Pääkirjoitus: Jumala ei pihtaa hyvyyttään
Raamatun paratiisikuvaukset ovat melko maalaisia. Paratiisin makuun voi silti päästä myös parvekkeella, terassilla, kujilla ja kuppiloissa.
Raamatun kuvaukset paratiisista ovat perin kesäisiä. Vaatteitakaan ei tarvittu ennen kuin alkoi hävettää, ja silloinkin riitti vain pieni kaistale arimpien paikkojen peitoksi.
Paratiisikuvaukset ovat myös melko maalaisia. Illan viileydessä käveleskelevän Jumalan jalkojen alla ei hehku auringon kuumentama asfaltti vaan siellä narskuu puutarhapolun hiekka.
Kesäpäivän lämmössä, lintujen liverryksessä, laineen liplatuksessa, auringon valossa, kukkien loisteessa ja kesäillan lempeässä viileydessä tuntuu ja tuoksuu paratiisi.
Meidän ei silti tarvitse lukita mielikuviamme Raamatun maalaismaisemiin: paratiisillinen hyvyys henkii yhtä lailla myös kesäisillä kujilla ja kuppiloissa, parvekkeilla ja terasseilla.
Ei ihme, että aurinkoa on palvottu jumalana jotakuinkin kaikissa kulttuureissa.
Valo ja lämpö eivät ainoastaan kuvaa Jumalan armoa. Ne ovat armoa. Ne ovat armoa myös siinä mielessä, että me olemme niiden armoilla. Ne ovat – kuten Jumala – suunnatonta voimaa ja energiaa, jonka kanssa ei ole leikkimistä.
Ei ihme, että aurinkoa on palvottu jumalana jotakuinkin kaikissa kulttuureissa. Valon ja lämmön lähteenä aurinko on elämän edellytys ja ylläpitäjä.
Raamatun mukaan ihminen häädettiin pois paratiisista. Se on meidän suuri tragediamme. Paratiisin isäntä ei silti hylännyt ihmiskuntaa, vaan maailman kaikki hyvyydet lämmöstä lempeen ovat aavistuksia alkuperäisestä onnen tilasta. Ja, kukaties, viittauksia tulevaan autuuteen.
Jotain tällaista se Jeesuskin kai tarkoitti sanoessaan seuraajilleen, että te olette maailman valo.
Jumala ei pihtaa hyvyyttään vaan levittää sitä ylenpalttisesti yli kaikkien laitojen, reunojen ja aitojen. Suurpiirteisessä armollisuudessaan Jumala antaa aurinkonsa paistaa yhtä lailla pahoille kuin hyvillekin, erottelematta.
Jumalan hyvänsuopuus voisi olla meille esimerkkinä tänä kesänä. Että emme olisi kovia toisillemme, että jakaisimme omastamme ja panisimme hyvän kiertämään. Jotain tällaista se Jeesuskin kai tarkoitti sanoessaan seuraajilleen, että te olette maailman valo.
Me maailman valona heijastamme taivaallista valoa. Se, ei mikään muu, on kirkon ja kristittyjen kutsumus.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Mikä helpotus, jos pääsemme koronan kurimuksesta − paljon on kiinni itsestämme
PuheenvuorotVerkkovälitteinen vuorovaikutus ei ole sama asia kuin oikea ja elävä.
