Kisapappi on jakanut Jarkko Kinnusen kanssa monet ilon ja surun hetket.
Kisapappi tarjoaa olympialaisissa joukkueelle ”suorituksesta vapaan alueen” – urheilijat Antti Ruuskanen ja Jarkko Kinnunen kertovat, mihin tarvitsevat pappia kisoissa
Kisapappi Leena Huovinen suuntaa heinäkuussa Tokion olympialaisiin, joissa hän toimii Suomen joukkueen urheilijoiden ja taustatiimin tukena. Hengellisyys on matkalla vahvasti läsnä, vaikkei Jumalasta yleensä puhutakaan ennen kisasuoritusta.
Kun kilpakävelijä Jarkko Kinnunen joutui keskeyttämään EM-kisasuorituksensa Barcelonassa vuonna 2010, pettymys oli valtava. Ura oli ollut siihen asti täynnä onnistumisia ja nousukiitoa, mutta nyt monien ongelmien summa pakotti Kinnusen jättämään 50 kilometrin kävelyn kesken vain noin viisi kilometriä ennen maalia.
– Se tuntui sillä hetkellä elämääkin suuremmalta asialta. Muistan yhä, kuinka paljon minua harmitti, hän kertoo.
Ensimmäinen henkilö, jolta Kinnunen sai tukea, oli kisapappina työskentelevä Leena Huovinen. Huovinen on evankelis-luterilaisen kirkon pappi, joka on toiminut suomalaisten huippu-urheilijoiden tukena eri arvokisoissa jo 17 vuoden ajan. Hän on Suomen joukkueen mukana myös tänä vuonna kesäolympialaisissa, jotka järjestetään heinä–elokuun vaihteessa Tokiossa.
Huovinen on monelle urheilijalle ihminen, jonka puoleen käännytään niin ilon kuin surunkin hetkellä.
– Kun Leena tuli kisasuorituksen jälkeen luokseni, me halasimme. Ja pitkään halasimmekin. Jo pelkästään siinä kosketuksessa oli jotain helpottavaa. Sitten hän kuunteli, mitä minulla oli sillä hetkellä sanottavana, Kinnunen kuvailee.
Nyt tapahtuneesta on kulunut jo yli kymmenen vuotta ja pettymyksestä päästy yli. Kisapapista on kuitenkin muodostunut vuosien mittaan Kinnuselle tärkeä henkilö, johon hän tukeutuu kisamatkojen ulkopuolellakin. Kun tänä kesänä olympialaisiin kisaamaan lähtevä Kinnunen sai tiedon edustuspaikastaan, Huovinen lähetti heti onnittelut.
– Se oli pieni, mutta tärkeä ele, Kinnunen sanoo.
Jarkko Kinnusen viime vuonna leikattu lonkka kipuilee yhä kisavauhtisessa kävelyssä, minkä vuoksi olympialaisiin valmistautuminen on jäänyt tällä kertaa tavallista vähemmälle.
Kisapapin kanssa jutellaan kaikesta muusta kuin urheilusta
Tulevat olympialaiset ovat Leena Huovisen uran yhdeksännet. Jos mukaan lasketaan myös erilaiset EM- ja MM-kisat, hän arvioi olleensa mukana noin 40 kisamatkalla.
Olivat kilpailut mitkä tahansa, kisapapin rooli on aina sama.
– Tärkein tehtäväni on olla paikalla kuulevana korvana. Sellaisena, jonka puoleen kuka tahansa voi kääntyä ja joka kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti, mitaleihin katsomatta, Huovinen sanoo.
Kun on pitkällä kisareissulla ja h-hetki lähestyy, niin kyllä urheilijana ajatukset pyörivät jatkuvasti suorituksessa.
– Antti Ruuskanen
Kisapappi on kuulunut monien Suomen arvokisajoukkueiden tiimiin 70-luvulta lähtien. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivuilla kuvataan, että pappia toivottiin aikoinaan mukaan muun muassa keskustelijaksi, kuuntelijaksi ja sielunhoitajaksi.
Näyttäisi siltä, etteivät roolit ole juuri muuttuneet.
– Papin kanssa moni huomaa puhuvansa asioista, joista ei tulisi kenenkään muun kanssa juteltua. Peruskysymykset ovat usein samat. Ihminen haluaa tietää, kuka on, mistä on tullut ja mihin on menossa, Huovinen kertoo.
Kisapappi toimii joukkueelle henkisenä tukena siinä missä esimerkiksi urheilupsykologi ja psyykkinen valmentajakin. Papin rooli kuitenkin poikkeaa merkittävästi muusta taustatiimistä, sillä kisapapin seura on ”suorituksesta vapaata aluetta”, kuten Huovinen itse kuvailee.
Toisin sanoen hän on se, joka pyrkii helpottamaan urheilijoiden oloa viemällä ajatuksia pois itse kisasuorituksesta. Siis siitä, johon kaikki muut ihmiset ympärillä keskittyvät.
Jarkko Kinnunen kertoo, että Huovisen kanssa tulee useimmiten juteltua jostain aivan muusta kuin urheilusta. Samaa sanoo keihäänheiton olympiamitalisti Antti Ruuskanen.
– Kun on pitkällä kisareissulla ja h-hetki lähestyy, niin kyllä urheilijana ajatukset pyörivät jatkuvasti suorituksessa. Leenan kanssa pystyy juttelemaan kaikesta muusta, elämän arkisista asioista, Ruuskanen kertoo.
Hengellisyys näkyy ja kuuluu olympialaisissa
Pitkän uran keihäänheittäjänä tehnyt Ruuskanen tietää, että ammattiurheilijalla voi olla kovat paineet suoriutumisesta. Siksi on tärkeää, että urheilijoiden henkisestä hyvinvoinnista huolehditaan siinä missä fyysisestäkin. Vaikka tekniset ominaisuudet olisivat täysin kunnossa, ei kisoista tule mitään, jos mieli ei voi hyvin.
Antti Ruuskanen viimeisen heittonsa jälkeen Dohan MM-kisoissa vuonna 2019. Hän kertoo kaikkien ovien olevan avoinna nyt, kun ura keihäänheittäjänä tulee päätökseen. Kuva: Martti Kainulainen/Lehtikuva
– Pelkästään puhumisesta voi saada valtavasti apua vaikka itsestä tuntuisikin siltä, ettei sellaista tarvitse, Ruuskanen toteaa.
Erityisesti olympialaisten kaltaiset suuret urheilukisat ovat tapahtumia, joissa pää menee herkästi pyörälle. Ruuskanen on itse kisannut olympialaisissa vuosina 2012 ja 2016, joista ensimmäisellä kerralla palkinnoksi napsahti hopeaa.
– Jo yleisöstä lähtevä melu ja kannustus ovat jotain sellaista, mitä ei muualla pääse kokemaan. Pitää olla tarkkana, ettei kuluta liikaa energiaa kaikkeen ympärillä olevaan ihmeellisyyteen ja väsähdä, Ruuskanen sanoo.
Tänä vuonna olympialaiset järjestetään koronapandemian vuoksi kokonaan ilman yleisöä. Kilpaa kävelevä Kinnunen kuvailee, että kisakokemus tulee silti olemaan henkisesti haastava.
– Pitäähän siinä olla oikeanlaista energiaa, että pystyy viemään itsensä äärirajoille ja kiusaamaan itseään, kun mieli tekisi kävellä hitaampaa. Vaatii paljon henkistä latautumista, että kestää sellaiset määrät kipua ja pahaa oloa, Kinnunen kuvailee.
Henkiseen puoleen kuuluvat tietenkin myös uskon asiat, joita varten pappi ylipäätään on kisoissa mukana. On selvää, että uskonnot näkyvät ja kuuluvat olympialaisissa. Kuka tahansa kilpailuja joskus seurannut on saattanut huomata urheilijoiden ennen tai jälkeen kisasuorituksen tekemiä kumarruksia, ristinmerkkejä ja taivaisiin osoitettuja kiitoksia.
Olympialaisissa on myös uskontokeskus, jossa on erilliset tilat eri uskontojen edustajia varten. Esimerkiksi vuoden 2012 Lontoon olympialaisissa edustettuna oli yhdeksän maailmanuskontoa ja paikalla yhteensä 193 eri uskontojen ammattilaista, kertoi Kotimaa.
Uskon asioista jutellaan harvoin ennen kisasuoritusta, eikä niin kannatakaan kisapapista tehdä.
– Elämän suuria kysymyksiä ei kannata missään nimessä lähteä pohtimaan ennen kisasuoritusta ihan vain siitä syystä, ettei pakka mene sekaisin. Siinä hetkessä pitää osata sulkea asioita pois, eikä lähteä myllertämään omaa mieltä hyvin tunnepitoisilla asioilla, Huovinen selventää.
Jarkko Kinnunen jännittää yhä paljon jokaista kisasuoritusta, vaikka tulevat olympialaiset ovat hänen 15. arvokisansa.
Arkisista asioista jutteleminen on siis eräänlainen keino hallita mieltä jännityksen alla. Syvällisille keskusteluille on kuitenkin myös oma aikansa, ja moni urheilija päätyykin juttelemaan papin kanssa uskon asioista kisasuorituksen ollessa takanapäin. Huovinen itse löytää vuorovaikutuksesta hengellisyyttä, oli aihe mikä tahansa.
– Meissä kaikissa on hengellinen puoli siinä missä fyysinen ja sosiaalinenkin. Mitä ikinä se kullekin sitten tarkoittaa. Vaikkei sanallakaan puhuttaisi Jumalasta, niin ajattelen aina, että kyllä siinä on kolmas osapuoli mukana, Huovinen sanoo.
Hengellisyys näkyy urheilijoiden ja papin välisessä suhteessa myös kisojen ulkopuolella. Huovinen on vihkinyt Jarkko Kinnusen ja tämän vaimon sekä kastanut avioparin kaksi lasta. Heti olympialaisten jälkeen edessä on myös kolmannen lapsen kastaminen. Myös Antti Ruuskaselle kirkko nousee tärkeämpään rooliin syksyllä, kun hänen kesäkuun lopussa syntynyt esikoislapsensa saa kasteen.
Taustatiimikin tarvitsee tukea
Kisapappi ei ole paikalla ainoastaan urheilijoita varten, vaan yhtä lailla joukkueen taustatiimin tukena. Tokion olympiajoukkueen apulaisjohtaja Leena Paavolainen kertoo aloittaneensa tulevien olympialaisten valmistelut jo vuonna 2015. Takana on siis useiden vuosien työ, ja kisamatkallakin taustajoukot viipyvät yli kuukauden.
– Näin pitkällä reissulla on tärkeää, että paikan päällä on joku, jolle voi purkaa asioita. Leenalla on tärkeä rooli siinä, miten me muutkin kuin urheilijat jaksamme ja pystymme suoriutumaan työstä parhaalla mahdollisella tavalla. Pidän sitä työn ohjauksellisena roolina, Paavolainen sanoo.
Olen kisoissa se, joka katsoo elämää isosta kuvasta käsin.
– Leena Huovinen
Kun Leena Huovinen ei ole kisamatkoilla, hän työskentelee yliopistopappina Helsingin yliopistolla. Perusta on kuitenkin molemmissa töissä sama: kyse on ihmisten kohtaamisesta sekä syvän yhteyden ja luottamuksen rakentamisesta. Isoin eroavaisuus on ympäristö.
– Urheilukisat ovat työympäristönä hyvin poikkeuksellinen. Urheilijat toimivat ison menestyksen tai epäonnistumisen äärellä, ja sitä saattavat seurata miljoonat silmäparit. Lisäksi oma suoritus, johon on tähdännyt vuosia, voi olla ohi kymmenessä sekunnissa, Huovinen kertoo.
Kisapappi Leena Huovinen on varovainen sen suhteen, mitä asioita ottaa urheilijan kanssa puheeksi ennen kisasuoritusta. Hyvin tunnepitoiset asiat kannattaa jättää myöhemmäksi. Huovinen kuvattiin Helsingin yliopistossa alkuvuodesta 2021. Kuva: Joonas Brandt
Huovinen toivoo tuovansa joukkueeseen levollisuutta. Hän ei vähästä hätkähdä, vaikka liikuttuukin herkästi. Papin työssä ollaan vahvasti syntymän ja kuoleman äärellä, mikä tuo elämään aivan omanlaista perspektiiviä.
– Olen kisoissa se, joka katsoo elämää isosta kuvasta käsin. Uskon, että mitä vain voi sattua, mutta kaikesta lopulta selvitään. Tätä sanomaa yritän joukkueellekin välittää, Huovinen toteaa.
Jarkko Kinnusen harmiksi hän tuskin saa kisapapilta tukea olympialaisissa kasvokkain, sillä maantielajit siirrettiin kuumuuden takia Tokiosta pohjoisemmaksi, Sapporoon. Onneksi muita tukijoita ympärillä riittää.
Tuleviin kisoihin Kinnunen tarvitsee nimittäin erityistä tsemppausta, sillä viime vuonna leikattu lonkka kipuilee yhä. Suurena huolena on, kestääkö jalka kisasuoritusta.
– Juttelen jalalleni joka päivä, että kestäisi vielä tämän yhden koitoksen. Ohuen narun varassa mennään, mutta edelleen tässä roikutaan mukana, Kinnunen sanoo.
Kolmesti aiemmin olympialaisissa kisanneelle jalasjärveläiselle kilpakävelijälle nämä kisat ovat erityisen merkittävät, sillä kokemus jää viimeiseksi laatuaan. Kinnusen laji, 50 kilometrin kävely, nimittäin poistuu Tokion olympialaisten jälkeen kokonaan arvokisaohjelmasta.
Myös Ruuskasen kohdalla tuleviin kisoihin liittyy haikeutta. Mies on ilmoittanut lopettavansa uransa tulevana syksynä, joten meneillään oleva kausi jää hänen viimeisekseen. Ruuskanen toivoi päättävänsä uransa Tokion olympialaisiin, mutta edustuspaikkaa ei tällä kertaa irronnut. Viimeisen Suomen keihäänheiton paikan lunasti Oliver Helander tiistaina Joensuun GP-kilpailuissa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Naisten jääkiekkojoukkueen puolustaja Minttu Tuominen pelaa Pekingin olympialaisissa – ”Olimme hetken maailmanmestareita”
Hyvä elämäMinttu Tuominen osallistuu neljännen kerran olympialaisiin.
