Petri ja Kirsi Satosalmi viettävät tänä juhannuksena helmihääpäiväänsä.
Juhannuksena 30 vuotta sitten Petri ja Kirsi sanoivat toisilleen tahdon – ”Kuvitellaanko, että parisuhde on koko ajan liihottamista?”
Satosalmet muuttivat yhteen kolmen viikon seurustelun jälkeen, eikä erolla uhkailla.
Vuosaaressa asuvat Kirsi, 56, ja Petri Satosalmi, 54, menivät naimisiin 30 vuotta sitten. Heidät vihittiin juhannuksena Saaren kirkossa Parikkalassa.
Petri kertoo, että heidän pitkän avioliittonsa salaisuus on ohjeessa, jonka hän kuuli 16-vuotiaana kesämökin rakennushommissa.
– Viisi kertaa naimisissa ollut timpuri sanoi, ettei se vaihtamalla parane. Minulle nuo sanat jäivät korvan taakse. Mietin, että tuossa taitaa olla jonkinlainen elämänviisaus, Petri kertoo nauraen.
– Ja minä olen aina luottanut siihen, että Petri uskoo ne sanat, jatkaa Kirsi.
Automatkalla se tapahtui
1990-luvun alussa Kirsi tutustui – tietämättään – ensin anoppiinsa. Kirsi työskenteli Helsingissä päiväkodissa varhaiskasvatuksen opettajana ja tuleva anoppi suurtalousesihenkilönä. Hän oli sitä mieltä, että Kirsi olisi hyvä miniä.
– Ajattelin kyllä mielessäni, että minua ei kukaan naita, Kirsi kertoo.
– Pääsin sitten Satosalmien kyydissä käymään viikonloppuisin kotipaikkakunnallani. Olen kotoisin Parikkalasta, ja Satosalmien mökki oli Punkaharjulla.
Autossa istui myös poika Petri, joka opiskeli LV-teknikoksi.
– Varmaan kaikki lähti siitä, kun rupesimme kulkemaan niitä automatkoja. Meillä oli monta tuntia aikaa jauhaa kaikenlaista. Suhteemme lähti pikkuhiljaa kehittymään, Petri muistelee.
Kirsi muistaa Petrin ihanat hiukset ja hapsurotsin, mutta ei ihastuminen ollut vain ulkoista.
– Petulle oli helppo jutella ja koin, että olemme samalla aaltopituudella. Hän tuntui luotettavalta.
– Kirsin kanssa tuli luottamus siihen, että suhde on vakaalla pohjalla, sanoo Petri.
Iloa, pelkoa ja onnea
Kolmen viikon päästä tutustumisesta Kirsi ja Petri muuttivat yhteen. Nuoripari aloitteli yhteiselämää Helsingissä. Vuoden päästä elämä yllätti.
– Maksastani löytyi kasvain ja siinä vaiheessa sanottiin, että elinaikaa on ehkä neljä kuukautta. Petri halusi minun kanssani naimisiin, vaikka ei tiedetty, mitä minulle tapahtuu, Kirsi kertoo liikuttuneena.
– Kosin Kirsiä Marian sairaalassa. Siinä tilanteessa ei oltu ihan varmoja, miten tulee käymään, Petri kertoo.
Kirsi leikattiin, ja kaikki meni onneksi hyvin. Nuoripari päätti mennä naimisiin heti seuraavana kesänä. Käytännön järjestelyiden takia häät siirtyivät kuitenkin vuodella eteenpäin.
– Menimme naimisiin juhannuksena Petun toiveesta. En olisi välttämättä halunnut juhannushäitä, mutta se sopi minulle. Mummoni oli aikoinaan ollut myös juhannusmorsian, Kirsi kertoo.
Petrin ja Kirsin häitä vietettiin Parikkalassa vuonna 1992.
Parisuhteen kuuluukin muuttua
Satosalmille syntyi kaksi lasta. Usein pikkulapsivaihe perheessä koetaan parisuhteelle haastavana aikana. Kirsi ja Petri eivät kuitenkaan muista, että lasten myötä mikään olisi valtavasti mullistunut.
– Ei lasten saaminen muuttanut parisuhdettamme ainakaan huonompaan suuntaan. Onko niin, ettei parisuhteen muuttumista ymmärretä? Kirsi miettii.
– Totta kai lapset vaikuttavat suhteeseen. Mutta toisaalta juuri siinä on parisuhteen rikkaus, että se muuttuu.
– Me saimme lapset aika pian sen jälkeen, kun olimme menneet yhteen. Silloin elämä oli toisenlaista. Nyt voimme Petrin kanssa tehdä kahden kaikkea kivaa, ja toivon, että jossain vaiheessa saamme lapsenlapsia.
Lapset muuttivat omilleen joitakin vuosia sitten. Kirsi kävi läpi tyhjän pesän ahdistusta jo ennen sitä.
– Poikien armeijaan meno oli minulle iso kriisi, kun he olivat paljon pois kotoa. Ensimmäisenä lähti Eetu ja parin vuoden päästä Pietu. Armeijan jälkeen he muuttivatkin sitten opiskelija-asuntoihin Espooseen.
– Kämppä tuntui tietysti huomattavasti tyhjemmältä poikien kotoa muuton jälkeen. Aluksi se oli outoa, Petri sanoo.
Pojat käyvät kotona lähes joka viikonloppu, ellei ole muuta menoa.
– Meillä syödään edelleen viikonloppuna yhdessä. Katetaan kauniisti ja istutaan pöydän ääressä pitkän kaavan mukaan, kertoo Kirsi.
Arvomaailma osuu yhteen
Nykyisin noin 40 prosenttia avioliitoista päättyy eroon. Lisäksi tulevat avoerot, jotka eivät näy tilastoissa.
– Liian helposti erotaan, Petri sanoo.
– Asetetaanko parisuhteelle nykyisin liian suuret kuvitelmat niin, että se olisi liihottamista koko ajan? Puhutaan suhteen arkipäiväistymisestä. Kun näin tapahtuu, onko se monelle kynnys, jonka yli ei mennäkään ja sitten erotaan?
Alamme miettiä Kirsin ja Petrin kanssa sitä, miten heidän parisuhteensa kestää ja jatkuu.
– Meillä on samanlaiset arvot, Kirsi sanoo ja pyytää miestään avaamaan asiaa.
Petri miettii hetken ja vastaa.
– Varmaan olemme Kirsin kanssa molemmat sopivan vanhoillisia.
– Niin, ja kristilliset arvot, Kirsi jatkaa.
– Meillä on kummallakin kristillinen pohja tietyllä tapaa.
Petrin mieleen tulee vielä isänmaallisuus.
– Meille molemmille perhe on tosi tärkeä, Kirsi sanoo.
Satosalmia yhdistää myös yhdessä rakennettu saarimökki Punkaharjulla ja matkustaminen. Tavallisesti he käyvät pari kertaa vuodessa ulkomailla. Tällä hetkellä suosikkimaa on Kreikka. Matkoja on tehty myös appivanhempien kanssa.
– Minun vanhempani ovat ottaneet Petrin läheisekseen, ja minä tykkäsin Petun äidistä valtavasti. Tuli tosi suru, kun hän kuoli kahdeksan vuotta sitten. On sekin tärkeää, että molemmilla edellinen sukupolvi on ottanut puolison kivasti vastaan, Kirsi sanoo.
Temperamenttierot haastavat ja kiinnostavat
Kolmekymmentä yhteistä vuotta ei tarkoita sitä, että arki olisi pelkää auvoa. Riita voi Satosalmien parisuhteessa tulla mistä vain, mutta asenne ratkaisee eikä tunteisiin jumituta.
– Kyllä meillä korotetaan ääntä ja riidellään. Ei meillä ole mikään tasainen suhde. Välillä toinen ärsyttää, mutta tunne tulee ja menee, Kirsi sanoo.
– Saneeraus- ja rakentamisideoista voi tulla riitaa, kun pitäisi olla jatkuvasti joku projekti käynnissä, kertoo Petri pilke silmäkulmassaan.
Kirsi pyytää katsomaan valkoisiksi maalattuja yläkerran portaita.
– Eikö ole Petri hienosti maalannut? hän kysyy hymyillen.
Temperamenttierot voivat ärsyttää, mutta toisaalta erovaisuudet tekevät suhteesta kiinnostavan.
