Mielipide: oppi ja taidot eivät katoa eläkkeelle jäädessä – eräs perhekodissani asuva ikäihminen hyppäsi laskuvarjolla
Takanani on noin kuusi vuotta ikäihmisten perhehoitajana. Olen kuunnellut sotakokemuksia, tarinoita asuntovaunumatkailusta, Ranskan viinitilamajoituksista, kilpasuunnistuksesta ja lentoharrastuksesta. Eräs perhekodissani asuva ikäihminen hyppäsi laskuvarjolla.
Olen auttanut, hoitanut, syöttänyt, juottanut ja saattanut lopulta rajan taakse. Kyllä, omassa kodissa voi tosiaan hoitaa vanhuksia.
Perhekodissa saa hyvää ruokaa, lääkkeet ajallaan, puhtaat lakanat ja turvallisen suihkussa käynnin. Siellä saa seuraa muista vanhuksista tai omaa rauhaa omassa huoneessa tuttujen esineiden ja valokuvien keskellä. Perhehoitaja toimii yhteistyössä omaisten, sairaanhoidon ja sosiaalitoimen kanssa.
Missä tahansa hoitomuodossa pidän tärkeimpänä sitä, että vanhus ei muutu esineen tavoin heiteltäväksi, vaan häntä kunnioitetaan ja hänestä huolehditaan loppuun asti.
Lääkärin päästä ei haihdu oppi heti, kun hän tulee vanhaksi, eikä ydinfyysikon pää tyhjene, kun tämä jää eläkkeelle. Keksijästä ei tule tyhmä, kun hänen jalkansa lakkaavat kantamasta. Muusikko osaa soittaa, vaikka konserttisali olisi kutistunut ja yleisön päät harmaantuneet. Hänen sisällään soi, ja yleisö taputtaa pyörätuoleissaan.
Helena Jaakkola
Perhehoitaja, Hyvinkää
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Me vanhukset emme ole rupuporukkaa, olemme lipunkantajia” – Kolme eläkeläistä kertoo, mitä he ovat elämänsä aikana oppineet
Hyvä elämäEläkeläiset Aino Tukiainen, Matti Tikkanen ja Sirkka Nykänen sanovat sanansa elämästä ja sen vääjäämättömästä kulusta.
