Neljä neuvoa: Näin opit puhumaan kielillä

Neljä neuvoa: Näin opit puhumaan kielillä

Ihmeellinen neuvontuoja kertoo tänään, kuinka voit kumota Baabelin kirouksen.

Yksi maailman vanhimmista tarinoista kertoo kielten sekoittumisesta. Tarina tulee muinaisesta Mesopotamiasta, nykyisestä Irakista, ja Raamattu tuntee sen kertomuksena Baabelin tornista (1. Moos. 11).

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, kielitieteilijöiden enemmistö on Raamatun kanssa samoilla linjoilla siitä, että alun perin oli vain yksi ihmiskieli. Vuosituhansien varrella ihmispuhe on kehittynyt ja sekoittunut tuhansiksi kieliksi, ja "Baabelin kirous" eli kommunikaatio-ongelmat vaivaavat meitä edelleen. Yksi jos toinenkin on varmasti esimerkiksi turvapaikanhakijoita kohdatessaan toivonut osaavansa arabiaa tai muita meille eksoottisia maailmankieliä.

Kardinaali Giuseppe Caspar Mezzofanti (1774–1849), "kielihirviö", osasi joidenkin tietojen mukaan 72 kieltä. Hän oli ikään kuin kumonnut persoonassaan Baabelin tornin kirouksen, sillä erään vanhan perimätiedon mukaan kieliä olisi Baabel-episodin jälkeen ollut juuri 72. Sekä Baabel että Mezzofanti ovat kuitenkin niin legendaarisia tapauksia, että molemmista liikkuu hyvin erilaisia tietoja. Yhdessä vaiheessa Mezzofanti itse totesi puhuvansa "vain" 40–50 kieltä.

Jos unelmoit ajasta ennen Baabelia, kokeile kreoleja.

Ihmisen on kuin onkin mahdollista oppia puhumaan kymmeniä kieliä. Yli kymmentä kieltä taitavia henkilöitä kutsutaan hyperpolygloteiksi. Jotkut opiskelevat kieliä pelkästään huvin vuoksi, mutta kristinuskon viitekehyksessä kieltenoppimisessa voi nähdä jotain jumalallista. Kirkkohan syntyi helluntaina Hengen humauksesta niin, että "jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään" (Ap.t. 2:5). Kristitty hyperpolyglootti on parhaimmillaan kuin kävelevä helluntai.

Kielten oppiminen ei itse asiassa ole lainkaan niin vaikeaa, kuin monet luulevat. "Niin paljon kuin maailmassa onkin kieliä, kaikki ne ovat ymmärrettävissä." (1. Kor. 14:10) Mezzofantin tavannut venäläinen tutkija A. V. Startševsky päätyi toteamaan, että jokainen keskivertoälykäs ihminen voi oppia minkä tahansa kielen kuukaudessa – muuten on tyhmä tai laiska.

En nyt ehkä aivan allekirjoita venäläistutkijan tuomiota, mutta Paavalin tavoin toivoisin kyllä "kaikkien puhuvan kielillä", vieläpä ymmärrettävillä sellaisilla, sillä "ellen ymmärrä puheen merkitystä, olen puhujalle muukalainen, samoin hän minulle" (1. Kor. 14:5, 11). Kokemuksen ja kirjallisuuden perusteella jaankin seuraavassa neljä neuvoa ennakkoluulottoman kunnianhimoiseen kieltenoppimiseen.

1. Kävele kirjastoon

Paras tapa aloittaa kieltenopiskelu on kävellä lähimpään kirjastoon ja lainata jonkin kiinnostavan kielen oppikirja. Esimerkiksi Teach Yourself -sarjan kirjoilla oppii helposti uuden kielen alkeet alle kuukaudessa. Suomeksikin on paljon hyviä oppikirjoja. Avuksi voi ottaa netin, ja jo kolmessa kuukaudessa voi puhua melko sujuvasti. 20 minuutilla päivässä pääsee yllättävän pitkälle, tunnista puhumattakaan. Kielten opiskeluun voi käyttää vaikka työ- tai koulumatkan (lue junassa, kuuntele CD:tä autossa) tai hetken ennen nukkumaanmenoa. Jos olit koulussa huono kielissä, hämmästyt todennäköisesti siitä, kuinka nopeasti motivoitunut itseopiskelu tuottaa tulosta.

2. Syvenny sukulaiskieliin

Kielten lukumäärä nousee äkkiä korkealle, kun ymmärtää hyödyntää sukulaiskieliä. Suomalainen sisäistää viron helpohkosti, kun suuri osa sanoista on jo tuttuja. Ruotsin jälkeen norja ja sitten tanska ovat lastenleikkiä (ne ovat lähempänä toisiaan kuin vaikkapa saksan eri murteet). Englanti antaa paljon eväitä sekä germaanisiin että romaanisiin kieliin. Italian jälkeen espanja on helppoa, ja espanjan jälkeen portugali. Slaavilaisilla kielillä rikkoo ripeästi kymmenen rajan, kun kroatia tuo lähes automaattisesti mukanaan serbian, bosnian ja montenegron kielet, eikä matka sitten olekaan enää kovin pitkä bulgarian, makedonian, slovenian, slovakin, tsekin, puolan, ukrainan ja venäjän oppimiseen. Kyrilliset kirjaimet voit opetella seuraavan kerran, kun sinulla on tunti tai pari luppoaikaa.

3. Puhu pelotta

Monet suomalaiset ovat perfektionisteja, jotka pelkäävät tekevänsä virheitä vierasta kieltä puhuessaan. Tosiasiassa kukaan, natiivikaan, ei puhu korrektia kirjakieltä, eikä kieltenpuhumisessa ole mitään jumalallista "oikeaa", vaan pelkkiä ihmisten sopimuksia. Tärkeintä on tulla ymmärretyksi ja ymmärtää, välittää ja vastaanottaa. Flytande med fel, niin kuin isoäidilläni oli tapana sanoa. Monissa maissa ihmiset ihastuvat ikihyviksi siitä, että ulkomaalainen osaa edes jonkin verran heidän kieltään. Opettele hyödyllisiä fraaseja, joilla saat tärkeimmät sanottavasi läpi. Kävele metsässä ja lue tai puhu kieltä kovaan ääneen (shadowing). Käy Cafe linguassa tai hanki oma valmentaja italkista.

4. Kokeile kreoleja

Kreolikielet ovat aiemmin olemassa olevista kielistä syntyneitä uusia kieliä. Niitä ovat esimerkiksi englantipohjaiset tok-pisin (Papua-Uusi-Guinea) ja sranan (Suriname), mutta myös esim. espanjapohjaisia, ranskapohjaisia ja portugalipohjaisia kreoleja löytyy eri puolilta maailmaa. Kreolikielten kielioppi on yksinkertainen, ja ne ovatkin muodoltaan todennäköisesti kaikkein lähimpänä ihmiskunnan ensimmäistä kieltä. Kielten monimutkaisuudet (suvut, suffiksit, sivulauseet) ovat kehittyneet myöhemmin eri tilanteissa, eivätkä ne ole kommunikaatiolle välttämättömiä. Jos siis kaipaat helppoja kieliä ja unelmoit ajasta ennen Baabelia, kokeile kreoleja!

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi