Miltä ero tuntuu 20-, 30-, 40-, 50-, 60- ja 70-vuotiaasta? – ”Pelkäsin menettäväni myös lapset”
”Ensimmäiset kolme kuukautta tuntuivat kuolemalta”, 25-vuotias nainen vastasi lukijakyselyyn. ”On helpottunut olo, kun saa elää totuudellisesti, eikä tarvitse teeskennellä onnellista perhe-elämää”, 44-vuotias nainen kirjoitti.
Miltä ero on tuntunut? Kirkko ja kaupunki kysyi asiaa viime syksynä, ja lukijat vastasivat. Elämäntilanne vaikuttaa siihen, millainen kokemus ero on.
Kaksikymppiset: ”Huono olo”
”Ensimmäiset kolme kuukautta tuntuivat kuolemalta.” Nainen, 25
”Huono olo.” Nainen, 28
Kolmikymppiset: ”Kaikki energia meni arjen pyörittämiseen”
”Ero tuntuu hyvältä päätökseltä. Olen saanut ja saavuttanut hienoja asioita eron jälkeen.” Nainen, 30
”Toinen osapuoli havahtui masennuksensa syvyyteen ja koki, ettei pysty hoitamaan samaan aikaan itseään ja suhdetta. Silloin tuntui, että koko elämä häviää. Ei ollut enää yhteistä suuntaa eikä haaveita, eikä mitään, mitä kohti mennä.” Nainen, 32
”Välillä tuntuu, että tähän tunteeseen kuolee. Olo on kurja niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sisintä repii ja vain itkettää.” Nainen, 32
”Tuntuu erittäin pahalta.” Mies, 36
”Oikealta.” Nainen, 36
”Olin puoli vuotta fyysisestikin väsynyt erosta. Kaikki energia meni arjen pyörittämiseen.” Nainen, 36
”Aluksi ajattelin, etten ollut tehnyt kaikkea suhdetta pelastaakseni. Luulo oli väärä. Ei kai se vain yhden tehtävä ole? Vuosi eron jälkeen nautin ihan eri tavalla arjesta ja lapsien kanssa vietetystä ajasta. Tuskin olen silti päässyt täysin eron yli.” Mies, 37
”Ensin helpotti, sitten tuli suru. Vasta nyt viiden vuoden jälkeen ex-puoliso ei ole enää mielessä koko ajan.” Nainen, 37
”En voi ymmärtää, miten ex voi loukata perhettään näin. Hän ilmoitti Whatsapp-viestillä, että on rakastunut toiseen naiseen, jota on tapaillut kuukauden. Jäin yksin käsittelemään lasten tunteet ja omani.” Nainen, 38
Nelikymppiset: ”Sattui, kun lastemme elämään tuli uusi nainen”
”Ero oli alussa erittäin kova asia. Nykyään elän uudessa parisuhteessa, enkä yhtään haikaile aiempaa suhdetta.” Mies, 40
”Vaikeinta oli hyväksyä, että toinen tuntui selviävän erosta helposti ja aloittikin pian uuden suhteen. Välillä mielen valtaa pelko siitä, löydänkö ketään sopivaa, mutta ainakin olen löytänyt itseni. Enää ei tunnu pahalta nähdä exää edes uuden kumppaninsa kanssa.” Nainen, 40
”Ero oli maailman kaatava shokki. Olisi ollut parempi, jos toinen olisi kuollut. En pystynyt ymmärtämään, miten rakkaus voi vain loppua. Itsesyytökset ja itsetuhoisuus olivat päällimmäiset ajatukset pari kuukautta.
Nyt kun erosta on kulunut vuosia, se tuntuu kuitenkin oikealta vaihtoehdolta. Ties vaikka olisi itseltäkin rakkaus loppunut?” Nainen, 43
Toisen ihmisen kaipuu ja kosketuksen ikävä olivat kovia, minkä vuoksi minulla oli pikasuhteita.
”On helpottunut olo, kun saa elää totuudellisesti, eikä tarvitse teeskennellä onnellista parisuhdetta ja perhe-elämää.” Nainen, 44
”Hengellisen taustan takia on ollut hirveä syyllisyys erosta. Olen joutunut pohtimaan suhdettani Jumalaan, Raamattuun, uskoon, yhteisöön ja yhteisiin ystäviin. On tuntunut häpeälliseltä, repivältä ja lamaannuttavalta. Toisaalta väkivaltaisesta kodista pääsy tuntuu myös henkiinjäämiseltä.
