Ahdistunut Jumala tilittää ongelmistaan Espoon Kaupunginteatterin näyttämöllä
Ohjaaja Taru Mäkelä tarkkailee näyttelijöiden Martti Suosalon ja Sanna-Kaisa Palon heittäytymistä Voi Luoja! -näytelmän harjoituksissa.

Ohjaaja Taru Mäkelä tarkkailee näyttelijöiden Martti Suosalon ja Sanna-Kaisa Palon heittäytymistä Voi Luoja! -näytelmän harjoituksissa.

Ahdistunut Jumala tilittää ongelmistaan Espoon Kaupunginteatterin näyttämöllä

Voi Luoja! -näytelmä kuvaa sitä, mitä terapeutin vastaanotolla tapahtuu uupuneen Jumalan saapuessa asiakkaaksi.

Elämän koulima terapeutti Ella saa yllättävän asiakkaan. Hänen vastaanotolleen saapuu väsynyt ja ahdistunut Jumala. Kohtaamiseen sisältyy koomisia piirteitä, sillä Ella ei halua millään uskoa, että kyseessä oikeasti on Jumala. Ohjaaja Taru Mäkelää naurattaa näyttelijöiden heittäytyminen kohtaukseen.

Mäkelä näki esittelypätkän israelilaisen Anat Govin Voi Luoja! -näytelmästä muutama vuosi sitten Tel Avivissa. Hän piti näkemästään ja totesi, että tämän hän haluaa joskus ohjata. Nyt näytelmä nähdään Espoon Kaupunginteatterissa.

– Näytelmän teksti on monikerroksellista. Siinä tragedia ja komedia limittyvät toisiinsa niin kuin elämässäkin, Mäkelä kertoo.

–  Uskon, että Voi Luoja! kiinnostaa katsojia. Kukapa ei haluaisi tietää, onko Jumala olemassa ja mikä tätä ahdistaa. Ja mitä ihminen sanoisi, jos kohtaisi yllättäen Jumalan arjessaan.

Mäkelä pyysi Martti Suosaloa Jumalan rooliin, koska heillä oli ollut pitkään ollut puhetta siitä, että he tekisivät yhdessä jotakin.

– Suosalo sanoi, että toki hän voi näytellä Jumalaa, onhan hän näytellyt Jeesustakin. Sanna-Kaisa Palon kanssa taas olen tehnyt monenlaista. On aina ilo päästä touhuamaan samalle leikkilaatikolle.

Jumala pohtii ihmisenä olemisen kysymyksiä

Lähes ateistiksi itsensä mieltävä Ella on autistisen pojan yksinhuoltaja. Poikaa näytelmässä esittää Ari Kauppila.

Ellan elämässä on ollut vastoinkäymisiä, jotka nousevat esiin kohtaamisessa Jumalan kanssa.

– Sellaista ihmistä tuskin löytyy, joka olisi säästynyt elämässä pettymyksiltä ja syvän epätoivon hetkiltä. On kiehtovaa nähdä, millainen kontakti Ellan ja apua hakevan Jumalan välille syntyy, Taru Mäkelä sanoo.

Näytelmässä yhdistyvät moderni maailma ja Raamatun Vanhan testamentin tapahtumat. Siinä käydään läpi länsimaisen ihmisen alitajuntaa, kristillistä kulttuuria ja eettistä normistoa.

– Voi Luoja! käsittelee moraalisia kysymyksiä ja ihmisenä olemisen problematiikkaa. Ella yrittää ymmärtää itseään, sitä, mikä on hänen oma sisäinen äänensä, Mäkelä selvittää.

– Jumalaa ahdistavat samat asiat kuin ihmisiä. Hän miettii tekojaan ja menneisyyttään. Hänellä taitaa olla huono omatunto esimerkiksi siitä, miten hän on kohdellut Jobia.

Mäkelän mielestä Vanha testamentti on täynnä mielenkiintoisia tarinoita.

– Se on dramaturgisesti rikas kirja, ja sen henkilöt tuntuvat todellisilta. He käyttäytyvät ristiriitaisesti kuten ihmiset yleensäkin. Välillä tehdään suorastaan jumalallisia tekoja ja välillä mokataan kunnolla.

– Vanhasta testamentista kumpuaa isoja ihmisyyden peruskysymyksiä, esimerkiksi hylätyksi tulemisen pelko. Tavallaan siitä kertoo ensimmäinen käskykin, jossa sanotaan: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia”.

Taru Mäkelä on tyytyväinen saadessaan Jumalan ja terapeutin rooleihin Martti Suosalon ja Sanna-Kaisa Palon.

Taru Mäkelä on tyytyväinen saadessaan Jumalan ja terapeutin rooleihin Martti Suosalon ja Sanna-Kaisa Palon.

Tarinan kertominen keskeistä

Taru Mäkelälle komedia on luonteva tyylilaji: hän on ohjannut komedioita varsinkin elokuvan puolella. Hänestä niitä on hauska tehdä, mutta hän haluaa, että komedioissakin on sisältöä. Mäkelä ei halua tuhlata aikaa mihinkään sellaiseen, mikä on tyhjää täynnä.

Tästä esimerkkinä on Mäkelän viimeisin elokuva, uusperheiden yhteisestä joulusta kertova Täydellinen joulu, joka nousi viime vuoden katsotuimpien kotimaisten elokuvien joukkoon. Hänestä mustan huumorin värittämä elokuva kuvaa osaltaan meidän kristillistä perinnettämme, kun ihmiset yrittävät olla pari päivää vuodesta kristillisiä ja hyväntahtoisia.

– Olen kuitenkin tehnyt paljon muutakin kuin komediaa. Koen itseni tarinankertojaksi, ja on hienoa, jos työni saavat ihmiset itkemään, nauramaan ja ajattelemaan.

Mäkelä on ohjannut elokuvien ohella teatteriesityksiä vuodesta 2003 lähtien. Viime syksynä hän ohjasi Minna Lindgrenin romaaniin perustuvan Vihaisen lesken Oulun kaupunginteatteriin.

– Tunnen itseni etuoikeutetuksi voidessani tehdä sekä elokuvia että teatteria. Se tuo hyvää vaihtelua, koska elokuva on melkoisen ankara laji katsojatavoitteensa takia.

Ohjaaja näkee näissä kahdessa taiteenlajissa tiettyjä eroja. Elokuva syntyy paljolti ohjaajan valintojen pohjalta, kun taas teatteri on enemmän näyttelijän taidetta.

– Jokainen teatteriesitys on elävä orgaaninen teos, johon näyttelijät puhaltavat hengen.

Mäkelällä on vireillä elokuvan parissa monenlaisia suunnitelmia. Hän arvelee niiden toteutuvan tulevaisuudessa jossain järjestyksessä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi