Osmo Ikosen mielestä kaikissa hänen soittamissaan soittimissa on omat ihanuutensa.
Osmo Ikonen päätyi jo nuorena soittamaan montaa instrumenttia yhden sijaan: ”Ajattelen musiikkia virtana, joka on koko ajan vierellä”
Aikoinaan armeijassa alokas Ikonen sai käskyn myös laulaa.
Television musiikkiohjelmissa huomio on voinut kiinnittyä mieheen, joka soittaa bändeissä milloin milläkin soittimella ja laulaa taustalla tai soolona.
Multi-instrumentalisti, laulaja ja lauluntekijä Osmo Ikonen, 44, on ollut tekemässä muun muassa SuomiLove, The Voice of Finland ja Linnan jatkot -ohjelmia.
Muusikon uransa hän aloitti sellolla. Matkan varrella Ikonen on opetellut soittamaan myös esimerkiksi pianoa, bassoa, kitaraa, viulua, rumpuja, mandoliinia ja perkussioita.
– En osaa sanoa, mikä on lempisoittimeni. Työn alla tai käynnissä olevassa proggiksessa soittamani soitin ottaa omakseen. Viimeksi Voicessa aloin tuntea itseni basistiksi. Rakastan soittamiani soittimia, ja kaikissa on omat ihanuutensa, hän sanoo.
Sama mies oli reilut kymmenen vuotta Sunrise Avenue -yhtyeen jäsen.
– Joskus nuorempana tuntui piinaavalta, ettei minulla ollut pääsoitinta, kunnes opin ymmärtämään, että juuri se on vahvuuteni. Pystyn toimimaan laaja-alaisesti muusikkona ja saan monesta eri instrumentista oman itseni jotenkin esille.
Vuosi yhtä ja samaa soitinta riitti
Korpilahdella Osmo Ikosen lapsuudenperheessä musiikki oli aina läsnä. Heillä laulettiin ja soitettiin. Kotona oli paljon erilaisia soittimia, koska Ikosen äiti piti musiikkileikkikoulua. Soittimet tulivat Ikoselle tutuiksi jo hyvin pienenä ja hän tykkäsi soittaa niillä.
Ikonen aloitti sellotunnit 7-vuotiaana. Tähtäimessä oli sellistin ura, ja hän pääsi Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan.
– Vuoden opintojen jälkeen minulle tuli jännä fullstoppi. Ymmärsin sen, että jos haluan olla sellisti, minun täytyy laittaa kaikki paukkuni siihen. Klassisen musiikin vaativuus ja täysillä yhteen soittimeen keskittyminen ei kuitenkaan tuntunut luontevalta.
– Joskus nuorempana tuntui piinaavalta, ettei minulla ollut pääsoitinta, Osmo Ikonen kertoo.
Ikonen teki radikaalin päätöksen ja pani sellonsa komeroon. Hän tajusi, että jos haluaa soittaa bändissä vaikka pianoa, hänen pitää ruveta treenaamaan myös muita soittimia.
– Kahdeksan tuntia päivässä painoin menemään jonkin aikaa, että sain eri soitinten tekniikkoja haltuun. Olin siinä vaiheessa jäljessä niitä tyyppejä, jotka olivat lapsesta lähtien opetelleet soittamaan jotain soitinta samalla tavalla kuin minä selloa. Minun piti kuroa väliä umpeen.
Kului muutamia vuosia. Ikonen otti kuitenkin sellon esiin. Häntä pyydettiin mukaan Oddarrang-yhtyeeseen.
– Soitin avautui minulle uudelleen. Pääsinkin soittamaan selloa vapaasti ja improvisoiden, enkä vain tarkasti nuottien mukaan. Löysin soittimesta uusia ulottuvuuksia käyttämällä sitä esimerkiksi perkussiivisena instrumenttina. Sello on ollut uran varrella hyvä ja tehokas työkalu. Hyvä, etten jättänyt sitä unholaan.
Ennen Sibelius-Akatemiaa Ikonen kävi musiikkilukion Kaustisilla. Musiikinopetus ei painottunut siellä erityisesti kansanmusiikkiin, mutta ympäristö teki vaikutuksen.
– Pelimanniperinne suosii erilaisten soitinten käyttöä. Se iski minuun kovaa. Totta kai altistuin Kaustisilla myös kansanmusiikille niin, että se jäi jollain tavalla takaraivoon. Opin ymmärtämään kansanmusiikin hienoutta.
Siitä Osmo Ikonen on iloinen, ettei hän aikoinaan jättänyt selloa komeroon.
Lapsena Ikonen oli laulanut kuoronjohtajana toimineen isänsä kuoroissa ja yhdessä sisarustensa kanssa, mutta ei solistina. Armeijaan mennessä soittokunnan pääsykokeissa hän soitti selloa.
– Soittokunnan soulbändillä ei ollutkaan laulajaa. Siinä kävi niin, että sotilasmestari tuli luokseni ja sanoi vain, että ”alokas Ikonen, te olette laulaja”. Laulaminen tuntuikin luontevalta ja helpolta. Siitä solistinen laulaminen lähti.
Tekoäly ei – ainakaan vielä – korvaa luomuälyä
Sunrise Avenue -yhtyeen ohella Osmo Ikonen teki myös soolouraa. Kun bändi lopetti, hän sai enemmän tilaa omille projekteilleen.
Kolmen sooloalbumin ja EP-levyn jatkona Ikoselta ilmestyy kesäkuussa single, ja hän tekee Kesärieha-kiertueen Lenni-Kalle Taipaleen ja Joonas Kaikon kanssa.
Syksyllä julkaistaan EP-levy, joka on nimeltään OI, ja edessä on samanniminen konserttisalikiertue bändin kanssa.
Levyn ja kiertueen nimi OI tulee artistin etu- ja sukunimestä, mutta Ikosella on taustalla myös toinen ajatus, johon liittyy tekoäly eli Artificial Intelligence.
– AI:n pelätään vievän meiltä kaikki työt. Mutta minä en usko, että se pystyy korvaamaan oikeaa ihmistä, joka soittaa ja laulaa. Vaikka AI pystyisi kirjoittamaan biisitkin, konserttitilannetta livenä se ei pysty tekemään, ainakaan vielä pitkään aikaan.
– Olen siis ajatellut, että kiertueeni nimessä OI tarkoittaa myös Organic Intelligenceä eli luomuälyä. Musa, jota minulta on tulossa, on hyvin orgaanista, rumpukoneet eivät biiseissäni soi. Sävellän ja sanoitan sekä soitan itse kaikki soittimet, jotka levylläni soivat.
Kirkkoon sopii akustinen ja vähäeleinen musiikki
Nuorempana Osmo Ikonen esiintyi enemmän klubeilla, nykyisin pääasiassa konserttisaleissa. Viime syksynä hän veti ilman bändiä ruskakiertueen Lapin kappeleissa. Hänen mielestään kirkkorakennukset sopivat akustiikaltaan varsinkin vähäeleiselle ja akustiselle musiikille, koska niihin on sisäänrakennettu rauha.
– Instituutiona kirkko on tärkeä varsinkin niille, jotka tarvitsevat elämäänsä ohjausta tai suuntaa silloin, kun se on hukassa. Toivottavasti kirkko pysyykin auttavana tahona.
Ennen uuden singlen julkaisua ja kesäkiertuetta Ikonen esiintyy Pyhän Laurin kirkossa. Konsertissa kuullaan Ikosen omia sävellyksiä.
Säveltäminen lähtee siitä, kun Ikonen istuu pianon ääreen tai ottaa kitaran käteensä. Joskus hän lähtee kävelylle melodiat mielessään. Ikoselle musiikki on osa minuutta.
– Ajattelen musiikkia virtana, joka on koko ajan vierellä ja välillä se tempaisee mukaansa. Kun näin käy, siinä ei oikeastaan voi muuta tehdä kuin antaa virran viedä.
Laurin päiväkonsertit -sarja: Osmo Ikonen to 13.6. klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.
Laurin päiväkonsertit -sarja 13.6.–8.8. Pyhän Laurin kirkossa
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
UMK24:ään osallistuvan Cyan Kicks -yhtyeen Leevi Erkkilä: ”Suntio ei ole framilla, mutta soittajana olen lavalla kaikkien katseiden alla”
Hyvä elämäLeevi Erkkilän mielestä pitää aina mukautua siihen työhön, mitä tekee.
