Missä sijaitsee Jumalan taivas?
Raamattu puhuu kieltä, jota sen syntyaikojen ihmiset ymmärsivät. Pitääkö uskovan ajatella kuin antiikin ihminen?
Kuvitellaanpa, että jokin uusi uskonto tahtoisi tulla ymmärretyksi omana aikanaan. Mitä sanastoa ja kuvastoa uuden uskonnon harjoittajat käyttäisivät? Arvatenkin oman aikansa kieltä, sillä mitään muuta ei ole olemassa.
”Näin juuri ensimmäiset kristityt toimivat”, sanoo teologian tohtori Niko Huttunen, joka toimii yliopistolehtorina teologisessa tiedekunnassa.
Kun keisarin sielu nousee taivaaseen
|
"Uuden testamentin kirjoittajat tahtoivat osoittaa, että Jeesus ei uhkaa Rooman valtakuntaa poliittisesti", sanoo tutkija Niko Huttunen. Kuva: Minerva Seppälä |
Kun Rooman keisari kuoli, hänen ruumiinsa poltettiin. Aikalaiset ajattelivat, että keisarin sielu nousee taivaaseen savupilvessä. Ja jos keisari oli toimissaan onnistunut, Rooman senaatti saattoi julistaa hänet jumalaksi.
"Julius Caesar sai tämän arvonimen, samoin Caesarin ottopoika keisari Augustus. Hänet nimettiin kuolemansa jälkeen jumalan pojaksi”, kuvaa Huttunen.
Kuulostaa tutulta. Ottakaamme esiin teksti, johon helatorstain vietto pohjautuu. Se löytyy Apostolien tekojen alusta.
Tekstissä kuvataan Jeesuksen taivaaseen astumista: ”he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.”
Kristinusko leikitteli ajan kielikuvilla
Jeesuksen korottaminen taivaaseen oli antiikin ajan ihmisille hyvin tuttu kielikuva.
”Ensimmäiset kristityt tahtoivat ilmaista tällä keisarillisella rinnastuksella, että ylösnoussut oli merkittävä ja majesteettinen hahmo”, sanoo Niko Huttunen.
Huttusen mukaan uuden uskonnon piti lisäksi löytää paikkansa Rooman valtakunnassa. Uuden testamentin kirjoittajat muotoilivat asiat harkiten ja taitavasti.
”Kristinusko leikitteli keisarivallan kielikuvilla ja tahtoi samalla osoittaa, että Jeesus, sen enempää kuin hänen seuraajansa, eivät uhkaa Rooman valtakuntaa poliittisesti.”
Kuolemaan, tuonelaan ja taivaaseen
Uskontunnustus tiivistää oleellisen: ”ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan oikealla puolella.”
Antiikin ajan maailmankuva oli kolmiportainen. Maanpäällisen lisäksi oli olemassa tuonela ja taivas.
”Tähän hahmotukseen kristinusko siis liittyi mutkattomasti ja tahtoi lisäksi korostaa, että Jeesus ei jäänyt hautaan tai kummittelemaan maan päälle”, sanoo Huttunen.
Antiikin ajan maailmankuva oli kolmiportainen.
Jumala-jälkiä ei näkynyt taivaassa
Maailmankuva ei enää ole sama kuin antiikin aikoina. Voidaan väittää, että Rooman valtakunnan aikojen trendikäs kristinusko ylläpitää menneen maailman kielikuvia. Mikäli kristinusko tahtoisi tulla ymmärretyksi, se käyttäisi oman aikansa kuvastoa.
Kosmonautti Juri Gagarin matkusti avaruuteen vuonna 1961. Neuvostoliitto raportoi Gagarinin todenneen, ettei hän nähnyt lentonsa aikana Jumalaa – jonka siis pitäisi asuman taivaassa, mikäli luotamme Raamattuun.
Neuvostoaikainen tuhahdus perustuu maailmankuvaan, jossa totuus tarkoittaa empiirisiä havaintoja. Kaikki muu on silkkaa hölynpölyä.
”Raamatun kieli ei ole luonnontieteen kieltä tai jos se on, se on oman aikakautensa luonnontieteen kieltä”, myöntää Huttunen, joka on paitsi tutkija myös pastori.
Ihminen on aistillinen otus
Mutta ihminen sinänsä ei ole muuttunut miksikään muutamassa tuhannessa vuodessa.
”Ihminen on aistillinen otus. Raamatun kirjoittajat käyttivät konkreettisen maailman käsitteitä, sillä ihminen hahmottaa elämää ja koko todellisuutta oman kehonsa kautta”, jatkaa Huttunen.
Tämä on selvää. Mutta jos siirrymme taivaallisiin, tulee mutkia matkaan.
Missä on Jumalan taivas? Pitääkö ihmisen uskoa, että jossain taivaalla on erityinen taivaspaikka, jossa Jumala asuu ja jossa Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella?
"Taivaan sijaintipaikka? Se on siellä, missä Jumala haluaa sen olevan. Muuta emme tiedä", sanoo Huttunen.
Sanat sanoittavat sanoinkuvaamatonta
Englannin kielessä sanalle taivas löytyy useita ilmauksia, kuten sky (taivaankansi, avaruus) ja heaven (uskonnollinen ilmaus). Useat muut kielet pärjäävät yhdellä taivas-sanalla, joka kätkee sisäänsä nuo edellä mainitut elementit.
Huttunen huomauttaa, että tästä juuri on kyse – kielikuvastosta. Raamatun kirjoittajat käyttivät kuvia, kun yrittivät sanoittaa sitä, mikä pohjimmiltaan on sanoinkuvaamatonta.
”Kristinuskon kieli kuvaa Jumala-suhdetta. Vaikka uskontunnustus sanoo Jeesuksen menneen Jumalan luo, Paavalin tekstit ovat täynnä ilmauksia, joiden mukaan Kristus on omiensa kanssa ja läsnä.”
Tätä kuvaa uskontunnustuksen kolmas osa: ”ja Pyhään henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.”
Niko Huttunen avaa helatorstain teemoja jumalanpalveluksessa 14.5.2015 kello 10 Leppävaaran kirkossa, Veräjänkallionkatu 2, Espoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Älykäs avaruusoliokin kokee olemassaolon tuskaa – mutta mitä sen pitäisi ajatella Jeesuksesta?
Hyvä elämä HengellisyysKohtaaminen maan ulkopuolisen älyn kanssa nostaisi esiin uudenlaisia teologisia kysymyksiä, sanoo aihetta tutkinut Vesa Nissinen. Astroteologia pohtii, koskeeko kristinuskon sanoma Jeesuksesta myös mahdollisia avaruusolentoja.
