Venho: Komposti auttoi oivaltamaan elämän tarkoituksen
Niiden vuosien aikana, kun sain lapseni, kävin henkisesti sellaisilla rajaseuduilla, joista en ollut tiennyt mitään. Voin kuvitella, että kuolemanrajakokemus on samansukuinen.
Kun sekoitin takapihalla kuiviketta kompostiin, mietin aamun radio-ohjelmaa. Hallitus on perustanut työryhmän pohtimaan, miten suomalaiset saataisiin hankkimaan lisää lapsia. Syntyvyys on yhtä alhainen kuin 1800-luvun nälkävuosina ja se laskee jo kahdeksatta vuotta peräkkäin.
Radiossa puhuivat Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch ja yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen. Paitsi että lapsia myös toivotaan Suomessa vähemmän kuin ennen, moni ei kuulemma pääse edes haaveilemaansa lapsilukuun. Elämäntilanne ei tunnu sopivalta, puolisoa ei löydy tai lasten haluaminen aloitetaan niin myöhään, että aika loppuu kesken.
Kokemukseen liittyi syvä taju siitä, että elämää ei voi hallita.
Höristin korviani, puhe yllätti. Olen toki kuullut huolta veronmaksajien vähenemisestä. Mutta toinen, tuomitsevampi ääni on luennoinut ilmastonmuutoksesta: paras ilmastoteko olisi paitsi istuttaa lisää metsiä, myös jättää lapset hankkimatta.
On käynyt mielessä, pitäisikö potea syyllisyyttä siitä, että meillä on kolme lasta. Samaan aikaan tiedän, etten kadu pisaran vertaa heidän olemassaoloaan. Olen itsekkäästi paljon onnellisempi, kun he kaikki, kolme erilaista persoonaa, ovat maailmassa. Ja pahoittelut, mutta en olisi jättänyt heitä hankkimatta yhdenkään tuomiopäivän profeetan käskystä. Se oli eloonjäämisteko: kurkotus kohti elämää, sen runsautta.
Yhtä lailla arvelen, että päätös olla hankkimatta lapsia on pohjimmiltaan henkilökohtainen. Paha siihen on mennä synnytystalkoisiin usuttamalla puuttumaan.
Vähän lisää kuivikepurua. Kompostin pitää olla ilmava. Liian märkänä se alkaa homehtua.
Sain kolme lasta reilun viiden vuoden sisällä, pienin ikäeroin. Noina vuosina, joina koin myös keskenmenon, tunsin tosiaan olevani jossain nyt-hetken kuumassa ytimessä. Täyteydessä. Kävin sekä fyysisesti että henkisesti sellaisilla rajaseuduilla, joista en ollut tiennyt mitään.
Sellaisilla seuduilla käyminen muuttaa ihmistä, ainakin minua se muutti. Voin kuvitella, että kuolemanrajakokemus on samansukuinen. Monet asiat, joita aiemmin on arvostanut ja tavoitellut, alkavat näyttää koomisilta tai toisarvoisilta.
Kokemukseen liittyi syvä taju siitä, että elämää ei voi hallita. Se ei tarkoita ohjaksista irti päästämistä, vaan hyväksyntää ja alttiiksi asettumista. On lohdullinen ajatus, että elämän tarkoitus voisi olla muuttuminen ja muovautuminen. Muutokseen antautuminen, jopa siihen hakeutuminen, ei sen vastustaminen.
Sekoitan kompostia harjanvarrella. Alimmat kerrokset porkkanankuoria, omenanrankoja ja ruuantähteitä ovat jo alkaneet muuttua mullaksi. Kompostista nousee höyryä viileään syysilmaan. Tästä saadaan ihan muhevaa kasvualustaa ensi kevääksi. Kunhan se vaan pysyy toiminnassa eikä ala jäätyä.
Kirjoittaja on kirjailija, joka kirjoittaa lapsille ja aikuisille, runoa ja proosaa.
Ingressiä muokattu 9.10.2018
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Venho: Lapsen oikeuksien viikko on kaikkien viikko, koska olemme kaikki lapsia
PuheenvuorotMeissä kaikissa on sisällä se turvaa etsivä, se kompastuva ja itkuun herahtava, se pikkujutuista iloitseva, se yhteyttä toivova.
