– Nyt pääasia on se, että olen hengissä, sanoo Jani Kokki.
Syövän sairastanut Hunks-tanssija Jani Kokki: "Uskon, että tällä oli jokin suurempi tarkoitus"
Viisi vuotta sitten Jani Kokki sairastui kuolemanvakavasti ja laihtui kolmekymmentä kiloa. Se oli kova paikka elinvoimaiselle nuorelle miehelle, jolle ulkonäkö on työväline.
Syöpä on nyt selätetty, mutta muutama vuosi sitten Jani Kokki oli hyvin sairas. Pitkään rajuina jatkuneet vatsaoireet antoivat olettaa, että jotakin vakavampaa on meneillään. Siitä huolimatta Jani yritti jatkaa normaalia arkea, treenata ja esiintyä showtanssiryhmä Scandinavian Hunksin kanssa sekä jatkaa personal trainerin työtä. Syövästä Jani sai tietää vuonna 2013, keskellä kauneinta kesää.
– Ruoka ja juoma eivät enää pysyneet sisällä. Tiesin kaikki kaupungin vessat, koska jouduin ravaamaan niissä useita kertoja päivässä.
– En kuitenkaan ollut valmistautunut tällaiseen uutiseen.
Ensimmäiset viikot diagnoosin jälkeen menivät järkytyksessä.
– Sitten vain ryhdistäydyin ja päätin, ettei elämä pääty tähän. Ajatukseni oli, että teen parhaani siinä, missä pystyn. Pikkuhiljaa aloin tottua tilanteeseen ja jotenkin turtuakin, Jani kuvailee.
Vähäpukeisesta tanssijasta avannepotilaaksi
Hoitosuunnitelmaan kuului muun muassa kaksitoistatuntinen leikkaus, jossa poistettaisiin monta sisäelintä. Lisäksi Janille tehtäisiin avanteet.
– Olin tehnyt työtä ulkonäölläni viisitoista vuotta. Kun kuulin, millaisen ruljanssin joutuisin käymään läpi ja että joutuisin elämään loppuelämäni vaippapussi mahalla, aloin tajuta, että siihen loppuisivat ne hommat. Tietysti halusin selvittää, olisiko joku muu vaihtoehto.
Löytyi vaihtoehtohoitoja, jotka helpottivat oloa hetkellisesti. Mutta kun oireet palasivat aiempaa pahempina, oli pakko todeta, että se tie oli kuljettu loppuun. Alettiin toteutettaa alkuperäistä hoitosuunnitelmaa.
Jani ei enää pystynyt jatkamaan työtään, joka oli siihen saakka auttanut häntä kanavoimaan ajatuksia pois sairaudesta.
– Olin kotonani kuin vanki putkassa. Kun en päässyt lähtemään minnekään, oli kuolema mielessä liki joka sekunti. Mietin, että tähänkö elämäni päättyisi 33-vuotiaana.
– Monta vuotta kävin ajatuksissani läpi kuolemaa, ja jossain välissä jopa toivoin sitä.
Hänen läheisensä, eritoten rakas isä, eivät voineet olla murehtimatta tilannetta. Se tuntui Janista pahalta. Vielä sitäkin pahempia olivat itsesyytökset, joilta Jani ei saanut rauhaa.
– Aloin syyllistää itseäni sairaudesta ja siitä, miten olin elämääni elänyt. Pidin itseäni huonona ihmisenä.
Vaikka Jani ei päässyt enää liikkumaan kaupungille, hän yritti treenata kotona niin paljon kuin pystyi ja psyykata itseään siihen, että selviää.
– Nostelin viiden litran vesitonkkia ja kipitin portaita kotini rappukäytävässä Eirassa. Katselin dokumentteja urheilijoista ja selviytymistarinoita, joista sai myönteisiä mielikuvia. Yritin luoda positiivista henkeä synkkyyden keskelle päivästä ja tunnista toiseen.
– Vaikka pirun vaikeaa se oli.
Terveenä ihminen pitää helposti itsestäänselvyytenä sitä, että voi mennä joka paikkaan ja nähdä ketä tahansa, matkustella ja tavata ystäviä.
Hyvästit haaveille stunttihommista elokuvissa
Jo nuorena Jani oli haaveillut, että pääsisi vielä joskus rapakon taakse tekemään esiintymisalan töitä: käymään elokuvacastingeissa ja sen jälkeen tekemään temppuja ja stuntteja kamppailulajielokuviin.
– Syöpädiagnoosin saadessani oli ovi noihin juttuihin raollaan. Kävin paljon castingeissa, esiinnyin suositussa miestanssiryhmässä ja tein töitä isolle mallitoimistolle, Jani kertoo.
Hän kertoo pohtineensa paljon sitä, missä olisi nyt, jos ei olisi sairastunut.
– Olin edennyt aika hyvin siihen suuntaan, mistä olin haaveillut, vaikka tietysti paljon olisi ollut vielä tehtävää. Toisaalta nuo haaveeni olivat vähän pinnallisia juttuja. Nyt pääasia on se, että olen hengissä, hän miettii.
Yhdysvaltoihin Janilla on edelleen suhteita. Eräs suosittu pop-artisti on perustanut Las Vegasiin showryhmän, johon hän on kysynyt Jania mukaan – tietäen tämän tilanteen. Periaatteessa Jani voisi siis palata. Mutta jokin on muuttunut.
– Jollakin tavalla näen sen ajan jo menneen ohi. Se työ oli stressaavaa suorittamista, ja kaipaan nyt elämääni tasapainoa. Haen ehkä vähän eri asioita kuin silloin, joten ehkä se ovi on laitettu kiinni minun kohdallani.
Jani kertoo pienestä pojasta saakka rukoilleensa mielessään iltarukoukset.
Tavallinen arki tuntuu houkuttelevalta
Sairastuminen on opettanut Jania arvostamaan pieniä asioita.
– Terveenä ihminen pitää helposti itsestäänselvyytenä sitä, että voi mennä joka paikkaan ja nähdä ketä tahansa, matkustella ja tavata ystäviä. Sitten kun itselle tai lähipiirille tapahtuu jotakin vakavaa, alkaa puntaroida asioita ja arvostaa niitä aivan uudella tavalla.
Tällä hetkellä Jani seurustelee. Hän haaveilee omasta perheestä ja perheen kanssa vietetystä normaalista arjesta.
Jani uskoo, että kaikella, mitä hän on sairastumisen keskellä käynyt läpi, on jokin suurempi tarkoitus. Hän kertoo rukoilleensa mielessään iltarukoukset pienestä pojasta saakka.
– Olen kiittänyt tiettyjä tahoja. Olen käynyt läpi päivän kulkua ja ollut kiitollinen kaikesta tapahtuneesta.
– Uskon kyllä Jumalaan, vaikka en käykään sunnuntaisin kirkossa. Mutta ehkä semmoinenkin aika voisi vielä tulla.
Kuka? Jani Kokki, 38, asuu Helsingissä ja työskentelee personal trainerina.
Mitä? Kokki on tunnettu Scandinavian Hunks -tanssiryhmästä. Oli aiemmin yhdysvaltalaisen Chippendales-tanssiryhmän jäsen. Teki mallintöitä eteläafrikkalaiselle Base Models -toimistolle.
Motto Jos et tee unelmiesi eteen mitään, et myöskään saavuta niitä.
Kirja selviytyjistä
Lapsettomuus, alkoholismi, insesti: rankkoja ja pysäyttäviä, synkkiäkin aiheita. Kun ”Pastori” Teemu Potapoff päätti yhdessä Julius Konttisen kanssa tarttua teemoihin osin heille tuttujen ihmisten tarinoiden kautta, syntyi kirja Selviytyjät. Jani Kokin kertomus on yksi kirjaan kootuista selviytymistarinoista.
– Mediassa näkee juttuja voimaantumisesta ja motivoitumisesta. Niissä vaikeuksista selvinneistä ihmisistä saatetaan piirtää supersankarimainen kuva. Selviytyjät-kirjassa kerrotaan kaikki rehellisesti – niin oikeat kuin väärätkin ratkaisut. Selviytymis- ja paranemisprosessi kun ei kaikessa karuudessaan ole vain yksi jana, jota mennään eteenpäin junamaisesti. Matkalla kohti parempaa huomista tulee nousuja ja laskuja, takapakkia ja sivuaskeleita.
Kirjassa on kymmenen tarinaa ihmisiltä, jotka ovat läpikäyneet elämässään todella kovia asioita – muun muassa lapsen menettämisen, insestiä, lapsettomuutta, syöpätaistelun ja alkoholismin. Aluperin kirjaa alettiin tehdä, jotta saataisiin leviämään toivon sanoma, joka syntyy kirjan ihmisten tarinoiden, heidän kohtaamiensa kipupisteiden ja niistä selviytymisen kautta. Moni on kokenut, että kertomus vastatuulessa ja ahdistuksessa elävän selviytymisestä antaa itsellekin voimaa päästä eteenpäin omassa haastavassa tilanteessa.
– Selviytyjät-kirjan tavoite ja tarkoitus on antaa toivoa ja vertaistukea, mutta myös avata silmiä. Toivon, että ihmiset, joilla menee hyvin, voisivat näiden tarinoiden kautta paremmin ymmärtää rankkoja vaiheita läpikäyneiden sielunmaisemaa ja nähdä myös heidän puoltaan asioista.
Potapoff on saanut kirjan lukeneilta palautetta rehellisyydestä.
– Tuntuu, että olemme ihmisinä hukassa – olemme kyynisiä ja helposti nakkaamme paskat kaikelle. Huudamme toistemme päälle, epäilemme ja kinastelemme. Koin, että tämä aika kaipaa tällaista kirjaa, jossa kohdataan ihminen alastomimmillaan ja rehellisimmillään ja sitä kautta pystytään luomaan toivoa ihmisille.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kristiina Raunetsalo halusi elämäänsä ”jotakin muuta” – niinpä hän otti avukseen sakset ja vanhoja lehtiä
Hyvä elämäYrittäjä Kristiina Raunetsalo teki aarrekartan ja huomasi kaipaavansa vapautta ja keveyttä. Kehitysvalmentaja Kristiina Blom kertoo, miksi nämä unelmat voivat toteutua.
.jpg)