Julkisuudessa on puitu, ovatko koulujen itsenäisesti yhdistämät katsomustunnit laittomia. Vesa Åhsin mielestä kysymys on tärkeä, mutta hän ei ota siihen kantaa.
”Oppilaat kokivat, että yhteiset oppitunnit lisäsivät yhdenvertaisuutta” – Tuore väitöstutkimus selvitti koululaisten käsityksiä yhteisestä katsomusaineesta
Yhteisopetuksessa on myös ongelmia, joista isoin liittyy opettajiin.
Kun julkisuudessa puhutaan uskonnonopetuksesta, monella on asiasta mielipide. Äänessä on professoreita, ministereitä, eri katsomusaineiden opettajia, luterilaisen kirkon virkamiehiä, poliittisten puolueiden edustajia, opetusviraston asiantuntijoita ja kansalaisjärjestöjen aktivisteja.
Yksi porukka pääsee harvemmin kertomaan näkemyksiään – se, jota asia varsinaisesti koskee.
– Oppilaiden ääni kuuluu tässä keskustelussa harvoin, toteaa tuore kasvatustieteiden tohtori Vesa Åhs.
Åhs työskentelee opettajana ja opettajankouluttajana Helsingin normaalilyseossa. Hän tutki väitöskirjassaan niin sanottua osittain integroitua katsomusopetusta. Se tarkoittaa, että eri uskontojen ja elämänkatsomustiedon (et) oppilaat opiskelivat osan katsomustunneistaan yhdessä.
Lain mukaan Suomen koululaisille ja lukiolaisille tulee opettaa heidän omaa uskontoaan. Yleisesti on tapana, että luterilaiset menevät omille uskonnontunneilleen, muslimit omilleen, juutalaiset omilleen ja niin edelleen. Uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat menevät et-tunneille.
Kun oppilaat kokivat, että opettaja suhtautui eri katsomuksiin yhdenvertaisesti, yhteisistä katsomustunneista tykättiin.
Kaikkia järjestely ei miellytä. Useat koulut eri puolilla Suomea ovat alkaneet yhdistellä oppitunteja siinä määrin kuin katsovat sen olevan opetussuunnitelman puitteissa mahdollista.
Kaikkia koulujen omatoimisuus ei miellytä. Yhdistettyjen katsomustuntien pioneeri, Kulosaaren yhteiskoulu, on saanut osakseen rankkaa kritiikkiä. Koulu on selvittänyt eduskunnan oikeusasiamieheltä ja aluehallintavirastolta, rikkooko opetusjärjestely lakia. Kyseiset tahot antoivat koululle puhtaat paperit, mutta esimerkiksi uskontojen välisen yhteistyöjärjestön USKOT-foorumin puheenjohtaja Yaron Nadbornik on edelleen sitä mieltä, että Kulosaaren järjestely on laiton.
– Kysymys siitä, ovatko nämä kokeilut laillisia, on äärimmäisen tärkeä, mutta minä en tutkinut sitä, Åhs sanoo.
Sen sijaan Åhs halusi selvittää, mitä oppilaat ajattelivat yhteisopetuksesta.
– Katsomusopetus on aihe, joka herättää tunteita. Kun aiheesta keskustellaan, olisi tärkeää, että taustalla olisi tutkittua tietoa.
Oppilaat kokivat, että yhteiset oppitunnit lisäsivät yhdenvertaisuutta
Vesa Åhs haastatteli väitöstutkimustaan varten noin 200 7–9-luokkalaista oppilasta neljästä helsinkiläiskoulusta, joissa katsomusopetusta oli tavalla tai toisella yhdistelty. Osan kanssa Åhs jutteli kasvotusten, toisilta keräsi kommentteja kyselyillä. Hän keräsi kommentteja myös oppilaiden huoltajilta ja opettajilta.
Opetushallitus on hyväksynyt oman opetussuunnitelman 13 uskonnolle ja et:lle. Oppitunteja yhdistelevät koulut korostavat, että katsomusaineita opetetaan yhdessä vain siinä määrin, kun opetussuunnitelmat ovat yhteneväiset.
Åhs toteaa, että kyse on viime kädessä opetussuunnitelman tulkinnasta.
– Tutkimissani kouluissa pyrittiin siihen, että opetussuunnitelman osat, jotka ovat erilaisia, opetetaan erikseen tai eriytetään eri tavoin. Näkisin, että näissä kouluissa se on toteutunut verrattain hyvin, Åhs kertoo.
– Joissain kouluissa opetus yhdistettiin tietyillä vuosiluokilla, toisissa taas oltiin saman vuoden aikana välillä omissa ryhmissä ja välillä yhdessä. Kyse on siis ennemminkin erilaisista hybridimalleista kuin puhtaasta yhteisopetuksesta.
Vesa Åhsin tutkimuksen mukaan enemmistön ja eri vähemmistöjen edustajat suhtautuivat yhteisopetukseen jotakuinkin yhtä myönteisesti.
Åhsin tutkimuksen mukaan valtaosa oppilaista piti yhteisopetuskokeiluja hyvinä.
