Kolumni: Marraskuu antaa oikeuden hengailla pyjamassa jo iltakuudelta
Koristevaloilla vessaa myöten varustettu koti ja sotkut piilottava hämäränhyssy ovat Soili Pohjalaisen suosikkeja.
Kuka tykkää marraskuusta? Kuka tykkää pimeästä? Minä, minä, minä! Näin ei ole ollut aina. On ollut aikoja, jolloin olen ollut sitä mieltä, että ihmisten tulisi tehdä kuten muumit tekevät: käydä marraskuussa talviunille. Lauletaanhan Muumilaakson tarinoiden tunnarissakin, että muumeilta elämää oppia voi.
Jotain on nyt toisin. Pimeys ei ole uhka vaan mahdollisuus. Voi istua sohvannurkassa lukemassa kirjaa ja poltella kynttilöitä. Voi aloittaa aamun sytyttämällä koristevaloja, joita on tullut hankittua ja ripusteltua ehkä vähän liikaa.
Koristevaloja on ulkona ja sisällä melkein joka huoneessa. Myös vessoissa, joissa poltellaan led-tuikkuja. Ne ovat käsittämättömän halpoja ja rumia. (Rumuus ei haittaa, kun led-tuikun laittaa lyhtyyn, jonka pinta on jotain muuta kuin aivan kirkasta lasia.)
Koristevalohommat lähtivät siinä määrin lapasesta, että pahimman vimman aikaan surin sitä, ettei hämärän ja pimeän tunteja ollut vuorokaudessa enempää. Päiväsaikaan kun tuppaa olemaan liian valoisaa koristevalojen päällä pitämiseen.
Pilvinen taivas ja lehdetön puu kertovat, ettei täällä kukaan jaksa keulia täysillä ympäri vuoden.
Marraskuun harmaus ei ole minulle ankeutta. Se on armoa. Pilvinen taivas ja lehdetön puu kertovat, ettei täällä kukaan jaksa keulia täysillä ympäri vuoden. Synkkä syksy ei vaadi samalla tavalla kuin silmille hyppivät kevät ja kesä, jolloin kaikki kasvaa ja kukoistaa niin, että kohina käy. Marraskuinen tienvieren käännetty pelto on silmiä hivelevän kaunis ja hiljainen.
Minäkin nautin kevään valosta, mutta juuri nyt en kaipaa sitä osoittamaan pesua kaipaavia ikkunoita ja kaikkea sitä likaa, jonka hämäränhyssy pitää armollisesti piilossa.
Sitä paitsi iltojen pimetessä on ihan ok vetää yöpuku päälleen kuudelta illalla. Olen kokeillut. Toimii! Yritäpä tehdä sama keväällä, kun lisääntyvä valo pakottaa pihalle ja aktiiviseksi. Leuhottamaan kylille ja kukkamaalle.
Talvipäivänseisaus on 21.12. Sen jälkeen päivät alkavat taas pidentyä. On otettava ilo irti pimeästä niin kauan kuin sitä vielä riittää.
Kirjoittaja on kahden teini-ikäisen tytön ja yhden kirjan äiti.
soili.pohjalainen@saunalahti.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
.jpg)
Kolumni: Kuuden pisteen lapsi ja kympin äiti – elämäni alkoi Kätilöopistolla
PuheenvuorotUutinen Kätilöopiston sulkemisesta sai muistelemaan äidin kertomia synnytystarinoita. Minä tulin maailmaan kovin eri tavalla kuin veljeni.
Kolumni: Kuinka hiljentää sisäinen kriitikko?
Puheenvuorot