null Mehiläispesiä on tuotu Helsingissä 130 paikkaan keskustaa myöten – Merja-Riitta Laurila, 70, kiipeää katoille hoitamaan mehiläisiä, kuten on tehnyt vuosikymmeniä

Hyvä elämä

Mehiläispesiä on tuotu Helsingissä 130 paikkaan keskustaa myöten – Merja-Riitta Laurila, 70, kiipeää katoille hoitamaan mehiläisiä, kuten on tehnyt vuosikymmeniä

Helsingissä pörisee ainakin puolitoista miljoonaa tarhamehiläistä, jotka helpottavat pölyttäjäkatoa. Kuka vain saa perustaa pesän omalle pihalleen.

Bzzzz! Mustia raitoja oranssinruskealla pohjalla ja tiuhaan viuhuvat kitiinisiivet. Noin sentin mittainen tarhamehiläinen surisee hattaranväriseen suojahaalariin pukeutuneen Merja-Riitta Laurilan ympärillä.

Seitsemänkymppinen Laurila nostaa suojakannen mehiläispesän päältä. Pesä tarkoittaa viittä mintunvihreää ja keltaista styroksilaatikkoa, jotka on pinottu päällekkäin.

Vieressä tupruttaa savutin. Sen tarkoitus on ajaa mehiläiset syvemmälle pesään.

Kennoissa näkyy olevan hunajaa, paljon hunajaa. Mehiläiset ovat peittäneet suuren osan vaalealla mehiläisvahalla, mikä kertoo, että hunaja on valmista.

Mehiläisyhdyskunnan kaikkein pyhin sijaitsee kahdessa alimmassa laatikossa. Kun Laurila kurkistaa sikiöosastoon, surina ja viuhuna ympärillä yltyvät. Säyseitä ovat, sanoo Laurila kotieläimistään.

Yhdessä pesässä asuu noin 10 000 mehiläistä, joista valtaosa on työmehiläisiä eli lisääntymiskyvyttömiä naaraita. Ne ovat italialaista sukua.

Merja-Riitta Laurila osoittaa hieman muita isompaa koirasta eli kuhnuria, jonka tehtävänä on yrittää paritella muiden yhdyskuntien kuningattarien kanssa. Muut ovat mettä kerääviä työmehiläisiä.

Merja-Riitta Laurila osoittaa hieman muita isompaa koirasta eli kuhnuria, jonka tehtävänä on yrittää paritella muiden yhdyskuntien kuningattarien kanssa. Muut ovat mettä kerääviä työmehiläisiä.

Mehiläispesä sijaitsee Etelä-Helsingin Kaartinkaupungissa, Saksalaisen kirkon sivurakennuksen katolla. Vieressä on toinenkin viisikerroksinen styroksitorni.

Laurila omistaa ja hoitaa urbaaneja mehiläispesiä myös Töölössä, Munkkiniemessä, Vuosaaressa, Malmilla, Tapiolassa ja Keilaniemessä. Hän kasvattaa lisäksi mehiläisiä lapsuuskodissaan Orimattilassa. Hunajan myynnistä kertyy lisätuloja eläkkeen päälle.

Laurila on citytarhauksen grand old woman. Hän on hoitanut pääkaupunkiseudulla mehiläisiä nelisenkymmentä vuotta, ollut perustamassa mehiläishoitajien yhdistystä Stadin tarhaajat ja hunajafrendit ja kouluttanut lukuisia alan harrastajia.

Helsingissä on lukuisia mehiläisharrastajia ja heillä 130 mehiläisten pitopaikkaa, joissa voi olla useampikin pesä. Pääkaupungissa elää varovaisestikin arvioiden puolitoista miljoonaa tarhamehiläistä.

Kuka tahansa saa perustaa mehiläispesän ja alkaa tuottaa hunajaa pihallaan, kunhan juttelee asiasta ensin naapureidensa kanssa. Pesän perustamiseen puistoon tarvitaan kaupungin lupa. Mehiläisten pitoon kannattaa perehtyä vaikkapa Stadin tarhaajien avulla, ja pesistä on ilmoitettava Ruokavirastolle.

Einstein antoi ihmiskunnalle neljä elinvuotta ilman mehiläisiä

Pölyttäjien määrä on vähentynyt huomattavasti ympäri maailmaa. Niitä kurittavat ainakin kemikaalit ja saasteet, loisten leviäminen, yksipuolinen viljely, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastonmuutos.

Asiasta kannattaa kiinnostua, koska yli kolme neljäsosaa maailman ruokakasveista on riippuvaisia pölyttäjistä. Mehiläiset ovat niistä tärkeimpiä.

Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että jos mehiläiset katoavat maailmasta, ihmiskunnalla on neljä vuotta elinaikaa. Merja-Riitta Laurila haluaa parantaa tilannetta edes pikkuisen.

– Jos arvostaa mehiläisiä, arvostaa työtä niiden parissa.

Merja-Riitta Laurila kiertää mehiläispesänsä kahdeksan päivän välein. Hän vaihtaa kuningattaren kesken kesää ja tekee tarvittaessa uutta tilaa hunajalle, jotta osa pesän asukkaista ei ala parveilla ja muuta vaikkapa jonkun savupiippuun.

Merja-Riitta Laurila kiertää mehiläispesänsä kahdeksan päivän välein. Hän vaihtaa kuningattaren kesken kesää ja tekee tarvittaessa uutta tilaa hunajalle, jotta osa pesän asukkaista ei ala parveilla ja muuta vaikkapa jonkun savupiippuun.

