null Cityeläinten salattu elämä – piilokamerat kuvasivat ihmisten lähellä hiippailevia villejä nisäkkäitä vuoden ajan

Kettuja asuu pääkaupunkiseudulla vähemmän kuin supikoiria, jotka ovat uudempia tulokkaita. Kuva Antti Rintala

Kettuja asuu pääkaupunkiseudulla vähemmän kuin supikoiria, jotka ovat uudempia tulokkaita. Kuva Antti Rintala

Hyvä elämä

Cityeläinten salattu elämä – piilokamerat kuvasivat ihmisten lähellä hiippailevia villejä nisäkkäitä vuoden ajan

Kuudenkymmenen riistakameran ottamat ainutlaatuiset kuvat yllättivät tutkijatohtori Mia Vehkaojan. Pääkaupunkiseudun ketut eivät väistä juuri mitään.

Vastasyntyneet kaksosvasat tuijottavat mustikanvarpujen seassa makavaa ruskeaa selkää. Se kuuluu luultavasti niiden emolle, joka lepää synnytyksen jälkeen. Kuusenoksat kehystävät kuvaa, jonka riistakamera on napannut 12. heinäkuuta kello 9.52 vuonna 2018 Espoon Vanttilassa.

Tutkijatohtori Mia Vehkaoja Helsingin yliopistosta tallensi Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla villieläinten elämää kuudellakymmenellä riistakameralla keväästä 2018 kevääseen 2019. Urbaanien eläinten laaja tutkimushanke on ainutlaatuinen koko maailmassa.

Tutkijatohtori Mia Vehkaoja. Kuva Antti Rintala.

Tutkijatohtori Mia Vehkaoja. Kuva Antti Rintala.

Vehkaoja analysoi yli 200 000 kuvan aineistoaan vielä pitkään, mutta tietää jo, mitä nisäkkäitä kaupunkimetsiköissä ja purojen vierustoilla kulkee. Oravia tallentui riistakameroiden kuviin vasta kolmanneksi eniten, rusakot ylsivät kakkossijalle.

Riistakamerat kuvasivat ylivoimaisesti eniten metsäkauriita. Suomen ja Euroopan pienimmällä hirvieläimellä on massaa suunnilleen saman verran kuin labradorinnoutajalla. Se pystyy alittamaan autotiet turvallisesti jopa isoja siltarumpuja myöten.

– Mitä pienempi eläin on, sitä paremmin se pärjää kaupungissa. Kauriit kulkevat oman takapihanikin läpi. Lapseni näkevät niitä melkein päivittäin koulumatkalla, Espoon Kaitaalla asuva Vehkaoja kertoo.

Riistakamera kuvasi metsäkauriin Helsingin Mustapurolla.

Riistakamera kuvasi metsäkauriin Helsingin Mustapurolla.

Kaupunki on kauriille reservaatti, jossa se saa yleensä elää turvassa pedoilta. Ketut voivat syödä parikiloisia vasoja, mutta aikuisen kaatamiseen tarvittaisiin ilves.

Yhtään ilvestä ei sattunut riistakameroiden eteen. Vehkaoja tietää, että muutama tupsukorvainen kissapeto vaanii silti pääkaupunkiseudun metsiköissä. Hän ennustaa, että yltäkylläiset liha-apajat houkuttavat kapunkimetsiin niitä lisää.

Aikuisia kauriita uhkaavat tällä hetkellä enimmäkseen liikenne ja vapaana juoksevat koirat, joita kauriit pakenevat autojen eteen säntäillen. Viime vuonna Uudellamaalla sattui noin 2 500 riistaonnettomuutta, kaksinkertaisesti edeltävään vuoteen verrattuna. Yleisin auton eteen tullut eläin oli Etelä-Suomessa valkohäntäkauris, joka tunnetaan myös nimellä valkohäntäpeura. Toiseksi yleisimmin auto törmäsi metsäkauriiseen. Kannat ovat kasvaneet leutojen talvien myötä.

Pääkaupunkiseudulla kulkee myös hirviä. Vehkaojan riistakameroiden muistikortille tallentui uteliaita hirventurpia ja pitkiä koipia varsinkin Espoon Vanttilassa ja Finnoonojalla sekä Vantaan Myllymäenojalla. Sarvipäitä kuljeskeli myös Helsingin Kontulassa.

– Veikkaan, että hirvet ovat olleet Helsingissä vain läpikulkumatkalla. Mutta päätyyhän niitä välillä pääkaupungin keskustaankin.

Urbaanien metsiköiden yleisimmät nisäkkäät

1. Metsäkauris elää erityisesti Vantaan Askistossa ja Matarissa sekä Espoon Gräsanojalla. Näkyy yhteensä 1 656 riistakamerakuvassa.

2. Rusakko erityisesti Vantaan Kylmäojalla ja Mätä­ojalla sekä Helsingin Mustapurolla. 1 315 kuvaa.

3. Orava erityisesti Vantaan Kylmäojalla ja Askistossa sekä Helsingin Kontulassa. 678 kuvaa.

4. Supikoira erityisesti Helsingin Mätäjoella sekä Vantaan Myllymäenojalla ja Askistossa. 640 ­kuvaa.

5. Valkohäntäkauris erityisesti Vantaan Myllymäen­ojalla ja Myyrmäessä sekä Espoon Vanttilassa. 439 kuvaa.

6. Kettu erityisesti Vantaan Mätäojalla ja Askistossa sekä Helsingin Longinojalla. 424 kuvaa.

7. Hirvi erityisesti Espoon Vanttilassa ja Finnoon­ojalla sekä Vantaan Myllymäenojalla. 54 kuvaa.

8. Mäyrä erityisesti Vantaan Askistossa ja Matarissa sekä Espoon Lintuvaarassa. 27 kuvaa.

9. Kissa erityisesti Vantaan Kylmäojalla sekä Helsingin Longinojalla ja Mustapurolla. 27 kuvaa.

10. Näätä erityisesti Helsingin Mätäjoella sekä Vantaan Rekolanojalla ja Matarissa. 15 kuvaa.

Listalla ovat yleisimmät nisäkkäät, jotka kuusikymmentä riistakameraa kuvasi vuoden aikana. Pikkujyrsijät eivät aina näy kuvassa.

Eläimet puikkelehtivat tiivistyvissä kaupungeissa


Villieläinten tirkistelylle on vakava syy. Kun Mia Vehkaoja opiskeli biologiaa yliopistossa 2000-luvun alussa, hänelle opetettiin, että Helsinki on cityeläinten mallikaupunki. Luonnonvaraiset nisäkkäät pystyvät kulkemaan yhtenäisiä vihersormia pitkin turvallisesti alueelta toiselle.

– Nyt kaikki vihersormet ovat poikki.

Joka viides suomalainen asuu pääkaupunkiseudulla, ja alueen väkiluvun ennustetaan kasvavan edelleen. Vehkaoja tutkii, kuinka vihersormia katkovat tiet, talot ja muu infrastruktuuri vaikuttavat villieläinten elämään. Tutkimukseen kuuluu riistakamerakuvauksen lisäksi sammakkoeläinten ja selkärangattomien vesieläinten tarkkailua kosteikoissa.

Vehkaojan lähtöoletus on, että monen villin nisäkkään matka päätyy auton alle, ja osa vaihtaa suuntaa jo vilkkaan tien nähdessään. Hän salakuvasi eläimiä vain urbaaneilla alueilla: Espoossa ja Helsingissä Kehä III:n sisäpuolella, Vantaalla jonkin verran myös valtaväylän pohjoispuolella. Nuuksion ja Sipoonkorven Vehkaoja rajasi tutkimuksensa ulkopuolelle.

Puolet kameroista kuvasi noin kolmen kilometrin mittaisia metsäkäytäviä, puolet puronvarsia.

Valkohäntäkauris Myllymäenojalla.

Valkohäntäkauris Myllymäenojalla.

Vehkaoja kiinnitti jokaisen seurattavan viherkäytävän varrelle kolme kameraa, joiden muistikortit hän tyhjensi kuukauden tai muutaman välein. Kamerat kuvasivat eläimiä yölläkin.

– Välillä näin muistikortilta, että metsäkauris oli seissyt vain varttia aikaisemmin samassa kohdassa kuin minä.

Vehkaoja kiinnitti kamerat tarkoituksella paikkoihin, joiden ohi arveli harvan ihmisen kulkevan, mutta muistikorteille tallentui silti kameran ihmettelijöitä, humalaisia toikkaroijia ja puskapissijöitä.

Espoonjoella riistakamera kuvasi luvatonta ravustusta. Vehkaoja poisti välittömästi ihmisten kuvat.

Kuusi kertaa tutkijaa odotti tyhjä puu: kolme kameraa katosi Helsingistä ja toiset kolme Vantaalta.

– Ehkä jotkut tajusivat tehneensä jotain epäilyttävää kameran edessä? Aineiston menetys harmittaa, mutta olen iloinen siitä, että vain kuusi kameraa vietiin.

– Kun Tukholmassa yritettiin tutkia urbaaneja eläimiä, puolet riistakameroista varastettiin jo ensimmäisen kuukauden aikana. Tutkimuksesta ei tullut mitään.

Rohkeat ketut ja supikoirat eivät väistä


Cityketun ja -supikoiran elämään Mia Vehkaoja on ehtinyt perehtyä kaikkein tarkimmin. Valokuvat paljastavat, että molemmat kuljeskelevat pääkaupunkiseudulla ihmisistä, koirista ja toisistaan välittämättä.

Tieto on yllättävä. Aiempien tutkimusten mukaan villit koiraeläimet välttelevät sekä kesyjä koiria että toisiaan, mutta ilmeisesti pääkaupunkiseudun cityrepolaiset ja -supikoirat ovat tottuneet vähän kaikkeen.

Jotkut helsinkiläiset koiranulkoiluttajat ovat kertoneet, että kettu on seuraillut heidän koiriaan. Esimerkiksi kettua muistuttava, jo edesmennyt Foxy-koira sai villiketun seurakseen monella aamulenkillä Malminkartanossa. Supikoiria on kesytetty pullanpaloilla Seurasaaressa.

Vehkaoja ylättyi myös siitä, että metsikön halki kulkeva katu ei lisännyt kettujen ja supikoirien kuolemia auton alle. Ilmeisesti älykkäät koiraeläimet ehtivät pois alta, jos autot ajavat korkeintaan 40–50 kilometriä tunnissa. Supikoirat ja ketut eivät näytä välttelevän teitä.

Supikoira on neljänneksi yleisin riistakameroiden kuvaama eläin pääkaupunkiseudulla. Kuva Antti Rintala.

Supikoira on neljänneksi yleisin riistakameroiden kuvaama eläin pääkaupunkiseudulla. Kuva Antti Rintala.

Haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu supikoira on pääkaupunkiseudulla selvästi kettua yleisempi. Vuosaaren luonnonsuojelualue Helsingissä on ainoa poikkeus, jossa elää paljon kettuja, mutta ei riistakameroiden perusteella yhtäkään supikoiraa.

Ensimmäiset supikoirat tuotiin Suomeen tarhaeläimiksi, mutta jotkut ovat tassutelleet itse maahan idästä. Supikoiraa pidetään pesärosvona ja tautien levittäjänä.

Kaupunki on supikoirille ja ketuille kuin katettu buffetpöytä. Niille maistuvat niin pienet jyrsijät, ihmisten ruoantähteet kuin omenapudokkaat.

– Ajattelen monen muun tutkijan lailla, että supikoiraa ei saada enää hävitettyä Suomesta. Niitä metsästetään vuosittain yli 200 000, mutta kanta vain kasvaa, Vehkaoja toteaa.

Mäyrä tutki omakotitalojen pihoja Helsingissä


Suurin peto, jonka riistakamerat tallensivat, on mäyrä. Uros voi kasvaa 17-kiloiseksi, mutta yleensä raitanaamainen näätäeläin jää noin kymmenkiloiseksi.

Mäyrä viihtyy hyvin kaupungeissa, joissa niitä elää lähes yhtä tiheässä kuin maaseudulla. Kaikkiruokaiselle tonkijalle riittää ruokaa yllin kyllin. Se kaivaa luolia, joissa myös kettu ja supikoira majailevat.

– Vantaa on mäyrien valtakuntaa. Niitä asuu myös Espoossa ainakin Lintuvaarassa sekä kotini lähellä Kaitaalla, jossa naapurini on nähnyt mäyrän monta kertaa aamukävelyllään. Se on selvästi tottunut ihmisiin.

Vehkaojan riistakamera kuvasi mäyrää Helsingissä Myllypurossa. Myös myllypurolainen Eino Huikko on valokuvannut mäyrää, joka liikkui omakotitalojen pihoilla viime kesänä.

Eino Huikko kuvasi ikkunan läpi pihallaan kulkevan mäyrän Helsingin Myllypurossa.

Eino Huikko kuvasi ikkunan läpi pihallaan kulkevan mäyrän Helsingin Myllypurossa.