Ero ja siihen liittyvän ihmissuhteen muistot jättävät sieluun haavat loppuelämäksi. Yöuni on kuitenkin jo parantunut, ja olen jaksanut tarjota lapsille vakaampaa vanhemmuutta. Nämä ovat toipumisen askelia.” Nainen, 44
”Pikkuhiljaa elämänilo palasi. Huomasin elokuvissa, että tunsin tunteita. Nauroin taas.” Nainen, 45
”Tuntuu helpottavalta.” Mies, 47
”Ero oli musta möykky. Olo oli kelpaamaton ja ruma. Yksinäisyyden tunne oli syvä, vaikka ympärillä oli ystäviä ja perhettä. Toisen ihmisen kaipuu ja kosketuksen ikävä olivat kovia, minkä vuoksi minulla oli pikasuhteita.
Ex löysi rinnalleen uuden jo muutaman kuukauden kuluttua poismuutostaan. Sattui, kun lastemme elämään tuli uusi nainen, joka korosti olevansa äitipuoli. Pelkäsin menettäväni myös lapset.” Nainen, 48
”On tuntunut epäonnistumiselta, että en pystynyt tarjoamaan lapsellemme ydinperhettä, jossa kasvaa. Toisaalta ero on tuonut tunteen vapaudesta.
Uskon, että voin tulevaisuudessa rakastaa ja olla rakastettu. Tämä vaatii särjetylle sydämelle aikaa eheytyä ja poljetulle itsetunnolle aikaa kasautua.” Nainen, 48
”Tuntuu ihanalta!” Nainen, 49
Viisikymppiset: ”Minulle olisi jäänyt vielä yksi lapsi, joka oli aviomieheni”
”Tunsin erohehkua ja valtaisaa syyllisyyttä. Olinhan jättänyt kunnollisen miehen. Hyljätyn kuuluessa vanhoillislestadiolaisiin hänellä ei ole oikeutta etsiä itselleen uutta puolisoa, vaan hän elää yksin, vaikka erosta on jo 21 vuotta. Hän jää loppuelämäkseen ilman rakkautta, ellen minä kuole.
Syyllisyyteni lieveni, kun tajusin, etten ole vastuussa hänen valinnastaan.” Nainen, 50
”Tulin jätetyksi toisen naisen vuoksi. Minulta katosi elämäni tuki ja turva keskellä pandemian aiheuttamaa sekasortoa. Putosin todelliseen mustaan aukkoon, sillä en voinut lock downin vuoksi tavata rakasta siskoani tai ystäviäni ja saada tukea.
Nyt olen päässyt pettymykseni yli, mutta yhä yksin, vaikka toivon kovasti parisuhdetta.” Nainen, 50
”Mietin vain, miksen tajunnut lähteä aiemmin. Avioliittolupaus sai yrittämään uudestaan ja uudestaan.” Nainen, 50
Mietelauseena oli: voiko vitutukseen kuolla.
”Ero tuntui kuolemalta. Mies ei kasvanut vastuuseen lapsistaan erossakaan. Hänen vapautensa on revitty selkänahastani, mutta nykyään säälin tyyppejä, jotka eivät tiedä hänestä totuutta.” Nainen, 51
”Tuntui siltä kuin sieluni olisi revitty irti.” Nainen, 51
”Shokkivaihe kesti muutaman kuukauden. Pidättelin itkua, ahdistuin ja menetin yöuneni. Koronasulun aikana elämä oli päivästä toiseen selviytymistä: lasten ruokailuista ja koulusta huolehtimista.
Kamalimmalta tuntui ystävien sääli ja kysymykset, että olisiko jotain vielä tehtävissä. Parasta oli vertaistuki muilta eronneilta, joilta sain myös parhaat neuvot käytännön asioihin. Lapset olivat helpottuneita erosta.
Ero vaikutti fyysisestikin: on ollut niska-, hartia- ja selkäsärkyjä, yösyömistä ja lihomista.” Nainen, 51
”Kun lapset kasvoivat ja muuttivat pois kodista, minulle olisi jäänyt vielä yksi lapsi, joka oli aviomieheni. Ei kiitos. On helpotus, että ei tarvitse vetää perässä aikuista miestä kuin kivirekeä.