Biologit näkevät mehiläistarhauksessa myös ongelmia. Hyönteisiin perehtynyt biologi Jani Järvi kirjoitti Suomen Luonnon blogissaan, että tarhamehiläisten pitäminen pölyttäjien suojelemiseksi on sama kuin kasvattaisi kanoja suojellakseen Suomen linnustoa.

Suomessa elää luonnonvarainen housumehiläinen, tulipipomehiläinen, apilaverhoilijamehiläinen, huopamehiläinen, verimaamehiläinen ja 230 muuta mehiläislajia. Joka kolmas laji on uhanalainen, ja suurin osa elää erakkona. Osa villimehiläisistä majoittuu mielellään ihmisten tarjoamiin ötökkähotelleihin.

Työkalupakki pölyttäjäystävälliseen kaupunkiin (Suomen ympäristökeskus 2023) kertoo, että villimehiläiset kilpailevat samoista mesilähteistä tarhattujen kanssa, jos mehiläistarhoja on tiheässä. Tarhamehiläiset voivat levittää taudinaiheuttajia villeihin sukulaisiinsa. Pariisissa ja Montrealissa on havaittu, että mehiläisten kaupunkitarhauksen yleistyminen vähentää villimehiläisiä.

Merja-Riitta Laurila ajattelee, että moni kukka jäisi pölyttämättä ilman tarhamehiläisiä. Hän on seurannut tarhattujen ja luonnonvaraisten mehiläisten rinnakkaiseloa lapsuuskodissaan Orimattilassa. Talon pihalla tönöttää 20 Laurilan styroksista mehiläispesää, ja villit rusomuurarimehiläiset talvehtivat vanhan pihanavetan rakosissa.

Saksalainen kirkko myy hunajaa omilla etiketeillään, joissa on Raamatun henkilöiden nimiä.

Saksalainen kirkko myy hunajaa omilla etiketeillään, joissa on Raamatun henkilöiden nimiä.

Elokuussa saa tuoretta hunajaa

Hunajan pääsato kerätään elokuussa. Helsingin mehiläistarhaajien saama hunaja maistuu hiukan mentolilta, joka muistuttaa kurkkupastilleista. Maku tulee lehmuksen medestä.

Entä puhtaus? Merja-Riitta Laurila kertoo, että kaupunkihunajan raskasmetallipitoisuus tutkittiin viitisen vuotta sitten, ja määrät alittivat selvästi elintarvikkeille sallitut rajat.

– Kun Berliinissä vertailtiin kaupunki- ja maalaistarhojen hunajaa, kaupungissa tuotettu oli puhtaampaa. Maaseudulla hunajaan päätyi kasvinsuojeluaineita.

Stadin tarhaajien tuottamaa kaupunkihunajaa myydään Helsingin kauppahalleissa, Helsingin kaupunginmuseossa, Tuomaan markkinoilla, messuilla. Etiketeissä kerrotaan, mistä kaupunginosasta mikäkin hunaja on peräisin.

Saksalainen kirkko hankkiii Laurilalta katollaan tuotettua hunajaa, jota myy omilla etiketeillään. Purnukoissa lukee Raamatun henkilöiden nimiä. Kaikki myydään loppuun Juudas-hunajaa myöten.

Laurila käyttää hunajaa päivittäin ja uskoo sen terveysvaikutuksiin. Hän kuluttaa puolisonsa kanssa yhden pesän tuoton vuodessa, eli noin 40 kiloa.

– Ehkä alan pikkuhiljaa muuttua itsekin mehiläiseksi.

Mehiläisen on uskottu tuovan viestejä tuonpuoleisesta

Sielunkantaja. Elämän, kuoleman ja uudelleensyntymisen symboli. Eläin, jolla on pääsy tämänpuoleisesta tuonpuoleiseen ja takaisin. Parantava voima. Näin mehiläisestä on ajateltu monessa kulttuurissa.

Tietokirjailija, toimittaja Kaisa Pulakasta mehiläinen on ”mytologisesti superkiinnostava” ja ”hyönteisskenessä ainutlaatuinen” olento. Pulakka perehtyi eläimiin liittyviin uskomuksiin kirjaansa Kesyttömät (Atena 2023) varten.

– Moneen eläimeen liitetään manala, mutta mehiläiseen sielu ja taivas.

Kalevalassa Lemminkäisen äiti huutaa ”metsän kukkien kuningasta” avuksi kuolleelle pojalleen Tuonelanjoen rannalle. Hän pyytää mehiläistä hakemaan pojalleen virvoittavaa mettä paikasta, jossa ”ennen luoja loitsi, puheli puhas jumala”. Mehiläinen lentää ja Lemminkäinen pelastuu.

Tuoreempi suomalainen mehiläistarina on Johanna Sinisalon romaani Enkelten verta (Teos 2011). Se kertoo mehiläistenhoitajasta, joka ihmettelee mehiläisten katoamista pesistään. Navetan ylisiltä löytyy aukko toiseen todellisuuteen. Romaanissa pohditaan, että ehkä mehiläiset saivat ihmisistä tarpeekseen.

Mehiläisiä arvostetaan useissa uskonnoissa. Hindulaisuuden jumalista Vishnu esitetään usein sinisessä lootuksenkukassa istuvana mehiläisenä, ja Krishna kuvataan sininen mehiläinen otsallaan.

Koraanissa on mehiläisten suura, jossa medenkerääjät esitetään velvollisuuden ja hyödyllisyyden perikuvina. Pulakan mukaan mehiläiset symboloivat usein ahkeruutta kristillisissä saarnoissa.

Raamatussa hyökkääjien joukkoa verrataan mehiläisparveen. Mehiläispesät merkitsevät hyvää: haaveiden maa ”tulvii maitoa ja hunajaa”.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.