– Hyvyys on järkevää politiikkaa. Se säästää mahahappojen hirvittävältä hyökkäykseltä, Juha Hurme sanoo.
Juha Hurme uskoo hyvyyteen ja äänestäisi kunnallisvaaleissa Jeesusta
Teatteriohjaaja ja kirjailija rakastaa kaikkia elämän ilmentymiä ja erityisesti metsää. Teatteria hän haluaa viedä sinne, missä sitä ei yleensä näe.
Juha Hurme istuu Helsingin Sörnäisissä Harjutorin laidalla Vihreä Holvi -ravintolassa. 1990-luvun alkupuolella hän asui juuri tässä ja naapuritalossa yhteensä neljä vuotta.
– Samana iltana, kun muutin täältä Eiraan, tanskalainen maanikko Steen Christensen ampui kaksi poliisia uuden kotini rapun ovelle. Muutin aika nopeasti pois.
Tampereella nykyään asuva Hurme valmistelee juuri nyt Suomi 100 000 -iltamakiertuetta Teatterikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa. Pienten kylien seurojentaloja kiertävä esitys perustuu Hurmeen syyskuun lopussa ilmestyneeseen romaaniin Niemi.
Niemi on maailman kulttuurihistoria. Pohjoiselle pallonpuoliskolle vähän alkuräjähdyksen jälkeen ilmestyneen niemen vahva kansainvälisyys ja hengen saavutukset vaativat tulla kerrotuksi.
Hurme tarinoi kauniilla ja eloisalla suomen kielellä "ikuisuudesta", asioista, jotka eivät muutu.
– Paavia myöten kaikki tietävät, että kaikki, mitä nyt on olemassa, oli noin 14 miljardia vuotta sitten yhdessä pisteessä. Sitten tuo piste aktivoitui, ja siinä valtavassa lämpötilassa oli kaikki energia mikä meillä nykyisinkin on. Sen jälkeen syntyivät avaruus ja aika.
Tuosta pisteestä voi Hurmeen mukaan käyttää nimeä Jumala.
– Piste on aika lailla pyhä, sillä se on tuottanut riemullista elämää.
– Suurin ihme on se, että tämä kaikki elämä on olemassa. Miksi? Miksi pikemminkin ei olisi mitään?
Elämän tarkoitusta miettiessään Hurme luottaa Pentti Haanpäähän.
– Haanpään tavoin ajattelen, että otetaan maailma kerrallaan. Tuossa nurmikolla kasvavassa ruohonkorressa on sama ihme, joka on minussa itsessäni. Ruohonkorren atomit ovat neljätoista miljardia vuotta vanhat, täsmälleen yhtä vanhat kuin omani.
Jeesuksen sielunveli
Juha Hurme rakastaa kaikkia elämän ilmentymiä. Erityisen paljon hän rakastaa metsää.
Tunturiin ja muihin yllättäviin paikkoihin teatteria vievä Hurme eli jo pienenä poikana kolmasosan vuodesta luonnossa.
– Hommasin teltan alle kymmenvuotiaana ja yövyin metsässä vapusta Aleksis Kiven päivään. Ajattelin filosofisia ajatuksia, niin kuin lapsilla on tapana. Leikiksi niitä myös kutsutaan.
Metsä alkoi paimiolaisen kansakoulun nurkalta. Sinne poika pakeni koulun opettajina työskentelevien vanhempiensa vaatimuksia. Pojalta odotettiin ihmetekoja, vähintään presidenttiyttä. Koti tarjosi myös rakkautta ja keskiluokkaista turvaa, mutta näkymättömät rajat ahdistivat neljän vanhemman sisaren sarjan jatkoksi syntynyttä kuopusta.
Hurmeen vanhemmat olivat vakaumuksellisia kristittyjä ja sotaveteraaneja. He olivat niin vanhoja, että heidän arvonsa olivat kirjaimellisesti edelliseltä vuosisadalta.
– Äiti oli vielä kovempi taistelija kuin jatkosodassa vänrikiksi noussut isä. Äiti toimi kaikissa sodissa lottana eturintamassa.
12-vuotiaaksi asti Hurme oli harras kristitty, joka kävi kolme kertaa kuukaudessa kirkossa "väsähtämässä". Kun hän alkoi 13-vuotiaana tutkia uskontoja, hän huomasi, ettei ole kirkon käsityksen mukaisella tavalla uskovainen.
– Olin kaikesta samaa mieltä kuin Jeesus, mutta Pyhä Kolminaisuus oli mielestäni ihan huttua. Kannattaa muistaa, että Jeesus ei koskaan kutsunut itseään Jumalan pojaksi.
– Jeesus oli edistyksellinen vallankumouksellinen hippi, jolla oli niin hyviä linjauksia, että äänestäisin häntä kunnallisvaaleissa.
Hurme ja Jeesus ovat sielunveljiä. Molemmat ovat vailla omaisuutta, sukulaisten hyljeksimiä, osattomien ystäviä ja vallitsevan elämäntavan arvostelijoita.
– Jeesus nautti kavereineen ruuasta ja juomasta kehottaen ihmisiä karistamaan murheen ja stressin. Eikä hänellä ollut seksuaalisuudesta mitään rajoittavaa tai pahaa sanottavaa toisin kuin siitä syyllistävällä kirkolla.
Elämän tarkoitusta miettiessään Juha Hurme luottaa Pentti Haanpäähän. – Haanpään tavoin ajattelen, että otetaan maailma kerrallaan.
Aki Sirkesalon kanssa teatteriin
Jeesus kiersi saarnaamassa, Juha Hurme kirjoittaa kirjoja ja kulkee teatterista toiseen muistuttamassa katsojia humanismin tärkeydestä.
Teatteriohjaajana hän kertoo saaneensa tutustua myös kristillisyyden hyviin puoliin. Vuonna 2000 Helsingin Diakonissalaitos kääntyi Ylioppilasteatterin puoleen ja tilasi Hurmeelta juhlanäytelmän.
– Pro-tukipisteen toiminta ja täydellisten rapa-alkoholistien auttaminen tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Diakonia menee sinne, mihin yhteiskunta ei ulotu.
Hurme itse on vienyt teatteria muun muassa vankilaan.
– Laitosteatterin estetiikka ei ole teatterin estetiikkaa. Ei tarvitse kuin katsoa Helsingin kaupunginteatterin aulaa niin tajuaa, että siellä ei voi esittää vakavasti otettavia esityksiä. Teatteri on sukua rock-musiikille ja toimii siksi parhaiten klubeilla.
Reissaamisen Juha Hurme aloitti heti, kun hän pääsi pois kotoa. Luonnontieteiden opiskelu Turun yliopistossa vaihtui vanhusten kotiavustajan työhön Tukholmassa. Kun Hurme alkoi ajatella ruotsiksi, hän pelästyi ja peruutti Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan estetiikkaa.
Suurin ihme on se, että tämä kaikki elämä on olemassa. Miksi? Miksi pikemminkin ei olisi mitään?
Teatteriin Hurme päätyi kurssikaverinsa poikaystävän Aki Sirkesalon ansiosta. Sirkesalo pelkäsi mennä yksin Jyväskylän ylioppilasteatterin valintakokeisiin, joten Hurme ryhtyi Sirkesalon ihmiskilveksi. Kauniskasvoinen Sirkesalo sai kolmen tunnin roolin, Hurme kahden minuutin. Ohjaamisen seuraaminen katsomosta teki hänestä ohjaajan.
– Aki oli suojelusenkeli, joka tietämättään talutti minut teatteriin. Jumalan teatterin Jari Hietasen tultua Jyväskylään syntyi kaupunginteattereiden takapihoilla esiintynyt Yövieraat-teatteri, josta kaikki alkoi.
Edes pahinta mulkkua ei kannata vihata
Nuoruuden kristillinen kasvatus ja sen mukanaan tuomat selvittämättömät asiat heittivät Juhan Hurmeen mielisairaalaan 50-vuotiaana.
– Sairastuin psykoosiin, koska tajusin, etten ehdi millään selvittää asioita äidin kanssa. Olin helvetissä kuukauden. Se oli piinallinen kuukausi, koska helvetti on piinallinen paikka.
Kokemuksesta syntyi romaani Hullu ja saman niminen näytelmä, joka on ollut menestys.
Hurme muistuttaa uskontojen vaaroista.
– Uskonnot luulevat omistavansa absoluuttisen totuuden. Siinä on vaarallista rakentaa maailmanrauhaa.
Hurme uskoo hyvyyteen.
– Hyvyys on järkevää politiikkaa. Se säästää mahahappojen hirvittävältä hyökkäykseltä. En vihaa edes pahinta mulkkua vaan pyrin vuorovaikutukseen.
Hurme muistuttaa, että hyvyys on myös hyvän taideteoksen tunnusmerkki. Hän ei arvosta epätoivon julistajia.
– He heikentävät maailman mentaalista tilaa. On helppo nälviä ja tehdä musta karikatyyri.
Hyvä ihminen säästää Hurmeen mukaan maailmaa tuleville sukupolville.
– Minulle kaikkein rakkaimpia ovat ne ihmiset, jotka eivät ole vielä syntyneet.
Kuolemaa Juha Hurme lähestyy luonnontieteilijän näkökulmasta.
– Olen itse ollut kuukauden kuolleena, ja siksi on nastaa ja pelotonta elellä jälleen.
Hurmeesta ajatus maatumisesta on kaunis.
– Maatua ja nukkua. Liityn mielelläni maan ja mullan joukkoon. Sen sijaan ajatus siitä, että jatkaisin kiitoa jossain tuntemattomassa sfäärissä, on minulle mahdoton, koska se ylittää tiedon rajat.
Juha Hurme vie teatteria yllättäviin paikkoihin kuten metsään. Jo lapsena hän yöpyi teltassa ja vietti aikaa luonnossa.
Kuka?
Juha Hurme on 59-vuotias teatteriohjaaja ja kirjailija.
Mitä?
Ohjannut kymmeniä näytelmiä ja kirjoittanut viisi romaania. Tuorein romaani Niemi (Teos) ilmestyi tänä syksynä.
Motto?
"Väliaikaista kaikki on vaan."
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Juha Hurmeen Jumalainen näytelmä kertoo seikkailusta Jerusalemissa ja peilaa Hurmeen omaa taustaa uskovaisessa kodissa
Hyvä elämäTositarinaan perustuvan näytelmän päähenkilö Valter Juvelius etsii retkikumppaneineen Temppelivuorella liitonarkkua, ihmisyyttä ja itseään.
