Entinen olympiatason pikaluistelija Janne Hänninen nimitettiin kesällä Suomen olympiakomitean huippu-urheilujohtajaksi ja hän aloitti tehtävässään 11. elokuuta. Hän on saanut ensimmäisinä työpäivinään saanut vastata lukuisiin kyselyihin koskien kisapappiasiaa.
Olympiakomitea päätti luopua käytännöstä, jossa kisapappi on joukkueen yleisjohdon mukana automaattisesti – ”Se että mukana on vain yhden uskonnon pappi ei ehkä ole nykyaikaa”, sanoo huippu-urheilujohtaja Janne Hänninen
Kansainvälinen olympiakomitea toivoo, että joukkueilla olisi nykyään urheilijoiden hyvinvointia tukevat henkilöt.
Viime päivinä on uutisoitu siitä, että pitkä perinne kisapapin mukanaolosta olympialaisissa päättyy. Suomella on ollut kisapappi vuoden 1972 Münchenin olympialaisista saakka. Vuodesta 2004 lähtien kisapappi on ollut Leena Huovinen.
Yle uutisoi 15. elokuuta, että Huovisen työ naisten jääkiekkomaajoukkueessa on päättynyt. Tällä viikolla Ilta-Sanomat kertoi, että Suomen olympiakomitea on päättänyt luopua kisapapista, ja että ratkaisu tuli Huoviselle yllätyksenä. Olympiakomitean hiljattain aloittanut huippu-urheilujohtaja Janne Hänninen on yllättynyt siitä, että viime perjantaina alkanut ”pappikeissi vaan jatkuu ja jatkuu”.
Julkisuudessa on kerrottu, että Olympiakomitea ei enää lähetä kisapappia olympialaisiin sen takia, että hän edustaa vain yhtä tiettyä uskontokuntaa. Milloin tämä päätös on tehty? Ja miten siihen päädyttiin?
– Tarkennan tätä, nyt kun olen saanut itsekin lisätietoa. Viime vuoden marraskuussa, kun lajit olivat tehneet omia esityksiään omien staffiensa [henkilöstöjen] kokoonpanoista, niin silloin naisten jääkiekko on halunnut saada kisapappi Leena Huovisen mukaan. Se on ollut Olympiakomitealle ok, mutta tuolloin Olympiakomitea on käynyt keskustelua siitä, että kisapappia ei jatkossa tulla automaattisesti valitsemaan koko olympiajoukkueen yleisjohtoon. Päätös tarkoittaa siis sitä, että jatkossa ei ole enää mitään kiintiöpaikkaa kisapapille olympialaisten yleisjohdossa. Mutta jos lajit haluavat, ne voivat toki omaan joukkueeseensa ottaa sellaisen, ja jos tarve on hirveän suuri, voidaan tapauskohtaisesti harkita otetaanko [yleisjohtoon] mukaan vai ei.
– Eli olen asiaa sanoittanut ehkä pikkaisen liian jyrkästi, mutta ei se hirveän väärinkään ole, mitä olen sanonut. Tämä ei tarkoita sitä, että kisapappia ei koskaan enää tule.
Eli jatkossa kisapapin läsnäolo lähtee yksittäisten lajien tarpeesta ja sitten arvioidaan kokonaisuutta?
– No ehkäpä näin sen voi tiivistää, Hänninen sanoo.
Haastattelua autossa vierestä kuunteleva Olympiakomitean kisatiimin päällikkö, aiemmin viestintäjohtajana toiminut Mika Noronen vahvistaa Hännisen kertoman.
– Näin se on ollut aina. Olen ollut mukana seitsemissä olympialaisissa ja joka kerta käydään lajien kanssa keskustelu siitä, mitkä ovat lajien tarpeet ja sen mukaan määritellään taustastaffi [taustahenkilöstö]. Kun pappi on ollut tällaisena kirkon kustantamana ja ylläpitämänä asiantuntijana kisojen yleisjohdossa hyvin pitkään, niin nyt on vuosi vuodelta enemmän menty siihen, että lajit määrittävät sen, mitä tarvitsevat. Kisakohtaisesti käydään keskustelut keitä siellä on mukana – myös muiden kuin kisapapin osalta. Ei kenelläkään ole mitään vakiopaikkaa, Noronen kertoo.
– Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) vaatii tai voimakkaasti pyytää, että joukkueilla pitäisi olla wellfare ja safe guarding officer eli hyvinvointia tukevat henkilöt. Meillä on sellainen, taitaa olla kaksikin psyykkistä valmentajaa suunnitteilla, mutta kun [seuraavissa Milano-Cortinan talviolympialaisissa] lokaatioita on seitsemän, täytyy vielä miettiä, tarvitsemmeko Milanon päähän myöskin tällaisen safe guarding officerin mukaan. Se keskustelu on kesken, ja asiaa käydään lähiviikkoina läpi. Mikäli päätetään, että sellainen tarvitaan ja siihen tarvitaan lisäakkreditointi, niin silloin esimerkiksi Leena Huovinen on varteenotettava henkilö tätä kyseistä roolia hoitamaan, Hänninen lisää.
Miten on päädytty tällaiseen ratkaisuun, että kisoihin on lähtenyt vuodesta toiseen aina sama pappi? Mitä hyvää tai huonoa tällaisessa ratkaisussa on?