– Minä olen nopealiikkeinen. Petu on tasoittava ja hidas. Sen takia meillä lopputulos on aika hyvä. Minä saan meitä eteenpäin ja hän osaa jarruttaa. Siitä tulee tasapaino.
– Jos riitaa tulee, Kirsi haluaa yleensä selvittää asiat nopeasti. Minä tarvitsen jonkinlaisen jäähdyttelyajan ennen selvittelyä.
– Minä uskon puhumiseen, Kirsi toteaa.
Petrille puhuminen ei aina ole niin helppoa. Pariskunnan lapsuudenperheissä oli aivan päinvastainen keskustelukulttuuri.
– Kirsin karjalaisperheessä on kailotettu hirveästi. Meillä taas mutsi vaikeni vaikeissa tilanteissa ja eleistä piti ymmärtää, missä ollaan menossa.
– Minua tuollainen ahdistaa pitemmän päälle. Petrihän yritti alussa pitää mykkäkoulua. Se oli minulle aivan hirveätä! Minä olenkin se, joka alkaa useimmiten sovitella, kun erimielisyyttä tulee.
Aika on hionut sekä Kirsin että Petrin särmiä.
Parisuhteen alussa eri kulttuurien törmäys aiheutti enemmän kitkaa, mutta aika on hionut molempien särmiä. Erolla uhkailu ei kuulu Kirsin ja Petrin tapoihin.
– Ammattikasvattajana tiedän, että lasta ei saa uhata sellaisella, mitä ei toteuta. Niin olen avioliitossakin ajatellut. En halua sanoa sellaista, mitä en ole kuitenkaan valmis tekemään, Kirsi kertoo.
– Avioero ei ole tullut mieleen todellisena vaihtoehtona. Silloin kun ihminen polttaa pinnansa, saattaa hetken ajatella vaikka mitä, mutta ei oikeasti kuitenkaan, Petri miettii.
– Ajattelen samalla tavalla kuin Petu. Kyllä joskus ajattelen, että painuisi himmuttiin koko ukko, että tuommoista en katso yhtään. Mutta jos Petu ei olisi tässä tai hänelle sattuisi jotain, se olisi aivan kauheaa, koska rakastan niin älyttömän paljon.
Jaksatko vai tahdotko?
Kirsin mielestä Petri voisi sanoa ääneen vähän useammin, että rakastaa. Huumorimies Petri on todennut ilmoittavansa, jos asia muuttuu.
Parisuhde on Satosalmen pariskunnalle itsestään selvä asia. Mutta ei sillä tavalla, etteivätkö he tietäsi sen arvoa.
– Vihkikaavassa kysytään fiksusti, että tahdotko. Ei siinä kysytä, että jaksatko rakastaa tuota joka ikinen päivä tai joka viikko, vaan tahdotko sinä rakastaa, Kirsi sanoo.
– Kai sitä jonkinlaista parisuhdetyötä koko ajan tehdään, vaikka ei sitä osaa ajatella niin. Ei meidän ole tarvinnut käydä keskustelemassa ulkopuolisen kanssa asioistamme, Petri miettii.
Kirsi huomaa yhtäkkiä, että yksi molemmille tosi tärkeä ja heitä yhdistävä tekijä on koira. Heillä oli aikoinaan omat. Yhteiset koirat tulivat avioliiton myötä.
– Meillä on ollut suhteen alusta asti tapana vetää koiran iltalenkki Petun kanssa yhdessä. Kävelemme ja puhumme joka päivä.
Pitkän parisuhteen takeena on Petrin sanoin tahtotila. Vuosien varrella erilaisia asioita tulee ja menee, mutta jos haluaa elää toisen kanssa, se pysyy.
– Meillä on varmaan normiavioliitto kaikkinensa, olemme eläneet samanlaiset ilot ja surut kuin muutkin parit. Mutta tärkeintä on luottamus siihen, ettei se toinen ihminen ole lähdössä minnekään.
Kirsi on samaa mieltä.
– Minä saan meitä eteenpäin ja Petri osaa jarruttaa. Siitä tulee tasapaino, sanoo Kirsi Satosalmi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lotta Kuusisto kohtasi aikoinaan miehen, jonka kanssa hän edelleen havahtuu onnesta
Hyvä elämäLotta Kuusisto ja Iiro Rantala ovat olleet naimisissa 28 vuotta.
