null Onko Jumala todella sanonut niin? – Kolme raamatunlukemisen ammattilaista kertoo, kuka Raamatussa puhuu ja miten

Hengellisyys

Onko Jumala todella sanonut niin? – Kolme raamatunlukemisen ammattilaista kertoo, kuka Raamatussa puhuu ja miten

Kun kirkossa riidellään vaikkapa papin virasta tai avioliitosta, taustalla on eriäviä näkemyksiä Raamatun tulkinnasta ja sen tutkimuksesta. Emerituspiispa Wille Riekkinen sekä papit Jukka Norvanto ja Marja Malvaranta avaavat omaa suhdettaan Raamattuun.

Ihminen oli hädin tuskin luotu ja ehtinyt asettua taloksi paratiisiin, kun hän jo pilasi kaiken. Halutessaan tulla Jumalan kaltaiseksi hän maistoi kiellettyä hedelmää, suututti Jumalan ja karkotettiin paratiisista. Tämä kerrotaan Raamatun ensimmäisen kirjan kolmannessa luvussa, ja sen jälkeen loppu Raamattu kuluukin siihen, että Jumala panee täytäntöön monivaiheisen suunnitelmansa välien korjaamiseksi.

– Raamattu on äärimmäisen yksinkertainen kirja. Siinä kerrotaan, miten Jumala loi ihmisen, miksi ihminen joutui eroon Jumalasta ja mitä Jumala päätti tehdä, jotta ihmisen ja Jumalan välinen suhde tulisi jälleen kuntoon, sanoo pappi ja lähetysteologi Jukka Norvanto.

Norvanto puhuu äänellä, jonka aika moni suomalainen on kuullut, sillä hän on tehnyt Raamattu kannesta kanteen -radio-ohjelmaa vuodesta 1997. Nyt Raamattua käydään läpi jo neljättä kertaa. Radio Deissä ohjelmalla on noin 130 000 kuuntelijaa viikossa. Ohjelma on suosittu myös Järviradiossa, joka tavoittaa yli 300 000 viikkokuuntelijaa.

Syntiinlankeemuskertomus on yksi niistä raamatunkohdista, jotka puhuttelevat Norvantoa yhä uudelleen. Se tuntuu jatkuvasti ajankohtaiselta, sillä ihminen ei ole hänen mielestään muuttunut.

– Ihmiskunnassa on koko ajan sama halu tulla Jumalan kaltaiseksi. En oikeastaan puhuisi syntiinlankeemuksesta vaan syntiinnousemisesta, sillä synnissä on aina kysymys siitä, että me nostamme itsemme joko lähimmäisten tai jopa Jumalan yläpuolelle.

Kun ihminen oli karkotettu paratiisista, Jumala asetti sitä vartioimaan kaksi kerubia ja salamoivan, leimuavan miekan. Tavallinen lukija saattaa ohittaa maininnan enempiä miettimättä tai ehkä kuvitella mielessään monisiipisiä enkelihahmoja ja jonkinlaisen Tähtien sota -elokuvista tutun valosapelin. Norvannolle tuo lause on avain koko Raamatun ymmärtämiseen.

– Kerubit liittyvät Raamatussa aina Jumalan läsnäoloon. Jumalan läsnäoloon pääsee miekan kautta. Miekka on Jumalan sana ja viime kädessä Jeesus Kristus. Eli jo ensimmäisille ihmisille annettiin avaimet siihen, millä keinolla Jumalan yhteyteen kaikesta huolimatta voi päästä, Norvanto selvittää.

Tällaista tapaa lukea Raamattua Norvanto kutsuu hengelliseksi tai uskoa vahvistavaksi. Kaikilla teksteillä on paikkansa ja tehtävänsä Jumalan suunnitelman kertomisessa. Vanha testamentti ennustaa ja lupaa sitä, mitä Jeesus Uudessa testamentissa tulee tekemään. Raamatun tekstejä selitetään toisilla Raamatun teksteillä.

Itselläni on ollut voimakas taju siitä, että Jumala puhuu Raamatun kautta.

 – Jukka Norvanto

Norvanto tuli uskoon armeija-aikoinaan, ja siitä alkoi tarve perehtyä Raamattuun paremmin. Innokkaimmillaan hän kävi viikoittain kolmessa eri raamattupiirissä. Kiihkein ahmiminen on tyyntynyt joka-aamuiseksi Päivän Tunnussanan lukemiseksi ja raamattuopetuksien valmistamiseksi, mutta hänen näkemyksensä Raamatusta ei ole muuttunut.

– Jumala ja hänen tahtonsa eivät ole pelkkää mielikuvitusta. Aikoinaan opiskellessani teologiaa joku luennoitsija sanoi, että Raamattu on ihmisten puhetta Jumalasta. Mietin silloin, että jos tuo on totta, miksi Raamattu kuitenkin vaikuttaa niin kuin se olisi Jumalan sanaa. Itselläni on ollut voimakas taju siitä, että Jumala puhuu Raamatun kautta, Norvanto sanoo.

Jukka Norvanto.

Jukka Norvanto.

"Ei pakkopullaa, vaan vapauttava voima"

Raamatun alkukertomukset, joihin syntiinlankeemuskin kuuluu, ovat tärkeitä myös Wille Riekkiselle, joka on eläkkeellä oleva piispa ja Uuden testamentin tutkija. Kertomukset luomisesta, syntiinlankeemuksesta, Kainista ja Abelista, vedenpaisumuksesta ja Babylonin tornin hajottamisesta ovat hänelle myyttejä, jotka kertovat Jumalasta ja ihmisestä Jumalan edessä.

– Niitä ei pitäisi lukea historiana tai luonnonhistoriana. Sen sijaan ne herättävät ihmisen tärkeimmät kysymykset: missä olet suhteessa Jumalaan ja Jumalan tahtoon, missä on veljesi, missä on sydämesi ja missä on oikeus? Riekkinen sanoo.

Kun kirkossa kiistellään melkein mistä tahansa – esimerkiksi siitä, voiko nainen toimia pappina tai voisiko kirkko vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja – taustalla ovat erilaiset näkemykset Raamatusta ja sen tulkinnasta. Tästä jopa kiistojen osapuolet ovat keskenään samaa mieltä. Näin sen näkevät myös Riekkinen ja Norvanto.

Kolmisen vuotta sitten Riekkinen kirjoitti esipuheen amerikkalaisen raamatuntutkijan Marcus J. Borgin suomennettuun kirjaan Kristinuskon sydän. Siinä Borg hahmottelee kaksi tapaa ymmärtää kristinusko ja Raamattu. Riekkinen on Borgin kanssa samoilla linjoilla.

– On paljon ihmisiä, joille Raamatun kirjaimellinen tulkinta on ainoa oikea ja riittävä tulkinta. Ja sitten on entistä suurempi joukko meitä, jotka otamme Raamatun tosissamme, mutta emme kirjaimellisesti. Pyrimme etsimään sieltä kristinuskon sydäntä, joka on usko Jumalaan. Sen uskon ilmenemismuotoja Raamattu dokumentoi ja sitä uskoa meidän pitäisi suunnata tämän päivän ihmiselle siten, ettei uskosta tule pakkopullaa vaan vapauttava voima. Silloin usko Jumalaan antaa voimaa elää ja uskallusta kerran jopa kuolla, Riekkinen sanoo.

Raamatussa puhutaan vertauskuvin ja monella tasolla ihmisen perimmäisistä kysymyksistä.

– Wille Riekkinen

– Ne, joille kirjaimellinen tulkinta riittää, eläkööt siinä. Ei heitä pidä tuomita, mutta heidänkään ei pitäisi tuomita väljempää ja liberaalimpaa uskontulkintaa.

Riekkinen mainitsee uutisotsikoihin ja poliisitutkintaan päätyneen esimerkin tiukemmasta tavasta tulkita Raamattua. Tänä kesänä kansanedustaja Päivi Räsänen kritisoi sitä, että kirkko lähti Pride-tapahtuman yhteistyökumppaniksi, ja liitti twiittiinsä kuvan muutamasta Uuden testamentin Roomalaiskirjeen jakeesta.

– Kun näin tehdään, Raamattua käytetään lyömäaseena, ja se on minusta epäkristillistä, Riekkinen sanoo.

Raamatusta löysi sopivan iskulauseen sekin nimetön kirjoittaja, joka 2000-luvun alussa siteerasi Riekkiselle Viidettä Mooseksen kirjaa: ”Hävitä paha keskuudestasi.” Kirjoittaja oli varma, että niin Jumala tekee – ainakin jos häntä vähän autetaan. Uhkauksen syynä oli se, että Riekkinen oli tuolloin asettunut julkisesti puolustamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kirkossa.

"Ongelmia tulee tulkinnasta"

Erimielisyydet raamatuntulkinnasta kietoutuvat myös erimielisyyksiin historiallis-kriittisestä raamatuntutkimuksesta ja siitä, mikä painoarvo tutkimuksen tuloksille pitäisi antaa kirkon opetuksessa ja kannanotoissa.

– Raamattua kirjaimellisesti tulkitseva voi kokea tieteellisen tutkimuksen uhkaavana. Useimmille tutkimus on kuitenkin vapauttava voima. Ei raamatuntutkimuksessa kielletä Jumalaa tai Kristusta, vaan se voi auttaa näkemään, että Raamatussa puhutaan vertauskuvin ja monella tasolla ihmisen perimmäisistä kysymyksistä, Wille Riekkinen sanoo.

– Kirjaimelliseen raamatuntulkintaan takertuminen veisi kirkkoa taaksepäin. Fundamentalismi ei tuota hyvää hedelmää, jos sen pohjalta lähdetään ratkomaan tämän päivän eettisiä ongelmia.

Jukka Norvannon mielestä tutkimusta on monenlaista. Hän sanoo, että totta kai on hyvä opiskella Raamatun alkukieliä hepreaa ja kreikkaa, jotta voi itse nähdä, mitä tekstissä alun perin on sanottu ja miten se mahdollisesti on muuttunut, kun käsikirjoituksia on kopioitu.

– Ongelmia tuleekin tulkinnasta. Tutkijat ovat usein erimielisiä siitä, mitä jokin kohta tarkoittaa – ja mitä se tarkoittaa meille. Tieteellisen tutkimuksen rajat tulevat vastaan siinä, ettemme aina tiedä, mikä oli se alkuperäinen tilanne, johon jokin teksti liittyy. Tutkimus myös elää, ja esimerkiksi arkeologisissa kaivauksissa saadaan jatkuvasti uutta tietoa. Tämän päivän totuus on huomenna jo vanhentunut, Norvanto sanoo.

– Toisaalta viime kädessä tiede etsii totuutta ja Jeesus Kristus on totuus, joten eivät tiede ja usko voi siinä mielessä olla ristiriidassa, hän lisää.

Wille Riekkinen kaipaa kirkkoon raamattuherätystä. Se kuulostaa hänen sanomakseen oudolta, sillä yleensä tämän tyyppisiä lausahduksia kuulee herätysliikkeiden suunnalta.

– Minä tarkoitan raamattuherätyksellä sitä, että ruvettaisiin ottamaan raamatuntutkimus tosissaan. Aina kirkossakaan ei olla tietoisia Raamatun syntyprosessista ja sen luonteesta, vaan ajatellaan, että se on sanasta sanaan Jumalan sanaa.

Tällaista käsitystä Riekkisen mielestä ruokitaan myös jumalanpalveluksissa.

– Kun messussa luetaan vaikka epistolateksti jostakin Paavalin kirjeestä, sen lopuksi sanotaan, että tämä on Jumalan sana. Jos Paavali itse olisi kirkonpenkissä, hän sanoisi, että eipäs kun minä kirjoitin sen. Paavalin kirjeet ovat tiettyihin tilanteisiin kirjoitettuja tilapäiskirjeitä, mutta nyt niistä mielellään tehtäisiin yleispäteviä.

