Mielipide: Elämänkatsomustietoa ja uskontoa ei pidä yhdistää
Kirkko ja kaupungissa pohdittiin, pitäisikö koulussa siirtyä yhteiseen katsomusaineeseen. Nykyäänhän uskontoja ja elämänkatsomustietoa opetetaan erikseen.
Valitettavasti kirjoitus jäi yksipuoliseksi, koska kaikki haastatellut kannattivat yhteistä ainetta. Myös lähestymistapa oli outo. Katsomusopetusta pidettiin lähinnä eri uskontojen ja muiden katsomusten esittelynä.
Hyvän katsomusopetuksen lähtökohta ei kuitenkaan ole valmiit opit vaan lasten ja nuorten oma elämä. Siinä pohditaan, mistä identiteetti rakentuu ja mikä kaikki vaikuttaa maailmankatsomukseen; on tärkeää tarkastella mediaa, tiedettä, taidetta, politiikkaa, nuorisokulttuureita, musiikkia ja niin edelleen.
Toki pitää tietää uskonnoistakin, mutta ne ovat vain pieni osa aatteiden ja arvojen kirjoa. Kun nuoret pohtivat, mikä heille on tärkeää ja tavoiteltavaa, mistä syntyy hyvä elämä ja mikä on oikein ja väärin, he puhuvat enimmäkseen kaikesta muusta kuin uskonnosta.
Tämä on myös syy, miksi vastustan yhteistä katsomusainetta. Kansainvälinen esimerkki ja kotimainen keskustelu viittaavat siihen, että yhteisaineesta tulisi uskontopainotteinen, mikä siis on katsomusopetukselle väärä perusta.
Arno Kotro
filosofian ja ET:n opettaja
Helsinki
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Oppilaat kokivat, että yhteiset oppitunnit lisäsivät yhdenvertaisuutta” – Tuore väitöstutkimus selvitti koululaisten käsityksiä yhteisestä katsomusaineesta
AjankohtaistaYhteisopetuksessa on myös ongelmia, joista isoin liittyy opettajiin.
