Puheenvuorot

Nenonen: Säätytalolla puolustetaan ruotsia, mutta miten on suomen laita?

Muut puolueet voisivat ottaa RKP:lta oppia siinä, kuinka omaa kieltä puolustetaan.

05.06.2023 11:00
Heikki Nenonen

Toimittaja Simo Alastalo kirjoitti analyysin RKP:n olemuksesta kiteyttäen, että kyseessä on sekä puolue että etujärjestö. Helppo yhtyä arvioon. Olisi epärehellistä väittää, etteivätkö puolueen keskeiset tavoitteet sekä suhdanteista riippumaton kannatus liittyisi aina viime kädessä ruotsin asemaan Suomessa.

Puolustan vakaasti RKP:n kielipolitiikkaa. Minusta se on tarpeellista, joskaan ei aina kaikkein kauneinta touhua. Se on kameleonttimaista muuntumista eri koalitioihin ja ideologioihin, mutta asiaansa se ajaa. Kyseessä on Suomen merkittävimmän kielivähemmistön ympärille rakentunut puolue, jolle eksistentiaalinen kysymys on oman kielen ja kulttuurin asema. Puolustan sitä juuri siksi, että minusta kysymys kielestä on eksistentiaalinen: ilman omaa kieltä ei ole ihmistä eikä identiteettiä. Ja vähemmistöasemassa tämä on helpompi ymmärtää. Suomenkielisillä enemmistöasema on jo pitkään estänyt näkemästä oman kielen arvoa.

Moni muu puolue voisi oppia RKP:lta kuinka puolustetaan omaa kieltä sivistyksen, kulttuurin, kaupankäynnin ja julkisen tilan kielenä ajassa, jossa englantikiima läpäisee yhteiskuntaa ravintoloista yliopistoihin ja teinien pöytäkeskusteluihin? Taantumus 1800-luvulle, jolloin suomea käytettin enemmän keittiöissä kuin luentosaleissa tai romaaneissa, vaikuttaa jo alkaneen.

Ehkä kirkko voisi olla perinteilleen uskollinen ja ottaa taas näkyvämpää roolia kielikeskustelussa?

Vähemmistöaseman puolustamisessa harjaantuneen RKP:n lisäksi apuja tilanteeseen voisi kysyä ainakin Virosta: miljoonan puhujan joukko, joka jo aiemmin on joutunut neuvostokolonialistisen kielipolitiikan uhriksi, vaalii nyt kokemansa perusteella asemaansa maan perustuslain ensimmäisestä luvusta alkaen.

Kolmas hyvä apu on luterilainen kirkko, tuo kauniin kielen aarreaitta, jota on kiittäminen suomen kehityksestä sivistyskieleksi. Raamatunkäännösten merkitys tässä on ollut valtava. Ja jokainen hengellisen työn tekijä tietää äidinkielen merkityksen ihmisen syvien kokemusten sanoittamisessa. Ehkä kirkko voisi olla perinteilleen uskollinen ja ottaa taas näkyvämpää roolia kielikeskustelussa?

Neljäs auttaja olet sinä, arvoisa lukija. Vaali vivahteikasta, rikasta äidinkieltäsi. Puhu ja kirjoita sitä kauniisti, sillä kielen käyttäminen on kaikkein tehokkain tapa puolustaa sitä.

Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.