null Motoristihäissä pari rengasti toisensa prätkäasussa

Kirsi Vikman ja Veikko Salminen vihittiin avioliittoon 12.8.

Kirsi Vikman ja Veikko Salminen vihittiin avioliittoon 12.8.

Motoristihäissä pari rengasti toisensa prätkäasussa

Kirsi Vikman ja Veikko Salminen kihlautuivat pikavauhtia. Häät pidettiin niin pian kuin mahdollista.

Tässä on tie. Niin lukee moottoripyöräkerho Gospel Ridersien Motoristiraamatun kannessa. Lause sopii hyvin kuvaamaan myös sitä matkaa avioparina ja kristittyinä motoristeina, jota Kirsi Vikman, 53, ja Veikko Salminen, 60, sitoutuivat kulkemaan yhdessä Kirkkonummen Haapajärven kirkossa.

Veikko saapuu hääkirkkoon Bembölen kahvituvalta Espoosta lähteneessä moottoripyöräletkassa. Vihkipukuna hänellä on nahkaliivi, jonka selässä on moottoripyöräkerho Gospel Ridersien tunnus.

Kirkossa sulhasta odottavan morsiamen asua ei tarvitse jännittää, hänelläkin on Gospel Ridersien tunnukset liivissään. Myös papilla ja kanttorilla on kerholiivit, samoin isolla osalla häävieraista.

Mitään pelottavaa ei näissä motoristihäissä ole, sillä jengitunnukset, pyörät ja prätkäasut kertovat vain siitä, että ollaan Suomen suurimman kristilliseen moottoripyöräkerhon kahden jäsenen häissä.

Alttarilla näkyy moottoripyörän ketjuista tehty risti. Perinteisten häämarssien sijaan kanttori Oskar Vilkevuori soittaa alkusoittona Procol Harumin Whiter Shade of Palen ja lopuksi Europen Final Countdownin. Muuten häissä, jotka vietetään morsiusmessuna, soi hengellistä musiikkia, Pekka Simojoen virsiä.

Morsiusmessu, jossa vietetään myös ehtoollinen, on harvinainen. Sitä viettää vuosittain vain muutama pari, mutta Kirsi ja Veikko halusivat häistään korostetusti kirkkojuhlan.

Motoristipappi Pirjo Kettu käy puheessaan läpi sitä, miten pari tutustui toisiinsa, mitä he toisissaan arvostavat ja mitä yhteistä heillä on. Hän toteaa rakkauden olevan teonsana: todellinen rakkaus kutsuu pitämään toisesta huolta arkisen elämän keskellä. Pariskuntaa yhdistää yhteinen usko Jumalaan, ja hän on Pirjo Ketun mukaan se tie, jota pitkin kahden motoristin on hyvä ajaa yhteistä elämän matkaa.

Toista video

Kirsi tarvitsi kyyditsijän

Kirkon jälkeen motoristit, hääpari Veikko Salmisen Yamahan selässä, ajavat takaisin kahvituvalle. Juhlat jatkuvat siellä, koska paikka on sekä motoristeille että parille tärkeä. Sieltä taival alkoi.

Pariskunta kertoo tarinaansa pari viikkoa ennen häitä Bembölen kahvituvan pihamaalla. Kumpikin kutsuu tutustumistaan Jumalan johdatukseksi ja ihmeeksi. Aloitetaan kosinnasta, jossa sulhanen ei totisesti aikaillut.

– Mikä päivä tänään on, 26. heinäkuuta? No sitten meillä on tänään niin sanotuista ensitreffeistä tasan vuosi, ja huomenna on sitten kihlapäivä. Se oli nopeaa toimintaa, naurahtaa Kirsi.

Pariskunta oli sentään tuntenut toisensa parin kuukauden ajan, sillä he olivat tavanneet Gospel Ridersien tilaisuuksissa. Kirsi, jolla itsellään ei ole pyörää, tarvitsee aina kyyditsijän. Niinpä hän antoi rippileirikäynnillä käyntikorttinsa Veikolle ja sanoi, että olisi kiva päästä tämänkin kyytiin joskus.

Kului muutama viikko, kunnes Veikko soitti. Pariskunta huomasi tulevansa juttuun, ja kummallakin oli puhumisen tarve. Viikon päästä sovittiin treffit paikalle, jossa Gospel Ridersit tapaavat tiistaisin. Tällä kertaa he tapasivat kahdestaan ja kävivät treffien jälkeen esittäytymässä muutamille sukulaisille.

Seuraavaksi päiväksi sovittiin uusi tapaaminen, jossa Veikko asettui polvilleen Kirsin eteen. Kirsi ei häkeltynyt, eivät nämä sentään olleet ensitreffit alttarilla.

Hääpäivän he päättivät nopeasti ja sopivat sen vuoden päähän siten, että Kirsin Hollannissa asuva serkku pääsisi osallistumaan. Yhtä lailla oli tärkeää, että mahdollisimman moni kerholaisista saapuisi häihin.

Suku ja ystävät hieman ihmettelivät, kun jo tapaamista seuraavana päivänä tuli viesti kihloista. Sitäkin kysyttiin, eikö pari voisi vain olla ja elää yhdessä, mutta Kirsille ja Veikolle avioliitto oli ainoa oikea vaihtoehto.

Motoristipappi Pirjo Kettu vihki Kirsi Vikmanin ja Veikko Salmisen Kirkkonummen Haapajärven kirkossa.