– Päällimmäinen tulos oli, että oppilaat kokivat, että yhteiset oppitunnit lisäsivät yhdenvertaisuutta koulussa. He tykkäsivät, kun pääsivät keskustelemaan katsomuksista ystäviensä kanssa, joiden kanssa viettävät muutenkin aikaa.
Åhs arvelee, että myönteiset tunnelmat voivat jossain määrin johtua siitä, että vaihtelu virkistää. Tutkitut oppilaat olivat opiskelleet katsomusaineita omissa ryhmissään koko alakoulun.
Oppilaat kertoivat myös oppineensa yhteistunneilla asioita, joita eivät olisi oppineet omilla katsomustunneillaan. Tällaisia olivat esimerkiksi se, millaista on käytännössä elää toisen uskonnon jäsenenä, ja miten eri tavoin uskovien kanssa voi keskustella.
Opettajalla oli iso merkitys siinä, miten oppilaat suhtautuivat yhdistettyyn opetukseen. Kun oppilaat kokivat, että opettaja suhtautui eri katsomuksiin yhdenvertaisesti, yhteisistä katsomustunneista tykättiin.
On hirvittävän vaikea sanoa, mikä olisi paras malli.
– Vesa Åhs
– Se, että opettaja suhtautui oppilaisiin myönteisesti ja empaattisesti ja huomioi heidät yksilöinä, oli tärkeää. Nämä ovat perusasioita, jotka muutenkin liittyvät koulussa viihtymiseen, Åhs kertoo.
Åhsin tutkimuksen mukaan enemmistön edustajat – siis luterilaiset – ja eri vähemmistöjen edustajat suhtautuivat yhteisopetukseen jotakuinkin yhtä myönteisesti. Tulos oli sama sekä oppilaiden että vanhempien osalta.
Osa Åhsin haastattelemista oppilaista oli kuitenkin sitä mieltä, että vanha malli oli parempi. Kyse ei ollut siitä, että oppilaat olisivat kokeneet olonsa turvattomiksi tai uhatuiksi yhteistunneilla.
Sen sijaan oppilaat kokivat, että omissa rymissään he saivat tarkinta tietoa omasta traditiostaan – ja se oli heille tärkeää.
Siitä päästäänkin yhteisopetuksen kenties kinkkisimpään ongelmaan: opettajien pätevyyteen.
Jos Vesa Åhsille tarjottaisiin yksinvaltiaan oikeuksia päättää, miten katsomusopetus järjestettäisiin, hän kieltäytyisi kunniasta.
Ainoa fiksu ratkaisu: tunnilla on monta opettajaa
Vesa Åhsin mielestä asia on selvä: jos opettaja opettaa jotakin tiettyä katsomusainetta, hänen tulee olla siihen pätevä.
Se tarkoittaa, että opettajan on pitänyt opiskella vähintään 60 opintopistettä kyseisen katsomusaineen opintoja yliopistossa. 60 opintopisteen suorittamiseen menee keskimäärin yksi lukuvuosi.
Ei ole mahdotonta, että monikulttuurisella asuinalueella yhdistetylle katsomustunnille osallistuisi luterilaisia, ortodokseja, katolilaisia, muslimeja, juutalaisia, buddhalaisia ja et:n opiskelijoita.
Opettaja on saanut viettää hyvän tovin yliopistolla, jotta pystyy opettamaan koko konkkaronkkaa pätevästi.
– Monilla opettajilla on useiden katsomusaineiden pätevyyksiä, mutta kenelläkään ei ole kaikkien. Enin, josta itse olen kuullut, on neljä, Åhs sanoo.
Åhsin mielestä ainoa fiksu ratkaisu tällaisiin tilanteisiin on se, että useampi opettaja suunnittelee ja pitää oppitunteja yhdessä. Oppitunti voidaan myös aloittaa yhdessä, minkä jälkeen oppilaat vetäytyvät pohtimaan teemoja tarkemmin omiin ryhmiinsä.
Tällainen järjestely ei säästä opetusresursseja eikä tee katsomusopetuksen järjestämisestä yhtään yksinkertaisempaa. Se mahdollistaa kuitenkin kaksi asiaa, joita Åhs pitää tärkeinä: eri katsomuksia edustavat oppilaat pääsevät keskustelemaan keskenään, mutta kukin oppilas saa myös kunnollista opetusta omasta traditiostaan.
Paljon sen kummempia vinkkejä Åhs ei halua antaa opetuksen järjestäjille. Jos hänelle tarjottaisiin yksinvaltiaan oikeuksia päättää, miten katsomusopetus järjestettäisiin, hän kieltäytyisi kunniasta.
– On hirvittävän vaikea sanoa, mikä olisi paras malli. Toivoisin kuitenkin, että opetuksen järjestämisestä annettaisin selkeitä ylätason ohjeita ja yhteisopetuskokeiluja voitaisiin edistää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jos ei loista koulussa, niin myöhemminkin ehtii – kirjailija ja näyttelijä Anna-Leena Härkönen sai matikasta vitosia ja koomikko Sami Hedberg tärisi esiintyessään
Hyvä elämäYliopistopappi Leena Huovisen mukaan nuoriso on erilaista kuin ennen. Itsensä brändääminen, suorituskeskeisyys ja uupuminen ovat yleistyneet.
