Jami Tuomisaari kävi Leppävaaran seurakunnan rippikoulun kesällä 2025 ja on nyt isoskoulutuksessa. Kuva: Antti Rintala.
Pääkaupunkiseudun riparilaiset ovat uskonnollisempia kuin nuoret muualla Suomessa – ”Aiemmin en tajunnut, miten rakastava Jumala on”, sanoo tämän vuoden riparilainen Jami Tuomisaari
Valtakunnallisen riparikyselyn mukaan nuorten uskonnollisuus lisääntyy erityisesti etelän isoissa kaupungeissa. Suurin osa nuorista on viihtynyt riparilla varsin hyvin.
Pääkaupunkiseudun rippikoululaiset ovat myönteisempiä kirkkoa ja kristinuskoa kohtaan kuin riparilaiset muualla Suomessa. Rippikoululaisten kiinnostus kristinuskoa kohtaan on kasvanut viime vuosina, ja uusimman rippikoulukyselyn mukaan suunta näyttää jatkuvan. Etelän suuret kaupungit vetävät kehitystä, ja muu Suomi seuraa perässä.
Valtakunnalliseen rippikoulukyselyyn vastasi tänä vuonna sähköisesti yli 23 000 nuorta, puolet kaikista riparin käyneistä. Pääkaupunkiseudulla vastaajia oli noin 5 300.
Kolme neljäsosaa pääkaupunkiseudun rippikoululaisista sanoi kyselyssä, että usko Jumalaan kasvoi riparin aikana. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla lähes kaksi kolmasosaa vastanneista sanoi uskovansa Jeesuksen ylösnousemukseen.
Muutos on ollut voimakas: esimerkiksi Espoossa rippikoulun käyneistä pojista ylösnousemukseen uskoi kolme vuotta sitten 35 prosenttia, tänä vuonna jo 69 prosenttia.
Väitteeseen vastattiin asteikolla 1–7, ja myönteisen kannan antaneiksi on laskettu nuoret, jotka merkitsivät vastaukseksi numeron 5, 6 tai 7.
Rippikoulun käyneet pojat ovat uskonnollisempia kuin tytöt, mutta myös tyttöjen uskonnollisuus lisääntyy. Uskonnollisuus on erityisen voimakasta nuorilla, jotka asuvat suurten kaupunkien keskusta-alueilla.
– Yksi todennäköinen selitys tälle on moninaisuus, jonka keskellä nuoret elävät. Lisäksi edelliset sukupolvet kapinoivat kirkosta eroamalla, nämä nuoret ehkä kirkkoon liittymällä, sanoo rippikoulututkija Jouko Porkka.
Sitoutuminen kirkon jäsenyyteen on vastauksissa seurannut viiveellä uskonnollisuuden kasvua. Useampi kuin kolme neljästä pääkaupunkiseudun rippikoululaisesta kertoi nyt haluavansa kuulua kirkkoon.
Historialliset faktat herättivät halun ymmärtää enemmän
Espoolainen Jami Tuomisaari osallistui päättyneenä kesänä Leppävaaran seurakunnan riparille. Ennakkoon häntä jännitti, sillä suuren ja vieraan nuorisoporukan kanssa leireily ei ollut Tuomisaarelle tuttua. Hyvä yhteishenki syntyi kuitenkin parissa päivässä.
Riparista tuli Tuomisaarelle tärkeä. Oppitunneilla kerrotut historialliset faktat Jeesuksesta herättivät halun ymmärtää enemmän.
– Ennen riparia en oikein uskonut Jumalaan, mutta riparilla aloin ajatella, että uskon, koska haluan uskoa. Aiemmin en tajunnut, miten rakastava Jumala on, Tuomisaari sanoo.
Hänestä on selvää, että moni ikätoverikin on kiinnostunut kristinuskosta. Tuomisaari epäilee, että suuri syy on sosiaalinen media, jossa leviävät erilaiset ideologiat, myös uskonnot.
Isosena haluaisin olla kiltti, ymmärtää riparilaisia ja auttaa heitä kaikessa.
Seurakunnan toiminta kiinnostaa Tuomisaarta jatkossakin. Hän on aloittanut syksyllä isoskoulutuksen.
– Isosena haluaisin olla kiltti, ymmärtää riparilaisia ja auttaa heitä kaikessa.
