Digiopastaja Lea Grönlund (vas.) opasti Marja Sarrosta kännykän käytössä Kampin palvelukeskuksessa elokuun puolivälissä.
Vapaaehtoiset auttavat älypuhelimen käytössä – ”Ei kenenkään tarvitse osata tai oppia kaikkea”
Ilman digitaitoja on yli puoli miljoonaa suomalaista, joista valtaosa on ikäihmisiä.
Arkiasioiden sähköinen hoitaminen alkaa olla uusi kansalaistaito. Pitää omistaa älypuhelin ja osata käyttää sitä. Puhelimella maksetaan bussiliput ja parkkimaksut ja hoidetaan pankkiasiat.
Puhelimeen tulevat viestit niin verottajalta ja Kelalta kuin tieto pakettien noutopaikoista.
Tilastojen mukaan ilman digitaitoja on yli puoli miljoonaa suomalaista, joista valtaosa on ikäihmisiä. Myös nuorempien taidot voivat olla heikkoja tai ovat päässeet vanhentumaan.
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo ihmetteli kesäkuussa Helsingin Sanomissa, ettei asia kiinnosta politiikkoja. Hänen mukaansa seuraavalla hallituskaudella jokaiseen kuntaan pitää järjestää digitukea.
Uudellamaalla digiapua saa sekä kaupungeilta että järjestöiltä, muun muassa ikäihmisten tietotekniikkayhdistys Enter ry:ltä. Se on vapaaehtoisjärjestö, jolla on noin 80 opastuspaikkaa.
– Digineuvonnan saatavuus vaihtelee eri puolilla maata ja siksi tiedon jakaminen neuvontapaikoista pitäisi olla yhdellä toimijalla, mieluiten kunnalla tai kaupungilla, sanoo Enter ry:n toiminnanjohtaja Juulia Andersson.
Enterin opastuksissa ikäihmiset neuvovat ja opettavat toisia ikäihmisiä. Niihin voi mennä suoraan tai varata ajan etukäteen. Ongelmia ratkotaan asiakkaan omassa tahdissa ja pyritään siihen, että tämä oppii hoitamaan asian itse. Jos ei yhdellä kerralla, aina voi tulla uudestaan.
Moni aloittaa kertomalla olevansa tyhmä. Niin ei ole, yhteiskunta vain vaatii liikaa. - Juulia Andersson
– Ei kenenkään tarvitse osata tai oppia kaikkea, riittää että opettelee itselle tärkeitä asioita. Moni aloittaa kertomalla olevansa tyhmä. Niin ei ole, yhteiskunta vain vaatii liikaa, toteaa Juulia Andersson.
Hänen mukaansa pakko on huono kannustaja digitaalisuuden opetteluun.
– Nopea siirtyminen Suomi.fi-palveluun ennemmin ahdistaa kuin kannustaa, jos sitä ei ennestään tunne.
Andersson toteaa, että motivointiin pitää olla jokin kiinnostava asia, esimerkiksi yhteydenpito lastenlapsiin. Kuvaaminen ja kuvien lähettäminen ovat hyvä alku.
– Omiin taitoihin luottaminen vahvistuu sitä mukaa, kun oppii uusia asioita. Opastaja on paitsi opettaja myös kannustaja.
Tilastojen mukaan ilman digitaitoja on yli puoli miljoonaa suomalaista, joista valtaosa on ikäihmisiä. Myös nuorempien taidot voivat olla heikkoja tai ovat päässeet vanhentumaan.
Helsingin itäisissä seurakunnissa toteutettiin erityisprojekti vuosina 2021–2023. Sen tavoite oli digisyrjäytymisen estäminen ja sosiaalisen osattomuuden vähentäminen.
Mikaelin seurakunnan diakoni Susanna Inkovaaran mukaan projektin aikana koulutettiin yli 30 opastajaa, joista kolme toimii vapaaehtoisina opastajina Matteuksenkirkon Varustamon sisäaulassa aina tiistaisin kello 11–13.
– Opastajat ovat vapaaehtoisia, monet aika nuoria, mutta kärsivällisiä. Heillä on aikaa ja taitoa kohdata erilaisia ihmisiä. Meillä opastetaan kaikkia mukaan otettavia laitteita. Kotikäyntejä ei tehdä.
Projektin aikana kävi selväksi, että monet kärsivät yksinäisyydestä. Digiopastuksessa yhdistyvätkin sekä hyöty että ilojen ja surujen purkaminen.
Yksi osallistuja tiivisti hyödyn: kirkko opetti kerran lukemaan ja nyt se tekee saman uudestaan.
Asioissa edetään askel kerrallaan
Lea Grönlund on toiminut vapaaehtoisena digiopastajana jo yli 20 vuotta. Eläkkeelle jäädessään hän oli käytön pääsuunnittelija Metsähallituksessa. Erinäisten yhteensattumien jälkeen hän päätyi opastajaksi Enter ry:hyn ja perehtyi vuosituhannen vaihteessa myös kännyköihin.