Siinä missä Riekkinen kaipaa kirkkoon raamattuherätystä, Jukka Norvanto kaipaa lähetysherätystä. Elokuussa hän kävi Mongoliassa opettamassa paimentolaisten raamattukoulussa. Mongolia on yksi maista, joissa hänen työnantajansa Lähetysyhdistys Kylväjä toimii ja Norvannolle myös yksi todiste siitä, että Raamatussa on kyse muustakin kuin ihmisten sanoista.

– Lähetyskentillä näkyy, kuinka Jumalan sana vaikuttaa. Kyse ei ole vain jonkun ihmisen subjektiivisesta kokemuksesta. Vuonna 1990 Mongoliassa tiedettiin olevan neljä kristittyä. Nyt kristittyjä on kymmeniä tuhansia. Ihmiset tulevat moottoripyörillä satojen kilometrien päästä raamattuopetukseen, Norvanto kertoo.

Nyt Norvanto on huolissaan lähetystyön tulevaisuudesta. Vanhat tukijat ovat uskollisia, mutta uusia on vaikea löytää. Toisinaan hänestä tuntuu siltä, että lähetystyölle on vaikea löytää ymmärrystäkin.

– Jos kirkko lopettaa evankeliumin välittämisen, se lakkaa olemasta kirkko. Jos nyt sanotaan, ettei lähetystyötä tarvita, se on kaiken sen turhentamista, mitä Jeesus on ihmiskunnan puolesta tehnyt. En ole huomannut Raamatussa semmoista kohtaa, että Jeesus olisi peruuttanut lähetyskäskyn.

Wille Riekkinen.

Wille Riekkinen.

"Raamattua voi lähestyä eri tavoin"

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Tämän pienoisevankeliumiksi kutsutun Johanneksen evankeliumin jakeen on moni opetellut rippikoulussa ulkoläksynä. Se on yksi niistä raamatunteksteistä, jotka koristavat lasiseinää pappi Marja Malvarannan työpaikalla Suvelan kappelissa Espoossa.

Marja Malvaranta itse muistaa sanasta sanaan monta muutakin raamatunkohtaa. Hänen nuoruudessaan 1970-luvulla opeteltiin Raamattua paljon ulkoa, ja opittu on pysynyt mielessä. Vaikka hän ei lukisi Raamattua joka päivä, sen sanat kulkevat mukana.

Papille Raamattu on työväline. Sen pohjalta kirjoitetaan saarnat ja siitä etsitään sopivia sanoja puheisiin ja hartaushetkiin. Sielunhoidossakin sitä käytetään. Malvaranta on huomannut, että psalmit ovat antaneet lohtua monelle raskaassa elämäntilanteessa kamppailevalle.

Raamattu välittää meille Jumalan rakkauden ja Jumalan rakastavan tahdon.

– Marja Malvaranta

Saarnatessaan pappi on sidottu kirkkovuoden kulkuun. Kullekin pyhäpäivälle on omat raamatunkohtansa, joista joku valitaan saarnatekstiksi. Yleensä se on katkelma jostakin evankeliumista.

– Saarnaa valmistellessani saatan viettää tekstin parissa pitkänkin ajan ja palata siihen monesta näkökulmasta. Käytän apuna myös selitysteoksia. Yritän katsoa vähän syvemmälle ja lukea Raamatun tekstiä myös historiallisena tekstinä. Mietin, mikä tämä teksti oikein on ja miksi se on tässä kirjassa, mitä se on silloin aikoinaan mahdollisesti merkinnyt ja mitä se tänä päivänä voisi merkitä, Malvaranta kertoo.

– Hartauksia ja rukoushetkiä suunnitellessani lähestyn Raamattua toisin. Yritän miettiä, mitä Raamattu minun valitsemastani teemasta sanoisi ja mitä lohdutuksen tai rohkaisun sanoja sieltä löytyisi.

Työssään Malvaranta myös ohjaa bibliodraamaa, jossa eläydytään Raamatun kertomuksiin teatterin, tanssin tai kuvataiteen keinoin, sekä ignatiaanisia retriittejä, joissa Raamattua käytetään mietiskelevän rukouksen lähtökohtana.

– Olennaista niissä on se, mikä juuri tällä hetkellä koskettaa minun elämääni. Ignatiaanisessa mietiskelyssä viivytään raamatuntekstissä ja tunnustellaan, mikä siinä kutsuu, puhuttelee tai lämmittää jotakin kohtaa minussa. Sitten seurataan tuota kokemusta ja katsotaan, minne se vie, Malvaranta kuvailee.

– Raamattua voi lähestyä eri tavoin, ja myös tieteellisellä tutkimuksella on paikkansa. Ajattelen, että Raamattu on Jumalan puhetta tässä päivässä ja myös historiallinen kirja, jossa kuuluu sen ajan ihmisten ääni.

Kun Malvarannalta kysyy, mikä hänen mielestään on Raamatun olennaisin sisältö, hän vastaa yhdellä sanalla: Kristus. Sitten hän sanoo saman useammalla sanalla.

– Luen Raamattua niin, että Jeesus on sen keskus ja läsnä kaikessa. Hän on odotuksena Vanhassa testamentissa ja ylösnousseena Kristuksena alkuseurakunnan elämästä kertovissa teksteissä. Raamattu välittää meille Jumalan rakkauden ja Jumalan rakastavan tahdon ja näyttää, että Jumala on kaikessa läsnä aikojen alusta aikojen loppuun.

Marja Malvaranta.

Marja Malvaranta.

"Se jää nähtäväksi"

Raamatun viimeisessä kirjassa Johanneksen ilmestyksessä ennustetaan tämän tuntemamme maailman loppu. On uuden taivaan ja uuden maan aika.

Wille Riekkiselle Ilmestyskirja ei kerro maailmanlopusta vaan se on lohdutuskirja. Hän muistuttaa, että se on kirjoitettu keisari Domitianuksen toimeenpanemien kristittyjen vainojen aikaan.

– Sen viesti on, että tulipa mitä tahansa, pitäkää kiinni Kristuksesta, niin teillä ei ole mitään hätää.

Monissa kristittyjen porukoissa maailmanloppua on odotettu kiihkeästi – ja saatu odottaa kauan. Jeesuksen seuraajat ja ensimmäiset kristityt odottivat Jeesuksen palaavan maan päälle ja hänen lupaamansa Jumalan valtakunnan toteutuvan vielä heidän elinaikanaan.

– Jeesuksen toista tulemista ei ole kuulunut ja päivämäärää siirretään jatkuvasti. Se jo osoittaa sen, että kirjaimeen tuijottaminen ei johda mihinkään. Meidän pitäisi keskittyä uskossa olennaiseen, ja olennaista on sana Jumalan valtakunnasta. Raamatussa ihan selvästi sanotaan, mitä se on: se ei ole vain jotain tuonpuoleista vaan oikeamielisyyttä, iloa ja rauhaa, jotka Pyhä Henki antaa, Riekkinen sanoo.

Kun Jeesus puhuu viimeisestä tuomiosta, jossa ihmiset laitetaan vastuuseen teoistaan, kyse ei Riekkisen mielestä ole ennustuksesta tai uhkauksesta vaan kielikuvasta.

– Sen tarkoituksena oli hätkähdyttää kuulijat miettimään omaa elämäänsä Jumalan edessä ja kysymään, ovatko he taivasten valtakunnan asialla. Niin se tekee meillekin tässä Jumalan antamassa elämässä, tässä maailmassa.

– Enkä sano, etteikö mitään kuolemanjälkeistä elämää olisi – me vain emme sitä tiedä. Itselläni on aavistus, että on jotakin enemmän. Se jää nähtäväksi, joten keskitytään nyt vain tähän elämään.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.