– En tosiaan aiemmin ollut näitä päätöksiä tekemässä, joten en osaa sitä arvioida. Oletan, että papin mukana olo on jatkunut siksi, että se on koettu oleelliseksi. Mutta nyky-yhteiskunnassa, kun maailma muuttuu ja Suomenkin joukkue koostuu moninaisista ihmisistä, niin se, että mukana on vain yhden uskonnon pappi ei ehkä ole nykyaikaa. Tältä pohjalta ymmärrän perusteen tälle keskustelulle, huippu-urheilujohtaja Hänninen sanoo.
Osa urheilijoista arvostaa Huovista todella paljon ja on luonut hänen kanssaan luottamuksellisen suhteen. Osa on Pariisin olympialaisten jälkimainingeissa kokenut, että hän on arvostellut urheilijoita rooliin kuulumattomalla tavalla. Onko Huovisen työskentelyssä ollut jotakin moitittavaa?
– En osaa ottaa kantaa, kun en ole ollut mukana. Sen olen kuullut, että mielipiteitä on puolesta ja vastaan, mutta yksityiskohtia en tiedä, enkä sen takia halua niitä myöskään kommentoida.
Olet kertonut safe guarding officerista eli henkilöstä, joka vastaa urheilijoiden henkisestä hyvinvoinnista. Mitä kaikkea tämä tehtävä kattaa ja millaisella taustalla ja koulutuksella sitä voi menestyksekkäästi hoitaa?
– Tätä voisi tuosta vierestä Mika Noronen kommentoida, Hänninen sanoo vedoten siihen, että on itse vasta aloittanut tehtävässään.
– Pariisissa oli tällainen henkilö Suomen joukkueessa ensimmäisen kerran ja tämä on KOK:lta uusi toimenkuva, jota he vahvasti suosittelevat kaikkiin joukkueisiin. Safe guard officerin ensisijaisia tehtäviä ovat vastuullisuus, eettisyys, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sekä häiriöttömän valmistautumisen varmistaminen. Tämä on henkilö, jonka kautta kaikki epäasiallisuudet, häiriökäyttäytymiset, rasismi ja vaikkapa vihapuhe tai muu vastaava viedään tarvittaessa oikean prosessin kautta eteenpäin. Tähän ei ole mitään määriteltyä pohjapätevyysvaatimusta, mutta KOK järjestää tähän verkkokoulutuksia, joiden kautta tehtävään sopivan sertifioinnin voi hankkia. Meillä on jo ihmisiä, jotka ovat koulutuksen käyneet ja kun tämä on vielä uusia asia, niin on ihmisiä, jotka tulevat näitä koulutuksia käymään. Monissa joukkueissa tämä rooli on psyykkisen valmennuksen tai jonkun tällaisen taustahenkilön vastuulla. Pariisissa urheilupsykologi Tiina Röning oli tässä roolissa, mutta mikään ei estä sitä, että voisi olla vaikkapa Leena Huovisen kaltainen henkilö tai vaikkapa joku joukkueen lääkäreistä, Noronen selventää.
Tuleeko safe guarding officer -tehtävästä avoin haku? Ja tähän liittyen vielä: olisiko hyvä, että kyseiseen tehtävään valittaisiin henkilö aina määräajaksi vai kannatatko pysyväisluonteista tointa?
– Lähtökohtaisesti aina kaikki tehtävät ovat kisakohtaisia ja jokaiseen nimetään joukkueen taustastaffi erikseen. Kenelläkään ei ole pysyvää mandaattia. Joukkueen johtajan päättää olympiakomitean hallitus ja johtajan johdolla rakennetaan taustatiimit lajien toiveita kuunnellen, Noronen sanoo.
– Minä näkisin näin, että emme hae ihmisiä taustahenkilöstöön avoimella haulla, koska kukaan taustahenkilö ei voi olla urheilijalle ennalta täysin tuntematon. Jos henkilö on siellä urheilijoiden tukena ja turvana, täytyyhän henkilön olla sellainen, joka on tavannut urheilijoita muutenkin kuin olympialaisissa, Hänninen jatkaa.
Oletko itse urheilu-urallasi tai valmentajana kokenut kisapapin läsnäolon tärkeäksi arvokisoissa? Oletko hakeutunut juttelemaan kisapapin kanssa?
– Olin itse kahdet kisat siten, että kisapappi Görän Hellberg oli siellä ja olen ollut useissa kisoissa niin, että Leena Huovinen on ollut paikalla. Olen henkilökohtaisesti pitänyt molempia ihan supertyyppeinä ja olen kokenut tärkeänä, että siellä on sellainen henkilö ollut, Hänninen kertoo.
– Olen hakeutunut juttelemaan kisapapin kanssa, mutta en ole henkilökohtaisesti koskaan ajatellut Leenaa tai Görania pappina. Totta kai se tuo jonkinlaisen luottamuksen, kun tietää, että kyseinen henkilö on pappi, mutta olen pappeutta enemmän ajatellut heitä henkilöinä, jotka ovat luotettavia ja heidän kanssa on ollut helppo keskustella asioista – hyvistä ja huonoista. Leenan kanssa olen pitänyt vuosien ajan yhteyttä, myös silloin kun olin Norjassa töissä. Kyllä minulle Leena Huovinen on ollut tärkeä henkilö siitä saakka kun vuonna 2006 tavattiin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kilpakävelijä Joni Havan vahvuuksia ovat päättäväisyys ja valmius kärsimykseen – ”Flow-tilassa kipukin tuntuu helpolta”
Hyvä elämäKilpakävelijän pitää tulla toimeen itsensä kanssa, sanoo Joni Hava, joka tavoittelee elokuussa voittoa Kalevan kisoissa.
