– Siirtolapuutarhamökit rakennettiin päivälepoa ja työkalujen säilytystä varten, Vallilan siirtolapuutarhan museovastaava Harto Hänninen kertoo. Nykyään osa asukkaista yöpyy mökeissä.
”Kuulostaahan se hauskalta, kun joku sanoo tulevansa Vuosaaresta mökille Vallilaan” – Siirtolapuutarhamökki on ekologinen vaihtoehto kesämökille
Siirtolapuutarhojen tarkoitus oli tarjota työväelle hyödyllistä tekemistä vapaa-ajalle. Nykyään ne ovat ekologisempi vaihtoehto mökkilomalle.
1. Vallilan siirtolapuutarhan museovastaava Harto Hänninen, millainen historia Vallilan siirtolapuutarhamuseolla on?
– Museo sijaitsee Vallilan siirtolapuutarhan ainoassa jäljellä olevassa mökissä siltä ajalta, kun alue vuonna 1932 perustettiin. Vallilan siirtolapuutarhayhdistys lunasti mökin museoksi vuonna 1978.
– Siirtolapuutarhamökit rakennettiin päivälepoa ja työkalujen säilytystä varten. Sisustukseen kuului yleensä heteka ja pieni keittiösyvennys, jossa oli spriikeitin, jolla sai valmistettua puuroa lapsille. Vuonna 1939 juuri ennen sotaa tuli voimaan laki, joka mahdollisti yöpymisen mökeissä.
2. Miksi siirtolapuutarhoja perustettiin?
– Siirtolapuutarhoja perustettiin 1930-luvulla, jotta työväestöllä olisi mahdollisuus viettää vapaa-aikaansa tehokkaasti ja aktiivisesti hyötykasveja viljellen. Tuolloin elettiin pula-aikaa, joten kasveista saatu ruoka tuli taatusti tarpeeseen. Kun kaupungin sosiaalitoimi jakoi siirtolapuutarhatontteja, etusijalla olivat pienissä asunnoissa asuvat lapsiperheet.
– Siirtolapuutarhapalstoilla kasvatettiin salaatteja, kaalia, lehtikaalia, punajuurta, perunaa, papuja ja kesäkurpitsaa. Tontin rajat reunustettiin viinimarja- ja vadelmapensailla. Siirtolapuutarhamuseon piha on palautettu Helsingin kaupungin siirtolapuutarhakonsultin, Elisabeth Kochin, suunnittelemaan alkuperäiseen asuun. Siellä viljeltävät hyötykasvit myydään lauantaisin siirtolapuutarhan kesätorilla.
– Koch halusi myös rikastaa työväen kauneudentajua. Museon pihassa kasvaa monilajisia perenna- ja kesäkukkapenkkejä. Pionit kukkivat kesäkuun vaihteessa, kun museo taas avataan kävijöille.
Museomökki on rakennettu vuonna 1932.
3. Millaista elämää Vallilan siirtolapuutarhassa vietetään tänä päivänä?
– Nykyään siirtolapuutarhamökki on ekologinen vaihtoehto perinteiselle kesämökille, jonne pitäisi ajaa autolla satoja kilometrejä. Kuulostaahan se hauskalta, kun joku sanoo tulevansa Vuosaaresta mökille Vallilaan.
– Mökkejä tulee Vallilan siirtolapuutarhassa myyntiin noin tusina vuodessa. Mökkien hinnat ovat nousseet, eivätkä ne sovi kaikkien kukkaroille. Hinnat vaihtelevat mökin kunnosta ja koosta riippuen.
– Tällä hetkellä täällä on käynnissä sukupolvenvaihdos. Osalla nykyisistä mökkiläisistä ei ole jälkeläisiä tai jälkeläiset eivät asu Helsingissä. Siirtolapuutarhamökin voi omistaa vain helsinkiläinen.
Kaikki museomökin esineet on saatu lahjoituksina Vallilan siirtolapuutarhan mökkeilijöiltä.
4. Myös sinulla on siirtolapuutarhamökki Vallilan siirtolapuutarhassa. Mikä merkitys mökillä on sinulle?
– Ostin mökin täältä lähes 25 vuotta sitten. Aika pitkään olennainen osa mökillä oleilua oli ”psyyken hyötyviljely”. Yli kymmenen kesää meni niin, että muutin mökkiin toukokuussa ja lähdin takaisin kaupunkiin lokakuun alussa. Päivä sai ihan toisenlaisen startin, kun heräsin aamulla linnunlauluun ja join aamukahvin ulkokatoksessa. Sitten kävelin siirtolapuutarhalta töihin.
– Nyt työt ovat muuttuneet pitkälti etätyöksi kotona, sillä siirtolapuutarhassa nettiyhteys on verrattain huono. Siirtolapuutarhamökki on edelleen paikka, jolla on minuun rentouttava vaikutus.
5. Mikä sinulle on pyhää?
– Minulle pyhää ovat luonto ja luonnoneläimet. Välillä voin pahoin ihan fyysisesti, kun näen, että luontoa on vahingoitettu. Siirtolapuutarhamuseon pihassa on 1930-luvulla istutettuja omenapuita, ja välillä pelkään, että myrsky kaataa ne. En kuitenkaan halua hankkiutua niistä eroon ennen kuin on ihan pakko. Luontokokemuksessani on jotain animistista tai shintolaisuuteen viittaavaa.
Siirtolapuutarhamuseo on avoinna kesä-elokuussa sunnuntaisin klo 13-15 osoitteessa Mansikkapolku 93.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mehiläispesiä on tuotu Helsingissä 130 paikkaan keskustaa myöten – Merja-Riitta Laurila, 70, kiipeää katoille hoitamaan mehiläisiä, kuten on tehnyt vuosikymmeniä
Hyvä elämäHelsingissä pörisee ainakin puolitoista miljoonaa tarhamehiläistä, jotka helpottavat pölyttäjäkatoa. Kuka vain saa perustaa pesän omalle pihalleen.