Ysiluokan jälkeen Tuomisaari suunnittelee hakevansa ravintola-alan ammattiopintoihin, sillä kokkaaminen on aina tuntunut hauskalta. Työelämään tutustumisjakson hän kuitenkin aikoo suorittaa loppusyksyllä Leppävaaran seurakunnassa.
Jami Tuomisaari aikoo mennä Leppävaaran seurakuntaan TET-jaksolle eli työelämään tutustumiseen.
Rippikoulu vahvisti henkistä hyvinvointia
Rippikoulukysely on toteutettu samalla tavalla vuodesta 2019 lähtien. Tutkija Jouko Porkan mukaan muutos nuorten vastauksissa on selkeä ja johdonmukainen.
Porkka toteaa, että tulokset antavat luotettavan kuvan rippikoulun käyneiden nuorten ajatuksista ja hyvän kuvan suomalaisista nuorista ylipäänsä, sillä riparin käy kolme neljäsosaa ikäluokasta.
Poikien lisääntyvän uskonnollisuuden on uumoiltu liittyvän poliittisen konservatiivisuuden kasvuun. Porkan mukaan se voi olla yksi syy, mutta ei missään tapauksessa selitä ilmiötä kokonaan.
Rippikoulukyselyssä ei esitetty poliittisia kysymyksiä, mutta joitakin arvokysymyksiä oli mukana. Myötätunto heikommassa asemassa olevia kohtaan ja ympäristön suojeleminen olivat tytöille tärkeämpiä arvoja kuin pojille.
Rippikoulu vahvisti monen vastaajan mukaan henkistä hyvinvointia. Tätä mieltä oli kolme neljästä pääkaupunkiseudun riparilaisesta.
Muunsukupuoliset vastaajat kokivat hyvinvointinsa keskimääräistä huonommaksi. Heidän joukossaan oli myös muita enemmän niitä, joiden mielestä ripari ei vahvistanut henkistä hyvinvointia.
Hakunilan seurakunnan nuoret antoivat vuoden 2025 ripareille hyviä arvosanoja, keskiarvo oli 9,3. Seurakunnan pappi Karin Airaksinen ajattelee, että tuloksen taustalla on hyvää valmistautumista, hyvät työntekijät ja isoset. Kuva: Sirpa Päivinen.
Hyvä kokemus syntyy siitä, että saa olla oma itsensä
Kyselyyn vastanneet nuoret saivat antaa myös rippikoululle arvosanan asteikolla 4–10. Koko Suomessa nuorten antamien arvosanojen keskiarvo oli 8,86, Helsingissä 9,1, Espoossa 9,0 ja Vantaalla 8,94.
Hakunilan seurakunnassa Vantaalla nuorten riparille antama arvosana on viime vuosina hieman noussut. Tämän vuoden riparilaiset antoivat riparille arvosanaksi 9,03.
– Ajattelen, että olemme pystyneet luomaan nuorille turvallisen ympäristön, jossa voi olla oma itsensä. Se ei ole vain työntekijöiden ansiota, vaan myös isoset ovat vaikuttaneet tähän, kasvatuksen pappi Karin Airaksinen Hakunilan seurakunnasta sanoo.
Kokemus hyvästä ja turvallisesta riparista syntyy Airaksisen mukaan myös siitä, että seurakunnan työntekijät ovat etukäteen yhteydessä koteihin ja tapaavat sekä huoltajat että nuoret. Rippikoulun ohjaajien kanssa voi jutella esimerkiksi siitä, miten toimitaan, jos ryhmässä oleminen uuvuttaa nuorta.
– Heiltä vaaditaan nykyään paljon valmiuksia nuorten kohtaamiseen, mutta ajattelen myös niin, että kun työntekijällä on sellainen olo, että hän voi käyttää omia vahvuuksiaan työssä, se palvelee koko ryhmää.
Projektipäällikkö, nepsy-asiantuntija Demian Seesjärvi työskentelee sen parissa, että jokaiselle nuorelle löytyisi sopiva tapa käydä rippikoulu. Kuva: Saku Soukka.
Pienryhmäripari sopii monelle nepsy-nuorelle
Projektipäällikkö, nepsy-asiantuntija Demian Seesjärvi työskentelee Helsingin seurakuntayhtymässä pienryhmärippikoulujen kehittämisen parissa. Pienryhmärippikoulu voi olla erityisesti monelle nepsy-nuorelle hyvä valinta. Lyhenne ”nepsy” tarkoittaa neuropsykiatrisia haasteita ja piirteitä, kuten ADHD, ADD ja autismin kirjo.
Nuorilta saatu palaute pienryhmärippikouluista on ollut Seesjärven mukaan positiivista. Hänen mukaansa onnistumisen salaisuus piilee osittain siinä, että myös nuoren perhettä kuullaan riparivuoden aikana.
Kun riparilla saa olla oma itsensä turvallisesti, tämä voi avata miettimään, oliko myös Jumalalla minulle jotakin sanottavaa.
Alkukartoitushaastatteluissa käydään läpi nuoren tilanne ja tarpeet, jotta rippikoulun aikana voidaan tarjota yksilöllistä tukea.
– Pienryhmät ja hyvä suunnittelu mahdollistavat sen, että nuori kokee olonsa turvalliseksi ja että hänet nähdään ilman että hänen tarvitsee maskata eli peittää erityispiirteitään, pinnistellä ja ponnistella. Ripari voi toimia jopa korjaavana kokemuksena nuorelle, joka on jäänyt koulussa yksin haasteidensa kanssa, Seesjärvi sanoo.
Erityisesti vanhemmat sukupolvet saattavat mieltää rippikoulun niin, että siellä tankataan tietoa kristinuskosta ja päntätään ulkoläksyjä. Uusia asioita rippikoulussa varmasti oppiikin, mutta Karin Airaksisen mukaan riparin tärkein tavoite on kuitenkin se, että nuori saa kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on.
– Se on kokemus, joka voi toivottavasti kantaa muussakin elämässä. Kun riparilla saa olla oma itsensä turvallisesti, tämä voi avata miettimään, oliko myös Jumalalla minulle jotakin sanottavaa.
Myös Demian Seesjärvi näkee, että rippikoulun pääasiallisena tavoitteena on saada nuorelle aikaan kokemus yhteydestä, nähdyksi tulemisesta, rakkaudesta ja turvasta, siitä, että kelpaa sellaisena kuin on. Nuoren murroksessa oleva identiteetti vahvistuu ja hän voi löytää omia vahvuuksiaan ja hyviä puoliaan.
– Ajattelen, että kuuluvuuden tunne ja nähdyksi tulemisen tunne ovat osa hengellisyyden kokemusta, sitä, että myös Jumala katsoo minua hyväksyvästi.
Riparikyselyssä kävi myös ilmi, että riparille menemistä pohditaan jo yllättävän nuorena, iso osa nuorista jo ennen kahdeksatta luokkaa.
Millaisia terveisiä Karin Airaksinen ja Demian Seesjärvi lähettäisivät heille, jotka nyt pohtivat, olisiko ripari se oma juttu?
– Ripari voisi olla sinun juttusi, koska se on paikka, jossa saa turvallisesti olla oma itsensä ja miettiä elämän tärkeitä asioita, Karin Airaksinen sanoo.
– Kannattaa olla rohkeasti yhteydessä omaan seurakuntaan tai minuun, jos yhtään askarruttaa vaikka se, pärjääkö ryhmässä tai jos on mitään huolta. Meillä Helsingissä on huippuammattilaisia, jotta nuorilla olisi mahdollisimman hyvä ja turvallinen rippikoulukokemus, Demian Seesjärvi sanoo.
Ripareille ilmoittaudutaan lokakuussa
Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla ilmoittautuminen vuoden 2026 rippikouluihin alkaa 1.10. ja tapahtuu netissä. Kauniaisissa ripareille ilmoittaudutaan 6.10.–31.10.
Riparin voi käydä monella tavalla. Vaihtoehtoina ovat perinteinen viikon rippileiri kesällä tai talvella, cityripari eli päiväleiri tai pienryhmärippikoulu. Ripareita järjestetään pääkaupunkiseudulla myös eri kielillä.
Ripareille ovat tervetulleita kaikki nuoret. Jos nuori ei kuulu kirkkoon, riparille voi silti tulla. Riparin päättävä konfirmaatio kuitenkin edellyttää, että nuori on kastettu ja kuuluu kirkkoon.
Lisätietoa ripareista ja ilmoittautumisesta tuuriparille.fi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Jumala kiinnostaa nyt nuoria ja isoskoulutukseen on tunkua
PuheenvuorotUsko Jumalaan on nuorten parissa vahvempaa pääkaupunkiseudulla ja isoissa kaupungeissa kuin maaseudulla.