– Näin mäyrän ensimmäistä kertaa elämässäni elokuisena iltana. Se kulki omakotitaloni aidatulla pihalla eikä selvästikään keksinyt, miten pääsisi pois, koska olen laittanut kanaverkon kiertämään pihaa. Mäyrä pyrki vilpolan alle, mutta sen perustukset ovat betonia. Se heitti kevyen koirapatsaan sivuun ohi mennessään.

Huikko valokuvasi kotinsa ikkunasta, kuinka mäyrä sai lopulta nostettua kanaverkkoa kuonollaan sen verran, että pääsi jatkamaan matkaa naapurin pihalle. Hän jakoi mäyräkuvansa omakotitaloalueen Facebook-ryhmässä, jossa niihin reagoitiin tykkäyksin ja hymiöin.

– Mäyrä on kulkenut monella pihalla, mutta en ole kuullut, että siitä olisi aiheutunut kenellekään harmia, Huikko sanoo.

Tutkija Vehkaoja kertoo, että Englannissa kaikkiruokaisia mäyriä pidetään puutarhoja kaivelevina tuholaisina, mutta silti paikalliset ihmiset vastustavat, jos heille ehdotetaan mäyrien siirtämistä.

– Tavallisesti ihmiset arvostavat luontoa lähellään. Villieläinten lähelle ei tietenkään kannata pyrkiä, ettei niille tule tarve puolustautua. En ole kuullut, että mäyrästä olisi mitään vaaraa ihmisille tai lemmikeille, elleivät metsästäjät ahdistele sitä, Vehkaoja sanoo.

 

Klikkaa kartan eläinkuvakkeista esiin riistakameroiden kuvaamia nisäkkäitä.

Kauniissa metsässä ei asu ketään


Mätäjoki virtaa Helsingin Talissa hiljakseen lehdon halki. Lehdet kiiltävät kuuron jälkeen kuin sademetsässä. Kaatunut haapa kasvaa sammalta ja kääpiä. Rehevä joenvarsi näyttää luonnontilaiselta, mutta on autio. Riistakamera kuvasi koko vuoden aikana vain yhden nisäkkään, oravan.

Mia Vehkaoja näyttää kartasta, että metsikkö jää sumppuun Pitäjänmäentien, Taimistontien ja Peltotien väliin. Silläkin on merkitystä, että Pitäjänmäentien ali kulkee niin ahdas siltarumpu, että harva eläin pystyy kulkemaan sitä pitkin.

Vehkaojan riistakameratutkimus osoittaa, miten ihmisten pitäisi toimia, jotta myös villit nisäkkäät pystyisivät asumaan kaupungissa. Pajukon ja muun ryteikön ympäröimät puronvierustat ovat eläimille tärkeämpiä paikkoja kuin vedettömät metsiköt. Siksi Vehkaoja säilyttäisi joka puronvarren ympärillä vähintään sadan metrin metsäkaistaleen. Lisäksi hän suojelisi alueet, joilla kamerat ovat kuvanneet paljon eri eläinlajeja tai harvinaisia lajeja.

Helsingissä elää vähiten villejä nisäkkäitä. Ne eivät pääse Mätäjoen varrelle Taliin. Kuva Antti Rintala

Helsingissä elää vähiten villejä nisäkkäitä. Ne eivät pääse Mätäjoen varrelle Taliin. Kuva Antti Rintala

– Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat olleet todella kiinnostuneita tutkimuksestani.

Vehkaoja on havainnut, että hän ja kaupunkisuunnittelijat miettivät viheralueita varsin erilaisella mittakaavalla. Vehkaoja tarkastelee eläimille tärkeitä elinympäristöjä viidensadan metrin säteellä, mutta kaupunkisuunnittelijat Espoossa kysyivät häneltä juuri, millaista luontoa heidän pitäisi säilyttää kahdenkymmenen metrin alueella eläimille tärkeiden paikkojen ympärillä.

– Luonto ahdetaan kaupunkisuunnittelussa niin ahtaalle, että sitä ei kohta enää ole.

Saukko kalastaa Ison Omenan kupeessa


Huoltoasema, kerrostaloja, räikeänkeltainen silta. Espoon Gräsanojaa ympäröivä pusikko Ison Omenan kauppakeskuksen lähellä on kaukana neitseellisestä luonnosta, mutta silti täällä elää saukkoja, rusakkoja, kettuja, supikoiria ja metsäkauriita.

Saukko viihtyy Espoon Gräsanojassa. Kuva Antti Rintala

Saukko viihtyy Espoon Gräsanojassa. Kuva Antti Rintala

Mia Vehkaoja osoittaa ovaalinmuotoista painaumaa savisella ojantörmällä: kauris lepäsi siinä äskettäin.