– Ihminen voi tulla arkana ja vähätellä omaa osaamistaan. Silloin pitää kuunnella ja hieman tutustua, että alkujännitys poistuu. Näin luodaan luottamuksellinen opastustilanne. Asioissa edetään askel kerrallaan ja kysymyksiin ”mitä, miten ja miksi” löytyvät vuorollaan vastaukset, sanoo Grönlund.
– Rohkaisu on tärkeää. Ihminen saa tunteen, että minä opin ja osaan!
Grönlund toimi opastajana alkuun myös Itä-Helsingin seurakuntien projektissa. Nykyisin hän vastaa Enter ry:n älypuhelinopastuksista Kampin palvelukeskuksessa.
– Silti joku nykäisee hihasta aina kun käyn kirkolla. Tiedon tarve digilaitteista on suuri.
Mitä opastaja itse saa vapaaehtoistyöstään?
– Tärkeimpänä on hyvä tunne, kun saa opastettavan innostumaan ja oppimaan. Jatkuvasti tulee vastaan uusia sovelluksia, joista itse oppii ja vanhatkin pysyvät ajan tasalla. Kyllästymään ei pääse ja opastajaryhmään kuuluminen on tosi hyvä ja tärkeä asia. Samoin se, että voi kysyä toisilta opastajilta, jos ei itse osaa jotain.
”Ihminen voi tulla arkana ja vähätellä omaa osaamistaan. Silloin pitää kuunnella ja hieman tutustua, että alkujännitys poistuu”, Lea Grönlund sanoo.
Digiavun tarve näkyy diakoniatyössä
Seurakuntien diakonian työntekijät näkevät, miten ihmiset putoavat yhteiskunnan ulkopuolelle, kun taidot eivät riitä. Jos auttavia läheisiä ei ole, ihminen on varsin avuton.
– Voi, kun kaikilla olisi auttavaisia sukulaisia tai naapureita, jotka osaisivat opettaa. Ikäihmiset pelkäävät myös huijauksia, eikä syyttä, tiivistää tilanteen Olarin seurakunnan diakoniatyöntekijä Tytti Kohonen.
Diakoniatyöntekijät tekevät minkä voivat. He auttavat lomakkeiden täytössä ja välillä opastavat myös laitteiden kanssa.
– Aina kannattaa kysyä neuvoa. Moni osaa auttaa ja jos on tarpeen, neuvoo eteenpäin, kertoo Vantaankosken seurakunnan diakoniatyöntekijä Kati Pyykkö.
Hän näkee työssään, että avun tarve on suuri.
– Mitä vanhempi ihminen, sen todennäköisemmin hän ei työvuosinaan ehtinyt perehtyä tietotekniikkaan. Kaikilla ei ole varaa laitteisiin tai halua perehtyä niihin. Syitä on monia.
Vantaan Tikkurilan kirkolla on kaikille avoin kohtaamispaikka joka keskiviikko puolilta päivin.
– Paikalla on diakoniatyöntekijä ja mahdollisuuksien mukaan myös digihelppi-vapaaehtoinen, kertoo diakoniatyöntekijä Elli Eskelinen.
Vantaalla kertaluoteista tukea saa Keikka-Avun vapaaehtoisilta. He tulevat tilauksesta kotiin Länsi-Vantaalla.
Espoonlahden kirkolla opastusta annetaan viikoittaisen maanantailounaan yhteydessä.
– Meillä opastetaan kaikkea, minkä ihmiset voivat tuoda mukanaan. Puhelimia, tabletteja ja läppäreitä. Toiminta sai alkunsa vapaaehtoisista, jotka halusivat auttaa laitteiden kanssa, kertoo diakoni Liisa Pohjonen.
Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa on tarjolla digiopastusta kirjastoissa, asukas- ja yhteisötaloissa, palvelukeskuksissa ja asiointipisteissä.
Enter ry opastaa pitkälti samoissa paikoissa. Alkuun pääsee ja lisätietoa saa soittamalla kunkin kaupungin omaan neuvontanumeroon. Jotkut opastukset ovat avoimia, osaan pitää varata aika. Helsingissä: Digituen neuvontapuhelin on 09 3101 0011, ma–pe klo 9–12. Espoossa: Espoo-info: 09 816 21, ma-pe 8.30–16. Digiapua saa myös Matinkylässä toimivasta Settlementtiliiton Naapuruustalosta Vantaalla: Vantaa-info: 09 839 11, ma, ti, ke, pe klo 8–15.30, to 12–17, aamupäivällä voi jättää soittopyynnön. Kauniaisissa Granin digituki: tunnin mittainen digitukiopastus kirjaston asiakaspalvelussa tai soittamalla numeroon 050 411 6504. Digitukea on tarjolla ma klo 13–15 sekä ke klo 12–15. Opastajana toimii kirjaston työntekijä.
Helsinki Missio tekee kotiopastuksia Helsingissä ja tarjoaa apua niille, joiden on vaikea liikkua. Yhteyden saa puhelimella maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 9–12. Numero on 09 2312 0370
Ruoholahdessa toimii Vanhusten turva -säätiö, jolta saa lainaksi laitteita.
Jaa tämä artikkeli:
