Kommentti: Avioliitto kannattaa, eikä avioero ole epäonnistuminen

Kommentti: Avioliitto kannattaa, eikä avioero ole epäonnistuminen

Jos avioerojen suuri määrä saa miettimään, onko naimisiinmenossa järkeä, olisi hyvä tarkastella asenteitaan.

Miksi mennä naimisiin, kun iso osa avioliitoista päättyy kuitenkin eroon, miettivät monet. Minua tällainen kysymyksenasettelu ärsyttää. Se kertoo paljon siitä, mitä ajattelemme avioliitosta ja vielä enemmän siitä, mitä ajattelemme eroista.

Naimisiin mennään monista muistakin syistä kuin pelkästä rakkaudesta. Se voi olla seuraava askel sitoutumisessa, syy järjestää isot bileet läheisille tai sitten avioitumisen syyt voivat olla käytännöllisiä, taloudellisia tai juridisia. Ei silti ole hassumpi idea, että jokainen parisuhteessa elävä kävisi perusteellisen keskustelun siitä, mikä suhdemuoto on heille sopiva. Ja muistettaisiin vielä sekin puoli, että avioliitto on eri asia kuin vatsahaavan aiheuttavat kalliit unelmahäät. Ehkä avioituminen ei muuta arkea, mutta se voi silti olla tunnetasolla merkittävä juttu.

Olipa avioliitosta instituutiona mitä mieltä tahansa, sillä tai sen puuttumisella on yhä yllättävän paljon juridisia ja taloudellisia vaikutuksia, viimeistään siinä vaiheessa kun suhde päättyy. Ja sehän muuten päättyy: joko eroon tai toisen kuolemaan.

Loppuelämän kestävä avioliitto on hieno ja kannatettava tavoite, mutta elämä on ihanteita monimutkaisempaa.

Entä sitten ne avioerot? Kyllä, avioeroista iso osa – ei kuitenkaan edes puolet, kuten tuttu hokema kuuluu – päättyy eroon. Seuraava kysymys kuuluu, mitä sitten? Tarvitseeko eron tarkoittaa epäonnistumista? Sitä, että instituutiossa on vikaa? Sitä, ettei yritetty tarpeeksi tai että kaikki oli turhaa? Ei ihan niinkään. Eroja on monenlaisia ja niihin päädytään vähintään yhtä monista syistä kuin avioliittoonkin. Ihmiset ja tilanteet muuttuvat. Ketään ei voi vaatia elämään liitossa, jossa arkea varjostavat esimerkiksi päihteet tai väkivalta, kunnioituksen puute tai se, että joutuu jatkuvasti pienentämään itsensä. Apua saa ja kannattaa hakea ja moni ongelma on voitettavissa, mutta varsinkaan toista ihmistä ei voi muuttaa. Loppuelämän kestävä avioliitto on hieno ja kannatettava tavoite, mutta elämä on ihanteita monimutkaisempaa. Eroamiseen liittyy muutenkin niin paljon surua, haikeutta ja hoidettavia käytännön asioita, että taakkaa ei pitäisi vahvistaa ajattelemalla, että avioero on häpeä tai epäonnistuminen.

Jos ei puhuta lakipykälistä, byrokratiasta tai rahasta, kysymys ”kannattaako mennä naimisiin” on oikeastaan yhtä hassu kuin se, kannattaako rakastua. Tietenkin kannattaa, vaikka ihmissuhteista voi seurata myös harmia ja surua. Ei elämää kannata pelätä – ja mikä olisikaan parempi syy pitää kerran elämässä omannäköiset juhlat kuin rakkaus?

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi