Nenonen: Kirkollisten johtotehtävien pitäisi olla määräaikaisia
Kirkkoa johdetaan saavutettuja etuja varjellen. Se on kestämätön tyyli, koska kirkon yhteiskunnallinen asema romahtaa.
Kirkon johtamisessa on vinoumia. Yksi on se, että kirkossa tarvitaan muutosjohtamista, mutta sitä ei tehdä. Ja jos joku yrittää, mahdottomat rakenteet tukahduttavat muutoksen alkuunsa.
Toinen on se, että kirkkoherran, piispan sekä keskushallintojen isopalkkaisiin johtovirkoihin suhtaudutaan usein kuin palkintoihin, vaikka ne ovat vain työn välineitä. Niitä ajatellaan maaleina, vaikka ne ovat lähtöviivoja.
Kolmas on se, että virkaansa laitostuneesta johtajasta ei päästä eroon, jos hän ei satu tekemään valtiopetosta tai jäämään eläkkeelle. Yleensä jälkimmäinen armahtaa, mutta joskus sitä odotetaan vuosikymmeniä.
Vain harva kykenee tuottamaan jotain uutta johdettuaan samaa organisaatiota yli kymmenen vuotta. Moni toki ajattelee, ettei tarvitsekaan.
On kestämätöntä, että kirkon yhteiskunnallisen aseman romahtaessa sen johtamisen eetos sekä rakenteet pysyvät säilyttävinä, siis konservatiivisina. Jos virkansa päällä istuva johtaja lähinnä varjelee saavutettuja etuja, ei tulevaisuusnäkymä ole kummoinen. Toki peilistä voi vilkuilla menneisyyden loiston loittonevaa kajoa.
Ensin viisi vuotta ja optio lisäkaudesta, jos homma sujuu.
Kuntien hallinnossa näkee, kuinka johtajia rekrytoidaan määräaikaisilla sopimuksilla. Luottamushenkilöt, joilla on kunnallisella puolella oikeaa valtaa toisin kuin kirkollisilla luottamushenkilöillä, voivat laittaa huonon johtajan vaihtoon ja etsiä sopivamman tilalle.
Liike-elämässä tämä on arkipäivää. Tällöin viran tarkoitus ei ole suojella haltijansa etua vaan niiden parasta, joita varten virka on olemassa.
Jos oikeasti haluttaisiin jotain uudistaa, pitäisi kirkollisten johtajien eli piispojen, kirkkoherrojen ja vastaavien työt muuttaa määräaikaisiksi. Ensin viisi vuotta ja optio lisäkaudesta, jos homma sujuu. Tällöin myös luottamushenkilöiden valta kasvaisi merkittävästi. Tiedä vaikka hakijamäärätkin kasvaisivat.
Nyt hupenevat paukut käytetään niin, että viranhaltijat johtavat kirkkoa keskittyen varjelemaan saavutettuja etuja ja luottamushenkilöt vetävät kissanhäntää homoista ja heteroista.
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kirkko ei tarvitse avioliittokäsitystä
PuheenvuorotOlisi kaikkien etu, jos kirkossa luovuttaisiin piispainkokouksen työstämien ”kirkon avioliittokäsitysten” sementoimisesta, oli niitä yksi tai kaksi, kirjoittaa Heikki Nenonen.