Riistakameran kuvaama saukko ilahduttaa Vehkaojaa erityisesti, koska leikkisä vesipeto oli aiemmin uhanalainen. Saukko pääsee vilkkaan Länsiväylän toiselle puolelle alikulkukäytävää pitkin, mikä on tärkeää, sillä se liikkuu yön aikana kymmenenkin kilometriä.

– Alikulku on niin iso, että myös kauriit pystyvät käyttämään sitä, ehkä hirvetkin. En kyllä tiedä, kuinka innoissaan ne olisivat ahtaasta väylästä, Vehkaoja pohtii.

Riistakamerat kuvasivat saukkoja myös Vantaalla, ja niitä on nähty aiemmin Helsingissäkin. Saukko on yhdenneksitoista yleisin riistakameroiden kuvaama nisäkäslaji.

Listan kymmenenneksi yleisin laji on toinen iloinen yllätys. Se on sukua saukolle.

– Näätiä on pidetty erämaisten havumetsien lajina, mutta niitä elääkin koko pääkaupunkiseudulla. Lisäksi yhdessä kuvassa näkyy kaksi näätää, vaikka sillä on erakon maine. Näätää ei taideta tuntea kovin hyvin, koska se liikkuu lähinnä öisin.

Myös muutama minkki tallentui automaattikameran kuviin. Haitalliseksi vieraslajiksi määritelty minkki viihtyy parhaiten saaristossa ja merenrannoilla, joita Vehkaojan riistakamerat eivät kuvanneet.

Kuuluvatko villieläimet kaupunkiin?


Tämä metsä kuhisee villejä nisäkkäitä, vaikka niitä ei näe. Riistakameran muistikortille tallentui vuodessa ennätykselliset 464 eläinyksilöä: kettu, metsäjänis, metsäkauris, mäyrä, jokin myyrä, orava, rusakko, supikoira ja valkohäntäkauris. Läheinen kamera kuvasi lisäksi hirven ja kärpän.

Vantaan Askistossa elää eniten villejä nisäkkäitä. Kuva Antti Rintala

Vantaan Askistossa elää eniten villejä nisäkkäitä. Kuva Antti Rintala

Kehä III kuuluu selvästi ihmisille, mutta he pysyvät autoissaan. Riistakamera ei kuvannut vuoden aikana ensimmäistäkään kaksijalkaista. Sen sijaan se saattoi kuvata puolen tunnin sisällä mäyrän, ketun ja supikoiran. Yhdessä kuvassa kaksi supikoiraa alkaa rähinöidä keskenään. Kaurislauma nukkui öitään kameran alla.

Villien nisäkkäiden oma kaupunki sijaitsee Vantaan Askistossa. Kehä III estää eläimiä jatkamasta matkaansa eteenpäin mustikkaa ja saniaista kasvavasta valoisasta sekametsästä.

Kuuluvatko villieläimet kaupunkiin? Tutkija Vehkaojan mielestä kyllä. Hän sanoo, että kaupungistuminen on maailmanlaajuisesti tärkein syy luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, eikä luonto selviä, ellei sitä suojella myös kaupungeissa.

– Uhanalaisten lajien määrä kasvaa vuosi vuodelta Suomessakin. Luonto on kokonaisuus, jossa lajien puuttuminen vie ekosysteemin epätasapainoon ja pahimmillaan romahtamiseen. Jos luonto kuolee, kuolee lopulta ihminenkin.

Vehkaoja muistuttaa, että ihmiset saavat luonnosta tutkitusti monenlaista hyvää. Stressi helpottaa, allergiat ja muut immuunisairaudet vähenevät. Sitten hän kääntää kysymyksen toisinpäin:

– Suurin osa eliölajeista on ollut maapallolla ihmisiä kauemmin, joten miksi niiden pitäisi väistyä ihmisten tieltä? Miksi ihmiset saavat määrätä, mitä eläimiä missäkin saa asua? Luontoa ei voida säästää siten, että sinne valitaan vain lajeja, joita ihmiset haluavat. Maapallo ei toimi niin.

Otsikkoa muokattu 26.9. klo 16.30. Valkohäntäpeura mainittu valkohäntäkauriin toisena nimityksenä 27.9. klo 9.30.

Riistakamerat ottivat vuodessa yli 200 000 kuvaa.

Riistakamerat ottivat vuodessa yli 200 000 kuvaa.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.