Äitini nukkui pois eron aikaan, joten surin kahta asiaa kerralla.” Nainen, 52
”Useamman viikon tyhjä olo.” Mies, 53
”Tuntuu hyvältä ja vapauttavalta.” Mies, 54
”Vain se harmittaa, että en osannut asettaa rajoja ajoissa. Minun olisi kuulunut vaatia kunnioitusta itselleni ja kieltää, että älä puhu minulle noin ikävään sävyyn. Ajattelin liikaa, että toinen ei tarkoita pahaa, vaikka olin itku kurkussa.” Nainen, 56
”En ole katunut eroa sekuntiakaan.” Nainen, 57
”Enää ei tarvitse miettiä, mitä oven takana on, kun tulen töistä. Ei tarvitse katsella kuutena päivänä viikossa päissään olevaa ja haisevaa miestä.” Nainen, 59
”15 vuotta eromme jälkeen mies soitti ja kysyi, että vieläkö vihaat minua. Vastasin, että en ole koskaan vihannut. Hän sanoi, että en minäkään sinua vihaa, enää.
Seuraavana päivänä mies kuoli alkoholin vaikutuksessa. Päivä oli hääpäivämme.” Nainen, 59
”Mietelauseena oli: voiko vitutukseen kuolla.” Mies, 59
”Tuntuu vähän haikealta tai ei miltään. Se oli siinä.” Mies, 59
Kuusikymppiset: ”Itsenäistyin melkoisesti”
”Alkuun oli avuton olo, kun jäin yksin kohtaamaan uusia sairauksia ja taloudellista epävarmuutta. Nykyään olen onnellinen päästyäni exästä ja hänen toksisuudestaan.” Nainen, 61
”Erosin vuonna 1989. Mieheni ei halunnut toista lasta ja vaati aborttia, mihin en suostunut. Kipeä asia varsinkin lasten vuoksi.” Nainen, 65
”Koin pettämistä jo aiemmissa seurustelusuhteissani. Tarvitsen kokemusteni jälkeen omaa rauhaa, ja nautin nyt itsenäisyydestäni. Vapaus on minulle kaikkein tärkeintä.” Nainen, 66
”Tuli huono omatunto.” Mies, 68
”Aluksi tuntui, että miten tästä selvitään, kun jäin yksin omakotitaloon asumaan. Itsenäistyin melkoisesti, kun sain ottaa ohjat omiin käsiini.” Nainen, 68
Seitsemänkymppiset: ”Elän yksin, mutta pidän elämästä”
”Ensimmäiseen eroon liittyi syyllisyyttä, minähän lähdin. Monet eivät käsittäneet, miksi. Minulla oli tunne, että on pakko.
Olen ystävä molempien exieni kanssa. Voimme keskustella ja nauraa sekä jakaa asioita, huolia ja juhlahetkiä yhdessä. Jos olisin hädässä, tiedän, että he auttaisivat. Hekin tietävät, että minä auttaisin vastaavassa tilanteessa.
Elän yksin, mutta pidän elämästä. Sosiaalinen verkostoni on tiheä ja monipuolinen, iloa tuottava. Olen onnellinen.” Mies, 70
”Tuntui pahalta tulla jätetyksi. Ero taisi kuitenkin olla paras vaihtoehto. Elämä on antanut uusia harrastuksia, seikkailuja ja hyviä kohtaamisia, joita ei olisi tapahtunut entisessä suhteessa.” Nainen, 74
”Itkin ja raivosin Jumalalle: miksi tämän teit minulle? Myöhemmin ei enää sattunut, kun tapasin ex-mieheni.” Nainen, 75
”Helpolta tuntuu.” Mies, 79
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun rakkaus päättyy, siihen on syynsä, joista voi ottaa opikseen – parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow: ”On ihme, että meillä ylipäänsä on parisuhteita!”
Hyvä elämäOn hyödyllisempää nähdä oma osuutensa kuin syytellä exää. ”On ollut vaikeaa, vaikka lähdin itse suhteesta. Mietin välillä, teinkö liian hätiköidyn päätöksen”, 41-vuotias mies vastasi Kirkko ja kaupungin lukijakyselyyn.