Motoristipappi Pirjo Kettu vihki Kirsi Vikmanin ja Veikko Salmisen Kirkkonummen Haapajärven kirkossa.

Minuun teki vaikutuksen Veikon empatiakyky ja se, että pystymme puhumaan ihan kaikesta."

– Kirsi Vikman

Elämää ei tarvinnutkaan viettää yksin

Toisaalta se, että näin tulisi käymään, ei ollut kummallekaan selvää vielä viime vuoden keväällä. Kumpikin valmistautui viettämään loppuelämänsä yksin. Veikko empi aluksi Kirsille soittamista.

– Olin vasta vajaa puoli vuotta aiemmin jäänyt leskeksi. Jouduin käymään painin itseni kanssa, onko tämä sopivaa vai ei. Tosin vaimoni oli sairastanut jo lähes kymmenen vuotta parantumatonta sairautta, Alzheimerin tautia. Toimin hänen omaishoitajanaan ja tein samalla surutyötä. Onneksi vaimoni oli sanonut, että pidä huolta, ettet jää yksin.

Myös Veikon naispuolinen työtoverini rohkaisi häntä ja sanoi, ettei tuollaista mahdollisuutta tässä iässä usein kohdalle osu.

Kirsi puolestaan oli eronnut vaikeasta avioliitosta vuonna 2012 ja elänyt sen jälkeen yksin. Häntä jännitti, miten Veikko suhtautuu hänen sairauksiinsa, kelpaako hän enää kenellekään. Vaikka Kirsin kunto ei näy heti päällepäin, hän on sataprosenttinen invalidi. Vatsan ja selän takia kivut ja kuolemanvaara ovat osa elämää.

– Ei minua ne sairaudet hetkauttaneet mitenkään. Kaikki otetaan huomioon ja matkoilla pysähdytään niin usein kuin tarvitsee. Hankin pyörään heti selkänojan, kertoo Veikko.

– Minuun teki vaikutuksen Veikon empatiakyky ja se, että pystymme puhumaan ihan kaikesta. Puhumme paljon, pystymme luottamaan toisiimme ja olemme rehellisiä. Ensi kertaa elämässäni minulla on mies, jonka elämään kuuluu usko. Se yhdistää meitä, samoin kuin eläinrakkaus ja nämä Gospel Ridersit, sanoo Kirsi.

Motoristit ovat veljiä keskenään

Moottoripyöräkerho on pariskunnalle kuin toinen perhe. Kirsi päätyi kerhoon seurakunnan diakoniatyöntekijän ehdottaman Alfa-kurssin kautta. Sitä veti Gospel Ridersiin kuuluva pariskunta. Kirsi on aina uskonut Jumalaan, mutta kurssilla myös Jeesus, Pyhä Henki ja muut uskonasiat tulivat tutuiksi. Vaikka hänellä ei ole omaa pyörää, hänet kutsuttiin kerhon jäseneksi. Prätkävarusteet hän hankki.

Veikolla puolestaan on ollut moottoripyörä lähes koko ajan vuodesta 1972. Hänelle kirkossa käynti toi voimia ja hän mietti, miten voisi antaa sieltä saamaansa takaisinpäin. Gospel Riders, joka tekee muun muassa riparivierailuja, ajeluttaa lapsia ja kiertää kertomassa Jeesuksesta, tuntui hyvältä tavalta yhdistää harrastus ja usko evankeliumiin. Veikko kuitenkin liittyi kerhoon vasta vaimonsa kuoleman jälkeen.

– Moottoripyörä on minulla aina kuulunut ihan tavalliseen elämään, ajan sillä työmatkoja. Joudun kulkemaan paljon autollakin, mutta autossa on kuin olisi eristetyssä tyhjiössä. Kun sataa, autossa laitetaan pyyhkijät päälle, mutta pyöräillessä sen huomaa muustakin. Kun ajaa keväällä maaseudulla, ei vain näe traktoria, vaan haistaa, että lantaa on levitetty pellolle.

Moottoripyöräillessä tutustuu myös muihin ihmisiin ja saa huomata erikoisen asian: motoristit ovat veljiä keskenään. Kirsin ja Veikon mukaan tämä näkyy myös siinä, että jos Gospel Riderseihin kuuluva tapaa vaikka Helvetin enkeleiden jäsenen huoltoasemalla, niin kumpikin kohtaa toisensa motoristina.

Kirsi Vikman laittoi kypärän ja hunnun päähänsä, kun Gospel Ridersien kulkue lähti juhlapaikalle.

Kirsi Vikman laittoi kypärän ja hunnun päähänsä, kun Gospel Ridersien kulkue lähti juhlapaikalle.

Gospel Riders

Gospel Riders on Suomen suurin kristillinen moottoripyöräkerho. Siinä oli yli tuhat jäsentä. Kerholla on tytärkerhot Espanjassa, Israelissa ja Virossa. Toiminta on yhteiskristillistä.

Gospel Riders järjestää paikallisten moottoripyöräkerhojen ja seurakuntien kanssa motoristikirkkoja, jotka vetävät hyvin väkeä. Tunnetuin näistä on Liedon motoristikirkko, joka merkitsee monille ajokauden virallista avausta. Kerho kiertää myös rippileireillä ja osallistuu erilaisiin tapahtumiin.

Gospel Ridersien lisäksi Suomessa on muitakin kristillisiä moottoripyöräkerhoja, kuten God’s Squad CMC, Preacher MC ja Sons of Abraham MCC.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi