinen yhteisö, siinä on jotain kuplivaa, mutta samaan aikaan hirveän rauhallista, Nyman kertoo.
Vahva kokemus voi johtaa kapeakatseisuuteen
Lapsena Marzi Nymanin kuva Jumalasta oli selkeä. Jumala oli tyyppi, jolle saattoi jutella, jonka tunnetiloihin saattoi samastua ja niin edelleen.
Vuosien mittaan Nymanin hengellisyys ja kuva Jumalasta ovat muuttuneet.
– En enää usko tietäväni, mikä Jumala on. Se on täysi mysteeri ja täysi salaisuus, hän kertoo.
– Kristus on vieläkin keskellä kakkua, mutta punnitsen aika tarkkaan, ennen kuin rupean määrittelemään kristillisyyttä.
Kahden ihmisen kristillisyys ei koskaan ole samanlaista, eikä sen kuulukaan olla.
Jälleen Nyman löytää yhtymäkohdan hengellisyyden ja musiikin välillä. Musiikki voi antaa niin suuren elämyksen, että sen kokenut ihminen ajattelee muiden kokevan asian täsmälleen samalla tavalla.
– Sen takia törmää usein sellaiseen, että jokin musiikki arvotetaan arvokkaammaksi kuin toinen, Nyman selittää.
Sama pätee hengellisyyteen. Kun jollakulla on vahva hengellinen kokemus, hän voi ajatella, että kaikkien muidenkin kokemus on juuri samanlainen.
– Kahden ihmisen kristillisyys ei kuitenkaan koskaan ole samanlaista, eikä sen kuulukaan olla. Jos seurakunnassa vallitsee hengellinen konsensus, se on mielestäni epäilyttävää.
Kun elämä kulkee ilman kommelluksia, hengellisyys pysyy usein tasaisena. Elämällä on kuitenkin taipumus olla sellaista, että asiat eivät aina mene nappiin.
– Kun tulee vastoinkäymisiä, uskokin on prosessissa. Kyllä sen täytyy voida muuttua, jos se kerran on elävää, Nyman sanoo.
Se kaikkein kovin
Muusikolta ei kai pitäisi kysyä, mikä yksittäinen biisi on maailman paras. Marzi Nymanilta vastaus tulee kuitenkin aika kivuttomasti.
Jos yksi pitäisi valita, se olisi Johann Sebastian Bachin Matteus-passio.
– Se on täynnä fantastista detalji- ja rakennetason upeutta. Se on jollakin tavalla stydeintä asiaa, mitä tiedän.
Matteus-passio sukeltaa kristinuskon ytimeen, pääsiäiseen. Musiikki on keino saada uusia näkökulmia kertomukseen, josta on puhuttu paljon.
– Hengellinen lätinä on vaikea laji. Musiikki auttaa jäsentelemään asioita, Nyman sanoo.
– On jokavuotinen haaste, ettei pääsiäiskokemus jää vain pashan ja mämmin asteelle.
Ollaan kuitenkin rehellisiä. Se ykkösbiisi olisi yhtä hyvin voinut olla Hurriganesin Get on.
Kuka?
Marzi Nyman, 38, on Espoo Big Bandin kapellimestari ja musiikin monitoimimies.
Mitä?
Johtaa April Jazzin avajaiskonserttia, jonne säveltää trumpettikonserton. Solistina on Jukka Eskola.
Motto?
Täyttä elämää hinnalla millä hyvänsä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuuntele passio kotona – musiikkitieteilijä Topi Linjama haki Bachin Matteus-passiosta lohtua jo lapsena äitinsä kuoltua
HengellisyysTopi Linjama kirjoitti kirjan Matteus-passiosta, joka puhuu hänelle hylätyksi tulemisesta ja kehottaa eläytymään toisen osaan.
