Minna Canth oli perustamassa Suomen Uskonvapaus- ja Suvaitsevaisuusyhdistystä ja Wapaita Aatteita -lehteä.
Minna Canth oli uskonnollisesti radikaali
Kirjailija Minna Canth halusi edistää uskonnollista vapautta, mutta vastustusta tuli niin ystäviltä, kirkonmiehiltä kuin viranomaisiltakin.
Keväällä 1887 huhuttiin Minna Canthin uskon olevan sellaista, että kaikki köyhät tapetaan ja että Jumalaa ei olekaan. Syynä oli edellisvuonna julkaistu Köyhää kansaa -novelli. Siinä nälkäänäkevän nuoren äidin usko Jumalaan särkyy ja lääkäri provosoi pappia puheilla köyhien armomurhasta. Tunnustukselliset kristityt ystävätkin paheksuivat ja koettivat käännyttää silloin jo varsin tunnettua ja tuotteliasta 43-vuotiasta kirjailijaa.
Minna Canth (1844–1897) tarttui useissa teoksissaan hengellisen elämän epäkohtiin. Hän ruoti ja kritisoi uskonnon käyttöä vallan, eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden välineenä. Kärsimyksen hän kuvasi olevan seurausta yhteiskunnallisista ongelmista, ei synnistä.
Kirkollisissa piireissä Canthia vieroksuttiin
Kirjailijan kotikaupungin Kuopion piispa Gustaf Johansson pelkäsi Canthin teosten epäsiveyden kokoavan kirousta koko kansan päälle. Hänen kerrotaan vaihtaneen kadun puolta kirjailijan osuessa vastaan ja rakennuttaneen huvilansa kaupungin ulkopuolelle välttyäkseen kohtaamisilta.
Kirkon oppien kyseenalaistaminen lisääntyi 1880-luvulla myös läpeensä luterilaisessa Suomessa. Uutta maailmankuvaa rakennettiin luonnontieteellisen ymmärryksen ja järjen varaan. Monet sivistyneistöstä päätyivät ateismiin, mutta ei Minna Canth. Häntä kiinnosti yksilön uskonnollinen tunne. Erityisesti häntä puhutteli ranskalaisfilosofi Ernst Renanin bestseller Jeesuksen elämästä. Siinä kehotettiin järkiuskosta huolimatta antautumaan selittämättömyyden petkutettavaksi.
Monet sivistyneistöstä päätyivät ateismiin, mutta ei Minna Canth. Häntä kiinnosti yksilön uskonnollinen tunne.
1887 Canth oli mukana perustamassa Suomen Uskonvapaus- ja Suvaitsevaisuusyhdistystä, joka ajoi muun muassa valtion ja kirkon erottamista toisistaan sekä vapautta eri uskontojen kannattajille. Usko nähtiin ihmisen syvimmäksi tarpeeksi ja lähteeksi, josta ammentaa korkeampaa valaistusta ja lohdutusta elämän vastuksissa, voimaa hyvään ja rauhaa kuolemassa. Yhdistys ei kuitenkaan saanut senaatilta toimilupaa.
Kyllästyttyään lehtien vanhoillisuuteen Canth perusti 1889 toimittaja A. B. Mäkelän kanssa Wapaita Aatteita -lehden. Sen tavoite oli edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta kuten työläisten asemaa – johtotähtenä "selvä järki ja kristinoppi". Lehti ilmestyi reilun vuoden ajan ankarasti sensuroituna, kunnes lannistuneet toimittajat lopettivat sen valittaen olojen ahtautta: "Aika on kaikkea muuta kuin sovelias wapaille aatteille". He jäivät odottamaan tulevaa, jolloin "ehkä käy mahdolliseksi saada ilmoille sana, joka ei ole vanhaan ijänikuiseen kaavaan valettu eikä kaikkein vallan pitäjäin mielen mukainen".
Buddhalaisuutta ja mystikkomunkki
1890-luvulla Minna Canth jatkoi ajattelunsa vapauttamista perehtymällä muun muassa teosofiaan ja buddhalaisuuteen. Tärkeimpänä kirjana tuolilla sängyn vieressä pysyi kuitenkin vuodesta toiseen Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta, jonka ystävä Eljas Erkko oli suomentanut latinasta uudelleen varta vasten Canthille.
Kertomus 1400-luvun mystikkomunkin kilvoituksesta oli 1800-luvun lopun normeja purkamaan pyrkineen kirjailijan self help, johon hän tarttui olojen käydessä liian ahtaiksi. Se auttoi pitämään mieltä avoinna selittämättömälle ja innoitti välttämään tuhoisia tunteita, kuten äkkipikaista toisten tuomitsemista.
Lähde: Minna Maijala, Herkkä, hellä, hehkuvainen. Minna Canth. Otava, 2014.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Teatteri Avoimissa Ovissa käydään sukupolvien välinen sota – pappi-isä ei hyväksy lastensa vapaamielisiä arvoja
Hyvä elämäHeini Tola on ohjannut näyttämölle raikkaan ja monitasoisen version Minna Canthin klassikosta Papin perhe.
