Pääkirjoitus: Ollakseen kristitty ei tarvitse allekirjoittaa koko systeemiä
Jumalaan ei voi uskoa kristinuskon opettamalla tavalla, koska ei ole mitään yhtä kristinuskon opettamaa tapaa uskoa Jumalaan.
Usko Jumalaan on hiipumassa, mikäli tuoreita tutkimuksia on uskominen.
Tutkimuksia uskotaan niin, että hyväksytään tosiasioiksi tutkimuksen tulokset, mutta miten uskotaan Jumalaan?
Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan vain 16 prosenttia suomalaisista 15–40-vuotiaista sanoo uskovansa kristinuskon opettamaan Jumalaan. Siis vähemmän kuin kaksi kymmenestä.
Uskotko sinä kristinuskon opettamaan Jumalaan? Mitä vastaisit Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyyn? Itse pidän tuota kysymystä vähän ongelmallisena, sillä se johdattelee sellaiseen suuntaan, että usko Jumalaan olisi jonkin opetuksen totena pitämistä. Sitäkin usko Jumalaan kyllä on, tosin vain joltakin osaltaan.
Ei tarvitse edes uskoa Jumalan olemassaoloon. Riittää, että toivoo sitä.
Voidakseen vastata kysymykseen kristinuskon opettamaan Jumalaan uskomisesta, pitäisi tietää, mitä kristinusko Jumalasta opettaa. Sitä ei kokonaisuudessaan tiedä kukaan. Erilaisia Jumalaan liittyviä mielipiteitä, hienommin sanottuna teologisia opinioita, on esiintynyt kirkon opetuksessa kautta historian semmoinen määrä, että niiden hallitsemista ei voi edellyttää edes arkkipiispatason uskovaiselta.
Opetus ja oppi eivät siis ole täysin sama asia. Kristinuskon Jumalaa koskeva oppi tiivistyy kolminaisuuteen: Jumala on ensinnäkin kaiken luoja ja alkusyy. Toiseksi hän on sitoutunut ihmisyyteen, maksanut lunnaat meidät siepanneille voimille ja vapauttanut meidät pahan vallasta hyvän puolelle, kuolemasta elämään. Ja kolmanneksi Jumala ei ole vain kaiken alkuunpanija ja starttibuusteri vaan pitää koko ajan kaikkea yllä ja jakaa hyvyyttään – tekee pyhästä yhteistä.
Kristinusko kutsuu luottamaan tällaiseen kolmiyhteiseen Jumalaan. Usko Jumalaan on uskaltamista. Se on luottamista hyvyyden voimaan ja siihen, että kaikella on mieli, merkitys ja tarkoitus.
Kyse ei ole siitä, että ollakseen kristitty pitäisi allekirjoittaa koko systeemi katekismuksineen ja uskontunnustuksineen, kirkolliskokousten päätöksineen ja seurakuntaneuvoston pöytäkirjoineen. Ei tarvitse edes uskoa Jumalan olemassaoloon, riittää että toivoo sitä.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Runo, kartta ja leipälahjakortti – Espoon seurakunnat uudistivat uusille seurakuntalaisille lähetettävän tervetulopaketin
AjankohtaistaMyös Vantaan ja Helsingin seurakunnat ovat uusimassa tervetulopakettiaan. Paketissa pyritään ottamaan paremmin huomioon muuttajan näkökulma.
Pääkirjoitus: Ekopaastoa tärkeämpää on egopaasto
Puheenvuorot