Pääkirjoitus: Kirkolle eivät kuulu vain henkimaailman hommat

Pääkirjoitus: Kirkolle eivät kuulu vain henkimaailman hommat

Maallinen ja hengellinen ovat kietoutuneet toisiinsa erottamattomalla tavalla.

Aina silloin tällöin joku keksii vaatia, että kirkon pitäisi keskittyä vain niihin henkimaailman hommiin ja jättää politikointi poliitikoille. Tätä puhetta on taas kuultu aika paljon, kun papit ovat ottaneet näkyvästi kantaa turvapaikanhakijoiden puolesta ja piispatkin ovat vedonneet Suomen pakolaiskiintiön korottamiseksi.

Heti uskontunnustuksen alussa lausutaan kristittyjen usko siihen, että Jumala on taivaan ja maan Luoja. Tuolla lauseella oli uskontunnustuksen syntyaikoina aivan tietty tarkoitus. Kristinuskon varhaisvaiheissa esiintyi sellaisia henkisyyttä korostavia virtauksia, joitten mukaan Jumala loi vain henkimaailman ja joku alemman luokan typerä pienellä alkukirjaimella kirjoitettava luojajumala rätkäisi ajattelemattomuuksissaan tämän aineellisen maailman siihen perään.

Henkisyyden korostajat katsoivat, että aineellinen todellisuus on toisarvoinen: vain sielullisella on merkitystä. Siksi he pitivät pöyristyttävänä ajatusta, että taivaan Luoja olisi luonut myös maan.

Kirkkoa ja kristittyä kiinnostavat paitsi tulevat taivaan ilot myös hyvä elämä tällä planeetalla juuri nyt.

Tällainen todellisuuden kahtiajako ei varhaisten kirkkoisien mukaan kuulunut kristilliseen ajatteluun. Jumala loi taivaan ja maan. Henkinen ja aineellinen eivät ole kumpikaan ensisijaisia toisiinsa nähden. Maallinen ja hengellinen ovat kietoutuneet tässä Jumalan maailmassa toisiinsa erottamattomalla tavalla.

Siksi kirkkoa ja kristittyä kiinnostaa paitsi hengellinen nälkä myös fyysisen ravinnon puute. Siksi kirkkoa ja kristittyä kiinnostaa paitsi sisäinen rauha myös sellaisen rauhan rakentaminen, johon kuuluvat väkivallan ja turvattomuuden vähentäminen maailmasta. Siksi kirkkoa ja kristittyä kiinnostavat paitsi tulevat taivaan ilot myös hyvä elämä tällä planeetalla juuri nyt.

Ja koska kristilliseen luomisuskoon kuuluu ajatus Jumalasta kaiken elämän Isänä, siitä seuraa käsitys että kaikki elävä on yhtä perhettä. Siksi kristitty ei ole kiinnostunut vain omasta nälästään, rauhastaan ja hyvästä elämästään. Tämä maailma on yhteinen. Hyvä koskee aivan kaikkia.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi