Tiina Tasmuth työskentelee Espoon sairaalassa ylilääkärinä ja Terhokodissa päivystävänä lääkärinä.
Syöpälääkäri Tiina Tasmuth pohtii, mitä on toivo vakavasti sairaan elämässä
Munkkivuoren kirkolla ollaan asian ytimessä 31.10., kun Miksi olen olemassa? -keskustelusarja jatkuu.
1. Keskustelusarjan teema on vaativa. Oliko sinun helppo suostua puhujaksi, kun pyydettiin?
– Se ei ollut vaikeaa, koska tämä kysymys on tuttu. Vaikeasti sairaiden potilaiden lääkärinä olen monesti pohtinut tätä omassakin elämässäni. Toisaalta, kuolevien potilaiden silmissä olen nähnyt usein kysymyksen: Miksi olin olemassa? Tässäkö se oli?
2. Olet syöpätautien erikoislääkäri ja palliatiivisen hoidon asiantuntija. Mihin asioihin aiot keskittyä alustuksessasi?
– Haluan jakaa ajatuksiani siitä, mitä on toivo vaikeasti sairaan ihmisen elämässä ja miten sitä käytännössä lääkärinä pyrin toteuttamaan. Parhaassa tapauksessa sekä potilas että lääkäri pääsevät siinä lähelle vastausta.
3. Millaisia vastauksia tähän kysymykseen olet kohdannut työssäsi syöpäpotilaiden kanssa?
– Vastauksia tähän on yhtä monta kuin potilaitakin. Välittäminen on avain, jonka kautta pääsee luottamuksen ovesta sisään. Sitä kautta saa mahdollisuuden toteuttaa sinä hetkenä parasta mahdollista hoitoa sekä potilaan toiveita.
4. Mikä on ollut sellainen hetki elämässäsi, jossa keskustelusarjan kysymys tuli kuumottavan lähelle?
– Silloin, kun vuonna 1994 olin kymmenien arkkujen keskellä Tallinnassa sairaalan jäähyväishuoneessa, jossa luovutimme omaisille Estonia-laivalla hukkuneita virolaisia. Lähdin sieltä kotiin pastorimieheni ja pienten lasteni luo tämä kysymys mielessä.
Esitelmä- ja keskustelusarja ”Miksi olen olemassa? Etsimme jotain itseämme suurempaa” jatkuu Munkkivuoren kirkossa, Raumantie 3, ke 31.10. klo 11.30, mukana Tiina Tasmuth, isäntänä Leo Glad. Lounas klo 13, hinta 5 e. Muut kerrat: Olli Valtonen 14.11., Tommy Hellsten 28.11.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Venho: Komposti auttoi oivaltamaan elämän tarkoituksen
PuheenvuorotNiiden vuosien aikana, kun sain lapseni, kävin henkisesti sellaisilla rajaseuduilla, joista en ollut tiennyt mitään. Voin kuvitella, että kuolemanrajakokemus on samansukuinen.
